maanantai 28. tammikuuta 2013

Mahdottomien rakkauksien talo

Cristina López Barrio: Mahdottomien rakkauksien talo
(La casa de los amores imposibles, 2010)
Bazar 2012, 453s.
Suom. Taina Helkamo

Tämä alkuvuosi on ollut kirjojen suhteen niin hyvä, että tavallaan osasin odottaa sitä kirjallista pettymystä. Mahdottomien rakkauksien talon lukeminen oli pitkä ja tuskallinen prosessi. Takakannessa kerrotaan kirjan olevan "poikkeuksellisen vivahteikas romaani äideistä ja tyttäristä, elämän koettelemista naisista. Tämä maagis-realistinen sukutarina on kerrottu intohimoa säästämättä ja kauniita lauseita tuhlaillen." Äiti-tytär-suhteet ovat useimmiten kiinnostavia ja rakastan hyviä sukutarinoita. Maaginen realismi kiinnostaa, vaikka nuo "kauniit lauseet" vähän epäilyttävätkin.

Lagunan perheen naisia kalvaa kirous, jonka vuoksi yksikään heistä ei voi onnistua rakkaudessa. Jostakin syystä kirjailija on päättänyt esitellä näitä epäonnisia naisia kronologisessa järjestyksessä sukupolvesta toiseen. Ja kun jokainen nainen saa vain yhden tyttölapsen, on kerronta maagisista elementeistään huolimatta aivan liian suoraviivaista. Mieluummin olisin aloittanut suvun tarinaan tutustumisen lähempää nykypäivää ja lukenut historiasta sulavien takaumien kautta. Kirjan puolivälissä alkoi jo puuduttaa: montako epäonnista rakkaustarinaa tässä vielä pitää lukea?

Jokainen Lagunan naisista on jollakin tavalla omalaatuinen. Yksi on yksisilmäinen "noita-akka", joka mm. ompelee takaisin menetettyjä neitsyyksiä, seuraava pistää pystyyn bordellin ja koikkelehtii haaremihousuissaan, yksi pyrkii puhdistamaan suvun maineen, yksi tekee taivaallista ruokaa jonka sopivaa lämpötilaa testaa sotkemalla ruokaa nänneihinsä ja yksi on ylimaallisen kaunis. Näitä erikoispiirteitä toisteltiin väsymykseen asti - vähempi olisi ollut ehdottomasti parempi.

Ihmisillä on myös kummallisia tapoja, joihin myös Aletheia kiinnitti huomiota kirjoituksessaan. Ötököiden kylvettäminen on varsin harmiton harrastus, mutta miksi kummassa melko monella hahmolla oli taipumusta syödä tai imeskellä mitä omituisempia asioita? Multaa, verisiä hanskoja, käärinliinansuikaletta... Onko tällä haettu aistikkuutta? Ja näihin tapoihinko viitataan takakannen lauseella "Kirja on tehty nautittavaksi kaikilla aisteilla." Pitäisikö tätä kirjaa imeskellä? Lisäksi useilla kirjassa esiintyvillä miehillä oli ällöttävä tapa kuolata himosta ja ejakuloida varsin spontaanisti minne milloinkin.

Ajoittaista hupia tarjosivat kuitenkin kirjan lukuisat kirjoitus- ja ajatusvirheet: "Ne kyläläiset, jotka olivat yhä hautausmaalla, hakeutuivat suojaan hautatemppeleiden kryptoihin - -" Tällä kirjalla aloitan myös Kirjavuoren valloitus -haasteen, tavoitteena kivuta vuoden loppuun mennessä ainakin Kolille.

Ei varmaan tarvitse todeta erikseen, että en pitänyt tästä kirjasta? 

11 kommenttia:

  1. Itse tykkäsin kirjasta, sen yliampuvuudesta ja siitä, että samat asiat toistuvat. Vähän sama asia kuin Sadan vuoden yksinäisyydessä. Ja kirjassahan oli myös kristinusko mukana voimakkaana vastapuolena, varmaan tässä haluttiin nähdä niiden vastakohtaisuus, mutta vetoivoimaisuus toisiaan kohtaan?

