tiistai 18. marraskuuta 2014

Värittömän miehen vaellusvuodet

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet
(Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi, 2013)
Tammi 2014, 330s.
Suom. Raisa Porrasmaa

Haruki Murakamin nimi on tullut tutuksi lukuisista kehuista kirjablogeissa ja muissakin viestimissä. Olen hankkinut noiden suositusten perusteella omaan hyllyyn 1Q84 -trilogian, mutta huomattavasti ohkaisempi Värittömän miehen vaellusvuodet tuntui sopivammalta kirjalta aloittaa Murakamin tuotantoon tutustuminen.

Tazaki Tsukurun elämä on muuttunut äärimmäisen synkäksi ja masentavaksi. Mikään ei tahdo kiinnostaa, eikä millään tunnu olevan mitään väliä. Miksi? Vielä lukioaikoina Tsukurun elämässä kaikki oli hyvin. Parasta oli viisihenkinen ystäväporukka, jonka kanssa Tsukuru vietti tiiviisti aikaa. Lukion jälkeen Tsukuru muutti Tokioon opiskelemaan, mutta ystävät jäivät kotikaupunkiin. Puolen toista tunnin välimatka ei katkaissut ystävyyttä, vaan Tsukuru matkusti usein kotiseudulleen ja juttu ystävien kanssa luisti kuten ennenkin. Kunnes eräällä kerralla yksikään ystävistä ei vastaa Tsukurun puheluihin ja hänet sysätään karusti eroon muista. Vuosia myöhemmin Tsukuru yrittää viimein selvittää, miksi ystävät hylkäsivät hänet.

Minulle Värittömän miehen vaellusvuodet oli sellainen perushyvä lukukokemus. Pidin tekstin tietynlaisesta tasaisuudesta ja hötkyilymättömyydestä. Periaatteessa kirjan juoni on ehkä jopa hivenen tylsä, mutta tämä "tylsyys" tuo kirjaan myös miellyttävän realistisen sävyn. Näin voisi oikeasti tapahtua. Ehkä on tapahtunutkin. Ennakkoon olin kuullut tästä kirjasta vain sen, että tapahtumat sijoittuvat Suomeen, Hämeenlinnaan. Ohimennen mainittakoon, että Suomessa pyörähdetään vasta kirjan viimeisessä kolmanneksessa.

En tosiaan ole lukenut aiempia Murakamin kirjoja, joten en tiedä onko tämä kuinka tyypillistä Murakamia. Sellainen mielikuva minulla kuitenkin on, ettei Väritön mies ehkä ole miehen parhaimmistoa. Siihen haluan uskoa ja jatkan Murakamin tuotantoon tutustumista luottavaisin mielin.

6 kommenttia:

  1. Hyvin sanottu: luottavaisin mielin! Kyllä kannattaa, uskon, että et pety.

    VastaaPoista
  2. Minullekin tämä oli ensimmäinen Murakamini ja valitsin kirjan aiheen, en Murakamin suosion takia. Ihastui, olen mennyttä. Eniten tätä kirjaa kuulemma muistuttaa Norwegian Wood, joten se täytynee ottaa listalleni.

    1Q84 -trilogiasta olen lukenut vaihtelevia arvioita, joista osa viestii, että juuri tuo Murakami ei ole minun juttuni, mutta Sputnikin luen ja sitten vielä jonkun muun.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Kyllä muakin Murakamin aiheet kiinnostaa myös :D Norwegian Woodin olen myös hankkinut omaksi, sekin vaikuttaa hyvältä.

      Murakamin kerronnassa oli minusta jotain ihanan mutkatonta. Sellaista lähes toteavaa, mutta hyvin tehoavaa :)

      Poista
  3. En ole kirjoittanut tästä vielä blogitekstiä, jotenkin olen tästä vähemmän innostunut kuin aiemmista. Norwegian Wood olisi varmasti hyvä aloitus kirjailijan tuotantoon. Siitä pidin todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, no sittenhän on oikeastaan hyvä, että tämä tuli luettua ensimmäisenä: muut kirjat ovat luultavasti vielä mieluisampia :)

      Poista