maanantai 19. syyskuuta 2011

Rautasydän

Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän
Helsinki-kirjat 2011, 221s.

Rautasydän on ollut näkyvästi esillä kirjablogeissa elokuusta lähtien. Arvioita tulvi parhaimmillaan useampia saman päivän aikana, joten kirjan nimi ja kansikuva painuivat hyvin mieleen. Anne Leinoselta en ole lukenut aiemmin mitään, Miina Supiselta sekä Liha tottelee kuria, että Apatosauruksen maan. (Ensin mainitusta tykkäsin kovasti, Apatosaurus ei ollut ihan mun juttu.)

Rautasydän on takakannen mukaan "viihdyttävä ja romanttinen romaani rikoksesta, rakkaudesta ja tunteiden sokeudesta." Ja kylläpä kirja oli kaikkea tätä, mutta jotenkin höttöisellä tavalla. Leinonen ja Supinen ovat aiemmin kirjoittaneet yhteistyönä jatkokertomuksen naistenlehteen ja mielestäni Rautasydänkin muistuttaa sellaista. Henkilöhahmot jäivät jotenkin ohuiksi ja tapahtumat ryöppysivät hirveällä vauhdilla. Liikaa kaikkea liian pienessä tilassa minun makuuni.

Tämä kirja herätti ristiriitaisia tuntemuksia. Enimmäkseen en tykännyt siitä, koska oikeastaan mikään ei tuntunut uskottavalta (pieni, mutta oleellinen seikka: muutaman tuhannen asukkaan paikkakunnalla tuskin on Alkoa, sairaalasta puhumattakaan) ja varsinkin ah, niin komea-Janne oli vastenmielinen lemmenpuheineen, jotka olivat suoraan härskeistä harlekiineista. Mutta. Oli Rautasydämessä silti jotakin imua, koska sitä ei olisi malttanut jättää kesken millään. Tavallaan odotin koko ajan, että mitähän hullua seuraavaksi tapahtuu. Ennakkoon odotin jotakin vieläkin irrottelevampaa, se kun olisi sopinut Supisen tyyliin.

5 kommenttia:

  1. Joten ilahduin tästä arviostasi, koska tuntuu kuin _kaikki_ kirjabloggaajat itseäni lukuunottamatta olisivat pitäneet tästä. Toki kirja on vetävä, mutta mitään erikoisen hyvää tässä kirjassa ei minunkaan mielestäni ollut.

    Itse olen lähtöisin muutaman tuhannen asukkaan pikkukaupungista (nimenomaan kaupungista ;)) ja siellä on Alko. Terveyskeskus tunnetaan asukkaiden keskuudessa sairaalana, joten itse en huomannut noita epäuskottavuuksia. Leinonen on kotoisin Ristiinasta, 4000 asukkaan kunnasta, ja siellä on Alko. :)

    Muuten olen kyllä kanssasi aika lailla samaa mieltä koko kirjasta.

    VastaaPoista
  2. Katja, Hauskaa miellyttää arviolla kirjasta, josta en pitänyt ;)

    Minäkin olen kotoisin pikkukaupungista, josta kyllä edelleen löytyy alko ja terveyskeskus, mutta asukkaita on yli 10 000. Noita palveluita vain karsitaan tuonkin kokoiselta paikkakunnalta kovaa kyytiä (siellä ei ole enää kuin asiamiesposti, ei työkkäriä ja poliisilaitos on satunnaista toimistovastaanottoa lukuunottamatta tyhjillään) joten minusta Kärmeslällä oli vakavia uskottavuusongelmia.

    Mutta hienoa kuulla, että vielä löytyy ihan oikeitakin pikkupaikkakuntia kunnollisilla palveluilla! :)

    VastaaPoista
  3. Minä en yleensä pidä tämäntyyppisestä kirjallisuudesta ollenkaan, mutta jotenkin se ei tässä häirinnyt: minusta tämä oli viihdekirja eikä yrittänytkään olla muuta. Ymmärrän kyllä sinunkin kantasi Maija hyvin, noinkin tuosta kirjasta voi ajatella. :)

    VastaaPoista
  4. Pikkupaikoista tuli mieleeni, että siinä onkin hullua, että lapsuuteni kotipaikkakunnalla on Alko ja terveyskeskus, muttei enää esim. verotoimistoa, oikeaa postia eikä kunnon poliisilaitostakaan (ts. juoput viedään putkaan 50km päähän).

    VastaaPoista
  5. Jenni, yritin kovasti ottaa tämän "pelkkänä" viihteenä, mutta odotin paljon särmikkäämpää viihdettä, kuin mitä lopulta sain. Mielestäni henkilöhahmoissa olisi ollut aineksia jykevämpäänkin tarinointiin.

    Katja, sepä se! Ja jos oikein nostalgisiksi heittäydytään, niin siinä kylässä, jossa minä kasvoin, oli vielä 80-luvun lopulla kaksi kauppaa joista toisessa myös baari sekä bensapumput, Osuuspankki, Posti pankkipalveluineen, kaksi koulua ja "asiamiesapteekki". Nykyään jäljellä on vain yksi koulu. :( Minusta se on surullista, vaikka kyllähän sen järjellä ymmärtää, ettei esim. pikkukaupat nykyään helpolla pärjää...

    VastaaPoista