    VastaaPoista
  2. "Pitäisikö tätä kirjaa imeskellä?" :'D
    Herätti tämä tekstisi ainakin mielenkiinnon tähän kirjaan.

    VastaaPoista
  3. "Lisäksi useilla kirjassa esiintyvillä miehillä oli ällöttävä tapa kuolata himosta ja ejakuloida varsin" *tirsk*, vaikuttaa kyllä siltä, ettei taida olla minunkaan juttuni :D

    VastaaPoista
  4. Minulle kävi tämän kirjan kanssa samoin kuin sinulle. Pidän värikkäistä kielikuvista, mutta liika oli liikaa...

    VastaaPoista
  5. Mari A, Minulla oli tarpeeksi tekemistä ylipäätään kirjan lukemisessa, joten jäi kyllä kaikki isommat teemat huomaamatta :) Ennakko-odotukseni olivat niin vääränlaiset, että jo se riitti tekemään kirjasta kehnon minun makuuni.

    EmAn, Jos vain kirja kohdalle osuu, niin kannattanee lukaista pätkä ja testata, josko sen tyyli sittenkin uppoaisi. Minä en vain taida olla tarpeeksi aistikas pitääkseni tämän tyylisestä tekstistä...

    Annika K, rehellisyyden nimissä on kenties mainittava, että näitä kohtauksia taisi olla kirjassa korkeintaan viisi. Mutta sen verran hyvin jäivät kaikki tapaukset mieleen, että niistä oli ihan pakko mainita. :)

    Elma Ilona, Tämän kirjan kohdalla harkitsin vakavasti keskeyttämistä. Se kyky olisi pikkuhiljaa pakko oppia!

    VastaaPoista
  6. Tämä näyttäisi jakavan aika paljon mielipiteitä! Itse tykästyin kirjaan todella paljon, enkä osannut "hermostua" kirjassa oleviin hieman ällöttäviinkin asioihin. Tarina itsessään veti puoleensa, ja todella halusin tietää miten Lagunan perheen kirouksen suhteen käy.

    VastaaPoista
  7. Auts, minä olen aikonut jossain vaiheessa kokeilla tätäkin kirjaa, mutta saa nyt sitten nähdä.

    Itselläni on kesken myös tuskallinen, paksu kirja ja moneen otteeseen olen jo päättänyt lopettaa lukemisen, mutta aina silloin jotain mielenkiintoista löytyy sivuilta, joka saa jatkamaan seuraavaan epätoivon hetkeen saakka... Katsotaan jaksanko tätä tylsistymis-virkistymiskierrettä loppuun saakka.

    VastaaPoista
  8. "mutta miksi kummassa melko monella hahmolla oli taipumusta syödä tai imeskellä mitä omituisempia asioita? Multaa, verisiä hanskoja, käärinliinansuikaletta... Onko tällä haettu aistikkuutta? Ja näihin tapoihinko viitataan takakannen lauseella "Kirja on tehty nautittavaksi kaikilla aisteilla." Pitäisikö tätä kirjaa imeskellä?"

    :DDDDDDD Nyt kun tuon imeskelemisen mainitsit niin tosiaan, paljon kirjassa imeskeltiin kaikkea. :D

    VastaaPoista
  9. Jenni, Minä odotin niin kovin erilaista tarinaa - kuten jo mainitsinkin. Ehkä toisenlaisessa mielentilassa olisin tykännyt edes vähäsen.

    Sannabanana, Tekisi mieleni sanoa, että jätä väliin, mutta mistä sen tietää vaikka pitäisitkin tästä :) Mun pitäisi todella opetella jättämään huonolta tuntuvat kirjat kesken, kun ei tämä väkisin lukeminen kyllä palvele kenenkään etua.

    Aletheia, Eniten mua ahdisti niiden hanskojen imeskely! Tai ehkä sittenkin käärinliinan... ;)

    VastaaPoista
  10. Maija, kiitos, että pelastit minut tältä kirjalta;-) Minulle tulee kaikenlaista, vaikka en olisi tilannutkaan ja nyt kehtaan laittaa tämän lukemattomana arvontaani, sillä se,mitä oletin kirjasta, kävi jutussasi toteen. Ah, miten hyödyllinen on kirjablogistania!

    VastaaPoista