maanantai 1. lokakuuta 2012

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä (juoniselostus)

John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä on yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista. (Kirjoitin tästä lukioaikoina esseen, jota opettaja käytti myöhemmin esimerkkinä mallivastauksesta!) Tämä alunperin vuonna 1937 ilmestynyt ja sittemmin klassikon asemaan noussut alle sata sivuinen pienoisromaani on kestänyt aikaa harvinaisen hyvin. Kirjan kantavina teemoina ovat muun muassa erilaisuus ja ystävyys, hyväksytyksi tuleminen. Samat aiheet puhuttavat vielä 75 vuotta myöhemmin.

Kirja kertoo George Miltonin ja Lennie Smallin, kahden työtä etsivän kiertolaisen tarinan.  Eletään suuren laman aikaa ja miehet ovat kovin onnekkaita löytäessään töitä maatilalta, Salinas Valleysta. Moni pitää Lennietä vajaaälyisenä ja kohtelee häntä tästä syystä huonosti, mutta todellisuudessa Lennien erilaisuus johtuukin tämän kyvystä keskustella hiirten kanssa. Lennielle hiiret ovat ystäviä tai vihollisia siinä missä ihmisetkin ja hänen on vaikea ymmärtää sitä, etteivät muut ihmiset tunnu edes huomaavan hiirten olemassaoloa, paitsi silloin kun nämä tunkeutuvat ruokakomeroihin etsimään syötävää.

Hiiret ovatkin kirjassa suuressa roolissa ja niiden muodostama monitahoinen yhteisö toimii ja käyttäytyy hyvin samaan tapaan kuin ihmiset. Näissä hiiriyhteisön elämää kuvaavissa osioissa näkyykin loistavasti Steinbeckin tarkkasilmäinen huumori: ihmisten arkiset toimintatavat näyttävät hiirten toistamina koomisilta ja epäloogisilta. Lisäksi hiirten joukosta on tunnistettavissa useita karikatyyreja historiallisista henkilöistä, muun muassa Abraham Lincolnista (Absalom Rolls-Royce) ja Albert Einsteinista (Albie Onestone). Lenniellä on hiirten joukossa muutama hyvä ystävä, joita hän pyrkii auttamaan parhaansa mukaan ja jotka puolestaan lohduttavat Lennietä tämän surressa omaa ulkopuolisuuttaan muiden työläisten joukossa.

Olen aina ihmetellyt sitä, miksi elokuvaversioista on jätetty hiirten osuus kokonaan pois. Toisaalta ymmärrän, ettei tekniikka vielä alkuperäisen filmatisoinnin (1939) aikaan tehnyt mahdolliseksi uskottavien trikkikuvien lisäämistä elokuvaan, mutta uusintaversioon (1992) tämä olisi varmasti ollut jo mahdollista. Kirjalla ja elokuvaversioilla ei muutenkaan ole paljoa yhteistä, niin erilaisia ne ovat.

Vaikka George tekee parhaansa suojellakseen Lennietä muiden ilkeydeltä, Lennie joutuu maatilan pojan, Curleyn, silmätikuksi. Curley syyttää Lennietä ruokavarkaaksi erään hiirten ruokavarastolle tekemän suuren ryöstöretken jälkeen ja uhkaa jättää tämän palkatta, mikäli ruokaa edelleen katoaa. Maatilan emäntä yrittää saada Lennien tunnustamaan varkauden ahdistamalla tämän heinähankoa apunaan käyttäen nurkkaan tyhjässä tallissa. Onneksi Lennien apuun syöksyvät hänen hiiriystävänsä, jotka joukolla käyvät näykkimään emännän nilkkoja ja tämän on pakko jättää Lennie rauhaan.

