lauantai 3. maaliskuuta 2012

Lumen syli

Satu Grönroos: Lumen syli
Atena 2012, 311s.

Satu Grönroosin esikoiskirja on niin vakuuttava, että toivon hänen kirjoittavan vielä monta lisää. Olin lukenut tästä kehuvia blogiarvioita (jälleen vain niitä fiiliksiä, en juonenpätkiä) ja pelkäsin pettyväni. En pettynyt. Tämä on upea kirja.

Lumen syli kertoo 7-vuotiaasta Helmistä, isättömän perheen nuorimmaisesta, jota isoveljet eivät huoli leikkeihinsä. Äiti on jatkuvasti menossa: töihin, asioille, toiseen työhön, välillä juhlimaan. Helmi on tottunut huolehtimaan itsestään ja onneksi hänellä on Mirjami, paras ystävä, jonka luokse voi mennä ja jonka kanssa leikkiä. Toisena koulupäivänä Mirjami jää rekan alle ja kuolee. Yhtäkkiä Helmi onkin yksin.

Kirjan pääasiallinen kertoja on Helmi, mutta välillä ääneen pääsee Helmin opettaja, Kaarina. Hän on juuri valmistunut opettajaksi, mutta ensimmäinen syksy opettajana on kaikkea muuta kuin helppo. Mirjamin kuolema tuntuu lyövän Kaarinaan leiman: hän on se opettaja, jonka luokalta kuoli oppilas. Kuukautiset ovat myöhässä, vaikka vain yksi ehkäisypilleri oli jäänyt ottamatta. Kaarina ei haluaisi vielä lasta, mutta lääkäri ei halua edes keskustella raskaudenkeskeytyksestä. Miestäkään ei kotona juurikaan näy.

Helmin lähipiiriin mahtuu vaikka kuinka monta mielenkiintoista ihmistä. On muistihäiriöinen isoisä, joka ei ole hoitokotinsa helpoin asukas; yhtäkkiä keittiön sohvalle ilmestynyt Pena, isoveli, josta Helmi ei ole koskaan kuullutkaan; Ruotsissa syntynyt, huonosti suomea puhuva ikätoveri Saara, jolle tapahtuu jotakin kauheaa sekä pelottava, vaaniva Otus, joka "tykkäsi lapsista, joilta puuttui isä tai äiti, koska sellaiset lapset olivat erilaisia."

60-luvun arjen kuvaus on Lumen sylissä todella taidokasta. Ulkohuussia, klapeilla lämmitettävää uunia ja puuhellaa ei erikseen selitellä, nehän ovat itsestään selviä juttuja Helmille ja näin ollen lukijallekin. En tiedä, millä tavalla lapset tuohon aikaan puhuivat, mutta Helmin käyttämä kieli tuntuu juuri oikealta.

Suosittelen lämpimästi Lumen syliä kaikkien lukulistalle. Ja mikäli minun suositteluni eivät riitä, ehkä Katja, Susa, Kirsi tai Leena onnistuvat vakuuttamaan sinut.

10 kommenttia:

  1. Eikös tosiaan ollutkin hieno esikoinen, ihan helmi monella tapaa ;)

    VastaaPoista
  2. Tämä kiinnostaa kovasti, mutta tapani tuntien tulee luettavaksi vasta joskus myöhemmin ;)

    VastaaPoista
  3. Maija, minulle tuli tästä ihan rakas kirja, niin kovasti pidän. Onneksi kansi palvoo tekstiä...

    VastaaPoista
  4. Tämä on tosiaankin hyvä esikoinen, joka jää mieleen pitkäksi aikaa ja nostaa esiin monenlaisia kysymyksiä. Grönroos osaa lisäksi kirjoittaa. :)

    VastaaPoista
  5. Itsekin pidin kirjasta kovasti, kun luin sen jokin aika sitten. Mielenkiintoinen ajankuvaus yhdistettynä hyvään juoneen.

    VastaaPoista
  6. Susa, todellinen helmi! Kestää varmasti useamman lukukerran :)

    Villasukka, tämä kirja (tai lukija) ei kyllä menetä mitään, vaikka sitä ei heti tuoreeltaan lukisikaan. Mutta suosittelen kyllä lukemaan talviaikaan :)

    Leena, Kansi on kyllä upea. Tämän tahdon omaankin hyllyyn!

    Katja, Grönroos on asettanut riman huikean korkealle ja väkisinkin miettii, voiko jotain näin hyvää tai vielä parempaa tulla.

    Anu, Minuun tämän kirjan ajankuvaus meni ihan täydestä, vaikka minä vietinkin oman lapsuuteni 80-luvulla. Silti moni asia tuntui tutulta: meilläkin oli ulkovessa ja talo lämmitettiin puilla.

    VastaaPoista
  7. Tämä kiinnostaa kyllä todella paljon, varsinkin kun tätä niin monet ovat kehuneet! :)

    VastaaPoista
  8. Jenni, suosittelen lämpimästi!

    VastaaPoista
  9. Tämä oli kyllä aika huima lukukokemus, sain juuri eilen tämän luettua. Välillä ihan häkellyin kun muistin tämän tapahtuvan 60-luvulla, joinain hetkinä tämä voisi olla ihan nykypäivääkin. Huh.

    VastaaPoista
  10. Linnea, tuskin maltan odottaa sinun kirjoitustasi!

    VastaaPoista