torstai 22. syyskuuta 2011

Kummitusjuttu

Susan Hill: The Woman in Black - A Ghost Story
Penguin Books 1984, 139s.

Tämän kirjan lukemisesta minun on kiittäminen P.S. Rakastan kirjoja -blogin Saraa. Laadukkaita, perinteisiä kummitusjuttuja tulee vastaan harvoin, enkä kyllä näin rumaa kirjaa olisi summassa tullut lainanneeksi. Saran kirja on uudempaa painosta ja paljon houkuttelevamman näköinen kuin tämä vanha kammotus, joka meidän kirjastosta löytyi. Tarina on joka tapauksessa hyvä. Tai kamala, koska minua pelotti monta kertaa. Enemmänkin olisin pelännyt, jos olisin uskaltanut lukea tätä ilman ylimääräisiä taukoja.

Arthur Kipps viettää rauhallista joulua perheensä kanssa. Takkatulen loimussa perheen aikuiset lapset alkavat kertoa kummitustarinoita ja haluaisivat isänsäkin kertovan sellaisen. Arthur kieltäytyy jyrkästi, sillä vuosia sitten hän on nähnyt sellaisia asioita, joita ei haluaisi muistella lainkaan. Menneet vaivaavat kuitenkin mieltä niin paljon, että Arthur päättää kirjoittaa kokemuksensa muistiin jälkipolville.

Ja miten piinaava tarina Arthurilla onkaan kerrottavanaan! On itäisen Englannin rannikolla sijaitseva pieni ja syrjäinen kylä ja vielä syrjäisempi Eel Marsh House, jonne pääsee kulkemaan ainoastaan laskuveden aikaan. Sinne nuori asianajaja Arthur lähetetään suorittamaan työtehtävää. Kyläläiset eivät halua puhua mistään Eel Marsh Houseen liittyvästä, nykyisestä tai menneestä. Syy tähän selviää Arthurille pala palalta.

Juonta en taaskaan halua liikoja selvitellä, sen sijaan kehun kirjan tunnelmaa. Kerronta on vähäeleistä mutta ainakin minä koin tunnelman sitäkin tiiviimmäksi. Parhaimmillaan The Woman in Black pääsisi oikeuksiinsa silloin, kun sen voisi (tai uskaltaisi) lukea yhteen menoon, mieluiten sumuisena iltana. Jossain syrjäisessä paikassa. Yksin.

Kiitos vielä Saralle tästä lukuvinkistä! :)

4 kommenttia:

  1. Olipa mukava sattuma törmätä tähän kirjaan. Olen nimittäin vuosia ja vuosia sitten kirjoittanut tämän kirjan must-read-listalleni ja pikkuhiljaa unohtanut mistä kirja kertoo enkä ole sitä siis jaksanut kirjastoista etsiä. Nyt lisää kyllä kirjan uudelle listalleni ja toivottavasti pääsen lukemaankin sen pian:) Harrastan jonkin verran kauhuelokuvia, mutta kauhukirjoja tulee luettua harvoin.

    VastaaPoista
  2. Sonja, minä en meinaa pystyä katsomaan kauhuelokuvia enää ollenkaan, kun ne jäävät liian hyvin mieleen ja pelottamaan. Pahiten minut on säikäyttänyt Paranormal Activity, jonka ajatteleminenkin hirvittää.

    Kauhukirjojakaan en kovin paljon nykyään lue, siitäkään huolimatta että Stephen King on yksi lempikirjailijoistani. Toisaalta kirjoja on helpompi "sietää", kun voi tarvittaessa pitää hermotaukoja :)

    Jään odottamaan sinun ajatuksiasi tästä kirjasta!

    VastaaPoista
  3. Eipä tosiaan ole kauneudella pilattu tämä sinun versiosi kansi :D Jännä, että sinua tämä pelotti kun minua taas ei, mehän kun ei kuitenkaan kumpikaan olla ensimmäistä kertaa kauhukirjan kyydissä ;) Minä pidin mukavan vanhanaikaisesta tunnelmasta ja ne maisemat, wau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, Tuosta pikkukuvasta ei edes erotu, miten kauhean ruma tuo nainen kannessa on :D

      Mullahan on tosiaan kauhun sietokyky heikentynyt tasaisesti ajan kanssa. Pelkään lällyissäkin kauhujutuissa tosi paljon. Esimerkiksi nyt viime aikoina olen ihan oikeasti valvonut iltaisin tuntikausia, kun olen vahingossa nähnyt vilauksia Supernaturalista, jota mies rupesi katsomaan… :D

      Poista