maanantai 12. syyskuuta 2011

Paddy Clarke

Roddy Doyle: Paddy Clarke Hähhähhää (Paddy Clarke Ha Ha Ha)
WSOY 1994, 276s.
Suom. Leena Tamminen

Paddy Clarke on 10-vuotias irlantilaispoika, joka elää vauhdikasta ja jännittävää elämää ystävien kanssa. Välillä tehdään luvattomia tutkimusmatkoja läheiseen latoon, juostaan keskeneräistä viemäriputkea päästä päähän, rakennetaan maja ja varustetaan sen ympäristö ansoilla vihollisten varalle, pelataan jalkapalloa ja kiusataan pikkuveljeä.

Kerronta on vauhdikasta ja minä-muotoista. Lapsen näkökulma on toimiva ja hyvin aidon kuuloinen.

Joidenkin meidän koulun poikien äiti oli Cadburylla töissä. Meidän äiti ei ollut eikä Kevinin, ja Aidanin ja Liamin äiti oli kuollut. McEvoyn Ianin äiti oli, ei tosin koko vuotta, pääsiäisen ja joulun alla vain. --- Äiti sanoi että McEvoyn täti oli Cadburylla töissä vain koska sen oli pakko.
Minä en ymmärtänyt.
"Sinun isälläsi on parempi työpaikka kuin Ianin isällä", äiti sanoi. Sitten se sanoi: "Ethän varmasti sano Ianille mitään."
McEvoyt asuivat meidän kadulla.
"Meidän isällä on parempi työpaikka kuin teidän isällä!"

Koulussa on ehkä hiukan rauhallisempaa, mutta kyllä sielläkin tapahtuu vaikka mitä: käydään terveystarkastuksessa ja yritetään syödä iso pallokarkki tunnilla niin ettei opettaja huomaa. Kotona on kivaa, mutta yhtäkkiä isä ja äiti alkavat riidellä. Ensin melkein huomaamatta, kuiskien, mutta pian äänet kohoavat.

Luin tämän nyt kolmannen kerran ja pidin edelleen. Jostain syystä muistikuvissani tarina oli hilpeämpi, nyt Paddyn vanhempien välien huononeminen tuntui vahvemmin kuin aiemmin. Omalla listallani tämä on Roddy Doylen paras kirja (niistä, jotka olen lukenut), mutta onhan tämä voittanut myös Booker-palkinnon, eli laadukkaasta tarinasta on kyse.

Jos jotakin negatiivista haluaa kuulla, niin minusta Irlantilaiset nimet eivät taivu luontevasti "Jokisen Ellu" -muotoon. "Ian McEvoyn äiti" kuulostaa minun korvaani paremmalta kuin "McEvoyn Ianin äiti". Mutta tosiaan, ihan makuasiastahan tässä(kin) on kyse. :)

Tällä kirjalla osallistun Satun minihaasteeseen 5/11, Lapsen silmin,
Totally British-haasteeseen, Éirinn go Bràch! sekä
valtaan kartalta Irlannin.

6 kommenttia:

  1. Haa, tämä pitäisikin lukea uudestaan! Ensimmäinen kerta oli joskus vuonna 1998, enkä enää muista kirjasta kovin paljon. Nyt lukisin varmasti ihan uusin silmin, kun on omiakin lapsia, poika pian Paddyn ikäinen. Sen muistan, että itsekin vähän ihmettelin tuota McEvoyn Ian -tyyliä, vaikka toisaalta se oli ihan hauska piirre. Ehkä kuitenkin luen tämän seuraavalla kerralla englanniksi.

    Hyvän vaikutuksen kirja varmasti silloin ekalla kerrallakin teki, koska sen jälkeen olen lukenut melkein kaikki Doylet, Barrytown-trilogian jo kahteen kertaan (miksiköhän sitä ei muuten ole vieläkään suomennettu?).

    VastaaPoista
  2. Pekka, minä olen lukenut ainoastaan suomennetut Doylet. Kirjaston poistomyynnistä olen tosin löytänyt The Vanin, eli tuon Barrytown-trilogian päätösosan. The Commitmentsin olen nähnyt (hyvin kauan sitten, vaikka soundtrackia kuuntelen edelleen) mutta keskimmäisestä osasta en tiedä mitään. Mahtaako olla suuri virhe, jos luen The Vanin täysin irrallisena kirjana?

    Ja mitä tähän Paddy Clarkeen vielä tulee, niin uskon että vanhemmuus väkisinkin vaikuttaa lukukokemukseen. Onneksi ei ainakaan minun kohdallani huonolla tavalla :)

    VastaaPoista
  3. Nyt kyllä komppaan Pekkaa. Koska kirja on luettu tuoreeltaan 1990-luvun puolivälissä, siitä ei ole jäänyt paljon mieleen. Mutta kirja olisi taatusti uudelleenluvun arvoinen. Ja mikäli englannintaitoni antaa periksi, ajattelin kokeilla Barrytown-trilogiaa lähiaikoina.

    Oma suosikkini Doylen suomennoksista on Nimeni on Henry Smart. Luulen kuitenkin, että Paddy Clarken uudelleenluenta voisi nostaa sen suosikikseni, kun nyt katsoisin kirjaa aikuisemmasta näkövinkkelistä.

    VastaaPoista
  4. Ei varmasti haittaa, vaikka lukisi Barrytown-kirjat väärässä järjestyksessä. Itsekin taisin silloin aikanaan lukea The Vanin ensimmäisenä. Kirjat toimivat mainiosti ihan itsenäisinä teoksina, vaikka samasta perheestä kertovatkin. Kannattaa ehdottomasti kokeilla - Doylea on kohtalaisen helppo ymmärtää alkukielelläkin, irlannin murteesta huolimatta.

    VastaaPoista
  5. McEvoyn Ian kuulostaa tosiaan vähän oudolta. :) Mutta kirja kyllä vaikuttaa kiinnostavalta! En ole lukenut Doylelta mitään, ja irlantilaisia muutenkin hyvin vähän - miten ovatkaan jääneet välistä??

    VastaaPoista
  6. Lukutoukka, Nimeni on Henry Smart oli myös hyvä. Nyt en muuten ole varma, olenko lukenut jatko-osaa (jatko-osia?) ollenkaan. Täytyy tarkistaa.

    Pekka, Laitoin miehen hankkimaan Barrytown-trilogian elokuvaversiot, joten katson ne ensin ja luen kirjan sitten. Ehkä siihen irlannin murteeseenkin ehtii leffoja katsoessa tottua niin ettei lukeminen mene liian hankalaksi :)

    Satu, siihen nähden, miten paljon tykkään irlantiin sijoittuvista kirjoista, olen minäkin lukenut irlantilaisia kirjailijoita aika vähän. Nyt tulee mieleen Doylen lisäksi vain Seamus Deane, Maeve Binchy ja Marian Keyes. Eli kyllä parantamisen varaa olisi minullakin...

    VastaaPoista