tiistai 11. lokakuuta 2011

8 tunnustusta


Sain Lukuisa-blogin Lauralta tämän hauskan tunnustuksen, joka toimii näin:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa
2. Tunnusta kahdeksan asiaa itsestäsi
3. Jaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle ja käy kertomassa heille asiasta.

Kiitos siis Lauralle tunnustuksesta! Olenkin jo miettinyt, millä tekosyyllä voisin sujuvasti kertoilla sekalaisia ajatuksiani täällä. ;)

Shokeeraavat tunnustukseni tulevat tässä:

1. Olen tässä kuussa yrittänyt antaa äänikirjoille uuden mahdollisuuden. Aiemmat kuuntelut ovat olleet hirveitä, kun lukijoiksi on osunut monotonisia ja apaattisia tapauksia. Olen kuunnellut nyt Michael Cunninghamin Tunneista ensimmäisen levyn. En tiedä saanko kuunneltua enempää, sillä tämäkään lukija ei ole oikein mieleiseni. Tai sitten kirja ei ole. Tai kumpikaan.

2. Nuorena haaveilin kirjailijan urasta. Lukiossa kirjoitin kaverini kanssa vuorotellen vihkoon tarinan, joka julkaistiin myöhemmin Huonon kirjallisuuden seuran antilogiassa. Olen tästä ylpeä :) (Enää en haaveile kirjailijuudesta, lukeminen on enemmän minun juttuni.)

3. Lapsenakaan en kirjastoreissulla valinnut lainattavia kirjojani kannen perusteella. Minulle kantta tärkeämpää oli kirjan haju. Muistan vieläkin, miten luontevaa oli noukkia hyllystä kirjoja, avata ne, laittaa nenä kiinni taitteeseen ja haistella. Vielä nykyäänkin tulen hyvälle mielelle, jos joku kirja tuoksuu "oikealle", vaikka en enää kirjavalintojani hajun perusteella teekään. En ainakaan tunnusta tekeväni :)

4. Ala-asteella, välttyäkseni kotitöiltä, linnoittauduin kamariini ja ilmoitin suurieleisesti kirjoittavani kirjan. Juonesta en muista mitään, jos sellaista edes oli, mutta päähenkilönä kirjassa seikkaili iloinen kirahvi, Ripuliini.

5. Tiedättehän, miten jotkut ihmiset uskovat melkein mitä tahansa? Jos vaikka joku kuvitteellinen henkilö näkee jalkapallojoukkueellisen poikia poistuvan kaupasta vesimelonit syleissään ja tämän kuvitteellisen henkilön mies toteaisi, että "Ai, etkö sä tiennyt että vesimelonit vahvistaa varpaankynsiä? Siksi jalkapalloilijat syö niin paljon vesimeloneita kun nehän tarvii vahvat kynnet, kun ne potkii sitä palloa koko ajan." niin täydestä menisi. Kuvitelkaa minut siksi tyhmäksi.

6. Jos minulla olisi aikakone, haluaisin matkustaa vuoteen 1969 ja mennä Woodstockiin. Siellä pukisin päälleni keltaisen intia-kolttuni (jonka ostin vuosia sitten kirpputorilta ihan tätä tarkoitusta varten) ja nauttisin mahtavasta musiikista. Ennen kotiinpaluuta matkustaisin vielä yhden vuoden taaksepäin ja kävisin kuuntelemassa livenä Elvistä, ainoaa miestä joka näyttää hyvältä valkoisessa puvussa.

7. Noin kuukausi sitten sain järjesteltyä kaikki kirjani kauniisti hyllyihin. Tällä hetkellä kaikki hyllyjen päällisetkin pursuavat kirjoja ja yläkerrassa on lisäksi yksi iso pussillinen melkein-anopilta saatuja kirjoja odottamassa lopullista sijoituspaikkaansa. Tiedostan akuutin tilanpuutteen, mutta silti haaveilen jatkuvasti uusista kirjoista.

7.2 Koska luulen (tiedän) ettei kirjahamstraus ole yksin minun ongelmani, teen tähän väliin ylimääräisen paljastuksen. Meidän perheessä luetaan ruokapöydässä. Parasta ruokapöytälukemista ovat sarjakuvat. Varsinkin Aku Ankat, joita säilytetään keittiössä, heti ruokapöydän vieressä olevassa kaapissa. Jokapäiväinen ongelma on se, että sama minkäpaksuisen pinon lehtiä kaapista nostaa pöydälle, kaikki on muka "just luettu". Onneksi meillä on myös jonkin verran Asterixeja ja Lucky Lukeja. Lassi ja Leevi -juhlakirjat sen sijaan on kiellettyjä ruokapöydässä kaikilta, paitsi minulta.