Lennie pakenee maatilalta hiiret oppaanaan, sillä hän tietää ettei edes George saa muita uskomaan syyttömyyttään. Joentörmältä Lennie löytää luolan, jonne hän asettuu asumaan. Kiinnijäämisen pelossa Lennie ei uskalla juurikaan poistua luolasta, mutta ystävälliset hiiret tuovat hänelle ruokaa ja vettä sekä uutisia ulkomaailmasta. Kesän kuluessa kookas Lennie alkaa vähitellen kutistua ja syksyn tullen hän huomaa muuttuneensa hiireksi. Lennie muuttaa asumaan muiden hiirten joukkoon ja kokee ensimmäistä kertaa elämässään olevansa samanlainen kuin muut.

Hiiriä ja ihmisiä on lyhyesti sanoen upea ja äärimmäisen puhutteleva teos, josta löytää jotakin uutta jokaisella lukukerralla.

21 kommenttia:

  1. Mulle tuli tästä kirjasta ihan Selma Lagerlöfin "Peukaloisen retket villihanhien seurassa" mieleen. Jotenkin samanlaista luontosuhdetta ihmisten ja eläinten välillä...

    VastaaPoista
  2. Hiirten rooli tässä kirjassa onkin melkoinen. Ihmettelin samoin Steinbeckin teoksen elokuvaversiota, mutta niinhän se usein on, etteivät filmatisoinnit ole uskollisia alkuperäiselle teokselle.

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut Steinbeckilta vain Vihan hedelmät, ja vaikka se onkin vaikuttava, on se myös kovin raskas ja ahdistava. Tämä vaikuttaa helpommalta luettavalta, joskin yhtä puhuttelevalta. Must read!

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa ihanan sympaattiselta ja hauskalta kirjalta. Lukulistalle menee, kiitos kirjan esittelystä!

    VastaaPoista
  5. Minullakin tuli ensimmäisenä mielleyhtymänä Peukaloisen retket! Sehän tosin on ilmestynyt kolme vuosikymmentä aiemmin. Pitäisi lukea molemmat, ja vaikka vertailla!

    VastaaPoista
  6. Hyvä kun toit esille nuo Lincolnin ja Einsteinin, itse en niitä ollut hoksannutkaan, kiitos!

    VastaaPoista
  7. Tämä on kyllä yksi lempikirjoistani, elokuvastakin pidin (tuosta uudemmasta), vaikka se olikin niin erilainen.

    Lennien siirtyminen hiiriyhteisöön on minusta jännittävä yhdistelmä kafkamaista tarinankuljetusta ja realistisen lämminhenkistä itsensä löytämistä. Täytyykin lukea uudestaan pitkästä aikaa!

    VastaaPoista
  8. Taika, Totta! Tässäkin sen nyt näkee, miten kaikkea ei voi huomata, vaikka kirjan olisi lukenut monestikin: minä en ole aiemmin tajunnutkaan, miten paljon samanhenkisyyttä tästä ja Peukaloisen retkistä löytyy!

    Katja, Ehkäpä seuraavaan elokuvaversioon saataisiin ne hiiretkin mukaan.

    Suketus, onhan tämä ainakin huomattavasti ohuempi kuin Vihan hedelmät (jota en muuten ole koskaan jaksanut lukea kiukkuisia appelsiineja pidemmälle), joten ei muuta kuin kokeilemaan, josko tämä miellyttäisi sinua enemmän! :)

    Sara, Ole hyvä, kiva että tämä mainio teos saa uusia lukijoita!

    Disa, vertaile ihmeessä, siitä saisi mielenkiintoisen postauksen.

    Minna, :)

    Tiina, Muistaakseni sinä tätä minulle alunperin suosittelit, joten suuret kiitokset! :)

    VastaaPoista
  9. Siis voi apua! Olen nähnyt tän vaan leffana ja sehän on ihan erilainen! Mun pitää kyllä lukea tämä nyt tosi pian, sillä tykkään eläimistä! <3

    VastaaPoista
  10. Mä en leffaa ole nähnytkään, aika järkyttävää jos hiiret eivät ole siinä mukana... Minusta hiirten merkitys on kirjassa aivan keskeinen, koko juttuhan pyörii niiden symboliikan ympärillä.

