perjantai 12. joulukuuta 2014

Prinssi ja Betty

P.G. Wodehouse: Prinssi ja Betty
(The Prince and Betty, 1912)
Otava 1952, 197s.
Suom. ?

P.G. Wodehouse muistetaan parhaiten Jeeves-tarinoistaan, mutta mies ehti urallaan kirjoittaa koko joukon muitakin romaaneja ja novelleja. Prinssi ja Betty on kirjoittajalleen tyypillinen koominen kertomus, jossa ympäri käydään ja yhteen tullaan - kunhan on ensin kohellettu sitä sun tätä.

Betty on juuri saapunut vierailulle ystävänsä luokse, kun hän saa sähkeen isäpuoleltaan. Sähkeessä kehotetaan sanoja säätelemättä Bettyä matkustamaan ilman minkäänlaisia viivytyksiä pienelle Mervon saarelle, minne isäpuoli on juuri perustanut kasinon. Mervo on entinen kuningaskunta, jonka edellinen prinssi avioitui englantilaisnaisen kanssa ja ehti saada jälkeläisenkin ennen äkillistä kuolemaansa. Bettyn isäpuoli, herra Scobell, oivaltaa, että kasino saisi lisää mainosta mikäli tuo unohdetun prinssin poika tuotaisiin Mervoon ja maa julistettaisiin jälleen kuningaskunnaksi. Toki tuoreen prinssin avioituminen toisi vielä enemmän hyvää julkisuutta!

Tarina oli varsin oivallista viihdettä. Minulle Wodehouse onkin vähän kuin Anni Polvan miespuolinen vastine: jo alussa lukijalle on selvää, ketkä päätyvät yhteen. Ainoastaan matkalle osuvat hidasteet voivat hiukan yllättää.

Prinssin ja Bettyn suomennos on melko huvittava. Teksti on paikoin kankeaa ja luulen tämän johtuvan siitä, että käännöksessä on yritetty jäljitellä Wodehousen omintakeista kieltä. Osin voi kyllä olla kyse puhtaasti anglismeistakin, kuten useamman kerran toistuvassa rakenteessa "Miksi hän lähti täten?", "Hän ei saattanut antaa Bettyn mennä täten." Olisikin mahtavaa, jos Wodehousen tuotantoa julkaistaisiin uudestaan, tarkistetuin suomennoksin. Monia muinoin suomennetuista teoksista ei tahdo enää löytyä kirjastoistakaan, joten luulisi uusien painoksien tekevän kauppansa.

2 kommenttia:

  1. Olisipa hauska lukea tämä! Mummolan (siis lapsuudenkotini :)) vintillä on joku muu vanha Wodehousen kirja, pitää joskus napata luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Minä varasin kirjastosta muutaman Wodehousen lisää, jos vaikka jouluna intoutuisin niitä lukemaan. Tosin näitä ei ehkä kannata ahmia kovin tiiviiseen tahtiin, ettei kommellukset ja arvonimet tursua korvista ;)

      Poista