8. Onnistun hyvin harvoin löytämään netistä jotain hauskaa ihan sattumalta. Viime viikolla kuitenkin lykästi, kun törmäsin sivustoon Better Book Titles. Toivottavasti se naurattaa teitäkin. :) (Erityisesti huvitti esimerkiksi tämä Breaking Dawnin vaihtoehtoinen nimi.)

Sitten siihen vaikeimpaan osaan, eli tunnustuksen edelleenjakamiseen. Homma ei ole vaikea siksi, että hyviä blogeja olisi vähän, vaan siksi että tämä tunnustus etenee sellaisella vauhdilla, ettei perässä tahdo pysyä. Minä tahtoisin kuulla tunnustuksia seuraavilta:

Paula, Luen ja kirjoitan
Peikkoneito, Uppoa hetkeen
Susa P, Susan kirjasto
Tessa, Aamuvirkku yksisarvinen
Cathy, Humisevalla harjulla
Jossu, Jossun lukupäiväkirja
Susa, Järjellä ja tunteella
Reeta Karoliina, Kertomus jatkuu

Ja oikeasti olen niin utelias, että minusta olisi hauska kuulla kahdeksan tunnustusta kaikilta muiltakin :)

17 kommenttia:

  1. Hauskoja tunnustuksia!

    Meilläkin luetaan ruokapöydässä!

    VastaaPoista
  2. Tosiaankin hauskoja tunnustuksia. :) Nuori Elvis näytti hyvältä valkoisessa puvussa, mutta 70-luvun Elvis ei enää. :/

    VastaaPoista
  3. Ehhehe, Ripuliinin olin jo unohtanu :D
    Aku Ankat kuuluvat ruokapöytään, tätä perinnettä minäkin kannan eteenpäin ylpeänä!

    Tekis mieli paljastaa myös lisää isosiskon ominaisuudessa, mutta koska saattaisit tehdä sitten saman niin jätetään väliin <3

    VastaaPoista
  4. Jaana, ruokapöytälukeminen on hieno asia :) Paitsi silloin, kun lapsi keskittyy liikaa lukemiseen ja maitoa juodessaan kaataakin koko lasillisen olkapäälleen. Mutta onneksi vaatteet voi pestä, Aku Ankkoja kun ei oikein voi :)

    Katja, totta, Elvis oli parhaimmillaan 60-luvun lopulla. Mutta ääni onneksi pysyi loppuun asti.

    Pilvitarha, en minä voi paljastaa sinusta mitään ISOsiskon ominaisuudessa ;) Välillä huvittaa, kun huomaa ruokapöydässä komentavansa lapsia: "Nyt pojat ruokarauha! Äiti haluaa lukea!"

    VastaaPoista
  5. Komppaan Jaanaa ja Katjaa: hauskoja tunnustuksia:)

    VastaaPoista
  6. En voi näyttää kommenttiasi vesimeloneista ja jalkapalloilijoista miehelleni. Osui niin hyvin.

    VastaaPoista
  7. Kiitos tunnustuksesta! Tartun tähän varmaankin huomenna, pian kuitenkin.

    Tosi monia asioita tunnistan itsessänikin, mistä kirjoitit :)

    VastaaPoista
  8. Sonja, kiva kuulla!

    Margit, :D

    Susa, odotan jännityksellä, mitä mahdat paljastaa :)

    VastaaPoista
  9. Ihania tunnustuksia! Ja kiitos tuosta linkistä, mahtava :D

    VastaaPoista
  10. Kiitos tunnustuksesta! Vastailen varmaan vielä tämän illan aikana. :)

    Tuo vesimelonijuttu olisi varmaan uponnut muhunkin ihan ongelmitta. :D

    VastaaPoista
  11. Hahaha, tosi hauskoja! :D Mutta hei, uskoisin Tuntien sopivan aivan mahdollisimman huonosti äänikirjaksi. Lukijasta en siis tiedä (enkä myöskään väitä, että kaikkien on tykättävä äänikirjoista yleisesti), mutta ainakin minun kohdallani tuo kirja vaati niin paljon makustelua, pysähtelyä ja pohtimista, että lukijan jatkaessa vain höyryveturin lailla olisin kyllä ärsyyntynyt todella!