    VastaaPoista
  11. Mietin vähän samaa kuin Marjis: tämän täytyy olla elämys varsinkin niille lukijoille, joilla eläimet ovat sydäntä lähellä. Itse pidin tästä siinä iässä, kun minulla oli hoitoheppoja ja tilasin Lemmikki-lehteä. Olisi syytä ottaa uusintalukuun! :-) Kiitos hienosta kuvauksesta!

    VastaaPoista
  12. Luimme tämän yläasteella ja kirja jäi kyllä elävästi mieleen. Taisi siinä kyynelkin vierähtää, kun Lennie vihdoin pääsi hänet hyväksyvään yhteisöön eli hiirien joukkoon.

    VastaaPoista
  13. No nyt kyllä kiinnostuin Vihan hedelmistäkin! Saakohan sitä kirjastoista?

    VastaaPoista
  14. Pidin ehdottomasti enemmän tästä kirjasta kuin elokuvasta! Hiirien elämää kuvanneista osioista tuli muuten vähän mieleen Ruohometsän kansa.

    VastaaPoista
  15. Voi apua! itse olen juurikin tekemässä lukion äikänkurssille juonireferaattia tästä kirjasta, mutta juoni oli (Tammen 2002 vuoden 11. painoksessa) ihan erilainen!!! kirjailija on sama, kirjan nimi on sama, mutta mitä ihmettä?? :D apua!!

    VastaaPoista
  16. Hanni L, :) Tämä postaus on osa kirjablogistien flashmobia plagiointia vastaan, lisätietoja esim. Täältä: http://www.city.fi/artikkeli/kirjablogistit+tempaisivat+flashmobin+plagiointia+vastaan/5257/

    VastaaPoista
  17. Erinomainen tempaus plagiointia vastaan! :) Jos kiinnostaa tutustua Steinbeckin teokseen myöskin näytelmämuodossa, niin nyt Turkulainen TEHDAS Teatteri on tarttunut ennakkoluulottomasti sen toteutukseen. Ensi-ilta on 5.4.2013, tervetuloa tutustumaan!

    http://www.kaisavision.fi/joom/fi/ohjelmistossa/hiiria-ja-ihmisia
    http://www.youtube.com/watch?v=rEUrHLdqCvs&feature=share

    VastaaPoista
  18. Hyi kamala miten pelästyin! Myönnettäköön että itsekin opiskelijana tulin tänne etsimään vähän apuja,pitäisi nimittäin tehdä kyseisestä kirjasta arvostelu. Tosin vilpittömästi voin sanoe etttä kopiointi ei mielessä käynyt, lähinnä esityönä koitin löytää apua juonen jäsentelyyn ja rakenteeseen liittyen yms. Onneksi luin kommentit , muuten olisin huomenna ollut kirjastossa kyselemässä sen version perään missä Lennie muuttuu hiireksi. You got me, hieno flashmobbi!

    VastaaPoista
  19. Anonyymi, Pahoittelen säikähtämistäsi! :) Harmillisen moni opiskelija ei jaksa näitä kommentteja lukea ja osaa flashmobin teksteistä onkin jo tarjottu opettajille omana tekstinä. Toivottavasti toisaalta löysit jäsentelyapua hienon kirjan arvostelemiseen! :)

    VastaaPoista
  20. Meinasin kyllä pudota tuolilta, kun luin opiskelijan kirjallisuusesseetä, jossa kerrotaan Lennien muuttuvan hiireksi kirjan lopussa... Vähän arvelinkin, että kyse olisi tästä tempauksesta. :)

    VastaaPoista
  21. Anonyymi, :D Toivottavasti kyseinen opiskelija ottaa tästä opikseen!

    VastaaPoista