tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kuka pelkää noitia

Roald Dahl: Kuka pelkää noitia
(The Witches, 1983)
Art House 2002, 224s.
Suom. Sami Parkkinen
Kuvitus: Quentin Blake

Roald Dahlin Kuka pelkää noitia on odotellut hyllyssä, sillä arvelin sen olevan liian pelottava meidän lapsille. Kuitenkin kaipasimme kaikki jotakin hurjaa iltasatua ja päätimme ottaa riskin. Kyllä kannatti! Vaikka kirja onkin aika hurja, eivät pojat nähneet painajaisia, vaan iltasatua odotettiin innolla.

8-vuotias Luke menettää vanhempansa ja hänen huoltajakseen tulee isoäiti. Isoäidillä on kerrottavanaan monia hurjia tarinoita noitien sieppaamista lapsista, sekä runsaasti tietoja noidista ja siitä, kuinka sellaisen tunnistaa. Lomamatkalla Haminaan Luke ja isoäiti osuvat samaan hotelliin kuin vuosikokousta pitävä noitien joukko. Luke joutuu todella suuriin vaikeuksiin, mutta loppujen lopuksi hiireksi muutettu poika onnistuu tekemään lopun noitien karmeista suunnitelmista. (En muuten ole ollenkaan varma, että pojan etunimeä ylipäätään mainitaan koko kirjassa, mutta ainakin elokuvaversiossa hänen nimensä on Luke.)

Dahl ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan saimme todella jännittää, miten kenellekin käy. Pidän siitä, miten lapsille kirjoitetaan siloittelematta liikoja. Noitien tunnusmerkit olivat mainioita, eritoten se kuinka korostettiin noitien olevan valtavan hyviä naamioitumaan tavallisiksi naisiksi. Minunkin hiuksia nyittiin moneen kertaan, jotta lapset varmistuisivat siitä, etten minä ole noita. (Noidat ovat nimittään kaljuja ja he käyttävät peruukkeja.) Quentin Blaken kuvitusta täytyy taas kehua. Blake kuvaa naamiottoman Ylinoidan niin rumaksi, että molemmat pojat vaativat minua piilottamaan kaikki ne kuvat, joissa tämän kammottavan ruma naama näkyi.

Esikoinen halusi myös kertoa tästä kirjasta, joten tässä kuulijan mielipide, olkaapa hyvä:

Se oli tosi jännä ja siinä oli hiiriä ja sitte sillä Mahtavalla Ylinoidalla oli naamio. Se oli pelottava ilman naamaria. Asioita mitä noidassa on: kissan kynnet, hansikkaat, niillä ei ollu varpaita, ne oli kaljuja ja peitti sen peruukilla. Kaikista pelottavinta oli kun Mahtava Ylinoita otti naamion. Sitten siinä oli se hiirentekijä resepti 86 ja sitten sen pojan isä ja äiti kuoli auto-onnettomuudessa. Sitten kun siinä oli tuo järkyttävä määrä noitia ja se poika oli niin siellä - minkä takana se oli? Kirjahyllyn takana? seinien takana? - niin ne löysivät pojan ja poika muutettiin hiireksi hiirentekijä resepti 86:lla. Tämä sopis mun mielestä jollekin 6-8 vuotiaille.    - Simo 7v. - 

6 kommenttia:

  1. Muistaakseni päähenkilöllä ei tosiaan ollut nimeä. Tai oli tietysti, mutta sitä ei kerrottu :)
    Tämä oli minunkin lempparini lapsuudessa, lainasin tämän monta monta kertaa ja aina yhtä jännittyneenä luin! Tulin hankkineeksi tämän omaan hyllyyn vasta pari vuotta sitten.

    VastaaPoista
  2. Tämä kirjakin oli karmiva, mutta kirjan takia en saanut painajaisia. Näin kuitenkin ennen kirjan lukemista (ja monta vuotta nuorempana) osan elokuvaversiosta ja näin sen vuoksi painajaisia, vaikka en katsonut elokuvaa kuin siihen asti, kun ylinoita otti pois naamionsa. En ole ihan varma, kuinka vanha olin elokuvaversiota katsoessani, ehkä jokin neljä-viisi. Kirjan luin 8-9-vuotiaana ja tykkäsin suuresti. Sen jälkeen luinkin kaikki Dahlin suomennetut lastenkirjat ja pidin kaikista enemmän tai vähemmän.

    VastaaPoista
  3. Sama juttu, oli lapsena yksi pelottavimmista kirjoista mutta monta kertaa se piti lukea. Aikuisena en ole lukenut, ehkä pitäisi kokeilla onko vielä yhtä jännä. En tiennyt että tästä on tehty elokuva, hmm, uskaltaisikohan sen katsoa.

    VastaaPoista
  4. Anni, Minulla oli todella vähän muistikuvia tästä kirjasta! Ehkä kirja on ollut minullekin tosi jännä lapsena, enkä siksi ole lukenut sitä niin monesti kuin esim. Matildaa.

    Annami, Voin vain kuvitella, miten jännittävä elokuva on ollut - etenkin noin pienelle!

    Henna, Suosittelen uusintalukua! :)

    VastaaPoista
  5. Meidän luokalle alettii lukee tota kirjaa 1. luokalla... No, kun olin ykkösel nii pelkäsin sitä kuollakseni. Onneks en ollu ainoo. Mun kaveriki pelkäs sitä. Ja illalla kun nukuin yksin alakerrassa ja kaikki muut nukku ylhääl, nii ajattelin, että jos tänne tulee murhaaja nii se tappaa eka mut. No, meidän äidit otti siihe opettajaan yhteyttä ja sano että me ei voida kuunella sitä tarinaa... Se opettaja selitti sen luokassa ja sitten oliko 3 meidän uus opettaja alotti sen lukemisen. SE OLI IHAN MAHTAVA. Vaikka oli siltä ekalt luokalt vähä ennakkoluuloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Anonyymi! :)
      Tämä kirja on juuri sellainen, että on vaikea arvioida, minkä ikäiselle se on sopivimmillaan. Joitakin tällainen jännitys kiehtoo jo ekaluokalla, toisille se sopii kolmannella ja joillekin ei oikein ikinä.

      Poista