    Melkein kaikki kirjojen ystävät muuten rakastavat vanhojen kirjojen tuoksua (vaikket sinä puhunut nimenomaan vanhoista kirjoista). No, minusta se on haju. En tykkää! Olen tässä samanlainen snobi kuin kirppareiden kanssa, eli vaikka kannatan kierrätystä, en aina mene mielelläni divareihin tai vaatteita myyviin secondhandliikkeisiin sen pahan hajun takia.

    Lassi ja Leevi on mahtava! Minä sain lapsena lukea ruoapöydässä (paitsi perheen yhteisillä aterioilla), eikä minulla olisi mitään sitä vastaan omienkaan lasten kohdalla, mutta he eivät ole vielä tarpeeksi isoja tai kiinnostuneita siihen. Mutta he syövät kyllä usein välipalat telkkaria katsoen, mikä on luonnollisesti paljon pahempi asia..

    VastaaPoista
  12. Jossu, hienoa! Kerron heti miehelle, että en ole ainoa hyväuskoinen ;)

    Karoliina, Taidanpa poistaa Tunnit kuuntelulistalta ja yrittää vielä jotakin muuta. Meidän kirjaston äänikirjatarjonta on tosin aika suppea, mutta eiköhän sieltä jotakin löydy.

    Vai että vanhojen kirjojen haju :D Vaatteissa kyllä tunnistan sen ullakkolemun, eikä se miellytä minunkaan nenääni. Kirjat saavat tässä suhteessa paljon anteeksi :)

    Ja tosiaan, kyllä meilläkin joskus on telkkari auki syömisaikaan, mutta kaikilla on silti lukemista pöydässä, ettei vain virikkeet lopu kesken ;)

    VastaaPoista
  13. Ripuliina<3 Hauskoja tunnustuksia, tuo tilanpuute on tuttua minullekin. Inhoan tosi paljon sitä, etteivät kirjat ole nätisti hyllyssä vaan niitä löytyy hyllyjen päältä jne.

    Kiitos tunnustuksesta, vastailen tähän myöhemmin.

    VastaaPoista
  14. Loustava postaus! Kiitos tunnustuksesta!

    Olen Katjan kanssa eri mieltä: minusta Elvis oli aina hyvännäköinen. En suostu näkemään idolissani mitään huonoa ;-D! (Silti minäkin lähtisin 60-luvulle häntä kuuntelemaan ja katselemaan, jos aikakone olisi totta. Ja silti pidän hänen uransa loppua yhtenä surullisena viihdemaailman tarinana.)

    Kohdassa 5 en tiedä, mistä puhut. Siis eivätkö vesimelonit vahvistakaan kynsiä?

    Jesh, kiitos näistä! Uskon, että sinussa on edelleen Suuri Kirjoittaja sisässäsi. :-)

    PS. Kuuntelen parhaillaan Tuula-Liina Variksen Rakasta äänikirjana. Seela Sella lukee. Se on hieno.

    VastaaPoista
  15. Susa P, Miltähän hyllyt (ja koti ylipäätään) mahtaisi näyttää, jos ei koskaan olisi raaskinut luopua yhdestäkään kirjasta? :) Ja mukava että ehdit vastata haasteeseen!

    Paula, Minusta elvis oli parhaimmillaan (myös musiikillisesti) juuri tuossa 60-luvun lopulla :) Mutta kyllä minä olisin hurmioitunut siitä haalariversiostakin ihan varmasti! Olisikohan Elviksen ura (ja sen loppu) ollut kuinka erilainen, jos manageri olisi ollut joku muu?

    Seela Sellaa lukijana on kehuttu jossain muuallakin. Täytyy tarkastella sitä äänikirjahyllyä Sella-lasein.

    VastaaPoista
  16. Kiitos! Jäin selaamaan better book titlesia, tykkäsin myös tuosta "the satanaic purses" eli Paholainen pukeutuu Pradaan -kirjan uudelleennimeämisestä :).

    VastaaPoista
  17. Tessa, siellä on kyllä paljon helmiä :) Joidenkin oudompien kirjojen kohdalla oikein harmittaa, kun menee vitsi vähän ohi.

    VastaaPoista