perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa

Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa
WSOY 2014, 434s. 

Viime vuonna 90-vuotta täyttänyt Kirsi Kunnas on varmasti tuttu useimmille suomalaisille vähintäänkin Tunteellisen siilin verran. Tämä Kunnaksen hyvän ystävän, Leena Kirstinän kirjoittama elämäkerta kiinnosti minua hyvin paljon ja tartuinkin siihen suurin odotuksin.

Jo kirjan johdannossa Kirstinä kertoo, kuinka "Runoilijan mielestä omaelämäkerta valehtelee, koska ihminen muistaa väärin" ja "[h]aluttomuus ryhtyä toisen kirjoittaman elämäkerran kohteeksi liittyy sekä Kirsi Kunnaksen elämänfilosofiaan että runousoppiin. Menneisyyden muistelemisen sijaan on elettävä tätä päivää." Se ettei elämäkerran kohde ole kovin innokas menneitä muistelemaan kävikin ilmi noin sadan sivun jälkeen.

Kirjan alussa kerrotaan Kirsi Kunnaksen lapsuudesta ja varhaisista kouluvuosista. Tuntui liki uskomattomalta, kuinka monia tuon ajan kulttuuri-ihmisiä Kunnaksen kotona vieraili ja miten luonnollinen osa nuoren perheen elämässä oli kirjallisuudella ja taiteella. Perheen toimeentulo oli varsin niukkaa, eikä isän kuolema Kirsin ollessa 4-vuotias ainakaan helpottanut tilannetta. Asiat kuitenkin järjestyivät vähitellen ja kaiken kaikkiaan lapsuusvuodet kuulostivat onnellisilta.

Vuonna 1943 Kirsi sairastui keuhkotautiin eli tuberkuloosiin, jonka vuoksi edessä oli monia parantola- ja sairaalajaksoja. