keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Stephen Fry: Moab is my Washpot

Stephen Fry: Moab is my Washpot
Arrow Books 2011, (Hutchinson, 1997), 436s.
Äänikirjan lukijana Stephen Fry
kesto 11h 30min

Toisinaan kirja meinaa jäädä ns. ikuisuusprojektiksi. Yleensä näin käy, jos kirja on tylsä tai huono, mutta joskus riittää väärä lukuhetki. Stephen Fryn Moab is my Washpot ei ollut tylsä eikä huono, vaan mielenkiintoinen ja hauska, hurmaava ja ihailtavan avoin omaelämäkerraksi. Silti sen lukeminen vei tolkuttoman kauan, liki vuoden. Enkä oikeastaan voi puhua lukemisesta, sillä lopulta kuuntelin sen äänikirjana.

Aloitin tämän ensin äänikirjana, mutta koska sellaisen kuunteluun oli kovin vähän tilaisuuksia (= olen äärimmäisen laiska ulkoilija) pistin kuulokkeet syrjään ja tartuin perinteiseen kirjaan. Mutta lukeminen eteni hyvin hitaasti, turhauduin ja aloin lukea jotain muuta. Ja sitten taas jotain muuta jne. Ehkä kuukausi sitten innostuin virkkaamaan erästä suurehkoa isoäidinneliöprojektia ja saman tien turhauduin television hävyttömän huonoon ohjelmatarjontaan. Minulta virkkaaminen ja lukeminen ei suju yhtäaikaa, joten kaivoin kuulokkeet jälleen esille ja lasten nukkumaanmenon jälkeen virkkasin, kuuntelin Fryn muistelmia uudelleen alusta asti ja hihittelin oikein tyytyväisenä.

Moab is my Washpot on Fryn muistelmien ensimmäinen osa, jossa hän kertoo elämästään 18-vuotiaaksi asti. Eniten nautin lapsuusvuosien jutuista, mutta luulen tämän johtuneen osaltaan siitä, että luin/kuuntelin kirjan alun kolmeen kertaan. Fry ei tosiaan säästele itseään missään vaiheessa, vaan pistää itsensä likoon täysin. Erityisesti mieleen jäi herttainen tarina siitä, miten nuori Stephen kuvitteli lasten saavan alkunsa: 

"Roger had once attempted to tell me how pregnancy came about. One or both of us became a little confused and the picture in my head was that of my father as a kind of gardener, dropping a small seed into my mother's tummy-button and watering it with his pee. A peculiar image I suppose, but to a race of Martians no stranger than the unwieldy truth."
Fryn tyyli kertoa elämästään on rönsyilevä ja runsas, mutkitteleva eikä aina kaikkein selkein. Muutamassa kohdassa ehdin jo pelätä tippuneeni kärryiltä, kun Fry viimein palasi takaisin siihen asiaan, jota alunperin oli kertomassa. Ja kyllä, äänikirjan kuunteleminen todellakin tuntui siltä, kuin Fry olisi kertonut elämäntarinaansa juuri minulle, henkilökohtaisesti. Välillä kielen rytmi ja sointi vaivutti minut melkein transsiin, niin nautinnollista Fryn huoliteltu (britti-)englanti on.

Virkkuuprojekti on vielä kesken, joten ehkäpä rohkenen ottaa kuunteluun seuraavan äänikirjan. :)

7 kommenttia:

  1. Ihana teksti, Maija, Frylla tosiaan on sekä kirjoittamisen että lukemisen lahja. Minulla on hyllyssä aikuisiästä kertova Fry Chronicles odottamassa, mutta luen (tai kuuntelen) myös tämän varmasti myöhemmin.

    VastaaPoista
  2. Fry on ihana. Ilmeisesti tämä ilmestyy myös suomeksi lähiaikoina (vai on jo ilmestynyt?).
    Minäkin olen vastikään opetellut uudelleen kuuntelemaan äänikirjoja. En oikein malta muuten kuin tiskatessa, joten hitaasti etenevät, mutta väliäkös tuolla. :)

    VastaaPoista
  3. Linnea, mullakin on Fry Chronicles hyllyssä valmiina, mutta taidan säästää sitä vielä hetken :)

    Sonja, voi joo, unohdin tekstissä mainita, että tämä ilmestyy suomeksi nimellä Koppava kloppi. Tai on kai jo ilmestynyt, koska oli nettikirjakaupassa myynnissä. Aion lukea tämän myös suomeksi, vaikka luulenkin tunnelman vähän kärsivän kielen vaihtumisesta.

    VastaaPoista
  4. Minullahan on Moab is My Washpot kesken jo varmaan vuoden päivät, noloa. Jotenkin hyydyin niihin alun lapsuusmuistoihin, vaikka sinänsä tykkään Fryn tyylistä kirjoittaa. Ja "jatko-osa" Fry Chroniclesia taas en voi aloittaa, ennen kuin tämä on luettu :D Toi äänikirja oli kyllä paras idea, en tajua miksen ollut itse ajatellut asiaa, vaikka olen jopa Fryn lukemana kuunnellut pari Harry Potterit?!? Löytyisiköhän tuo kirjastosta, vai mistähän sen oikein kaivaisin...

    VastaaPoista
  5. Miia, Kannattaa ehdottomasti tarkistaa kirjastojen tarjonta! Omakseen tämän voi hankkia vaikkapa cdon.fi:stä, mutta ihan halpa tuo äänikirjaversio ei kyllä ole.

    VastaaPoista
  6. Luin "Koppa kloppi'- kirjan parissa viikossa, kun se oli kirjaston määräaika. Opuksen alku takkusi, outo englantilainen pikkulapsuus ei niin kiinnostanut. Sadan sivun jälkeen teksti alkoi paremmin vetää.Lie ollut käännekohta, kun poika siirtyi kotoaan sisäoppilaitokseen 8-vuotiaana.

    Hiukan sivuttiin juutalaisuutta, kun äiti siihen heimoon kuului. Isän ja äidin rikkumaton sopusointu vuosikymmenten ajan herätti ihmetystä. Internaatti näytti olevan yksi homoilun paikka varmaan sellaisellekin, jolla ei siihen ollut taipumusta. Fry itse on julkihomo ja esittää mielenkiintoista analyysiä homona elämisestä, analyysiä, jota harvoin vastaavissa kirjoissa tapaa.

    Loppupuolella yltynyt varastelutaipumus näytti syntyvän jostain tuntemattomasta lähteestä niin kertojalle kuin lukijalle. Mitään taloudellista pakkoa siihen ei kai ollut? Ja jatko-curruculum vitae näyttää, että kaveri sai elämänsä varsin hyvään malliin kaikesta nuoruuden hulluttelusta huolimatta.

    VastaaPoista
  7. Per, minusta myös Fryn lapsuus oli mielenkiintoista aikaa. Tekisi mieli lukea tämä myös suomeksi, mutta taidan seuraavaksi lukea elämäkerran jatko-osan, Fry Chroniclesin.

    VastaaPoista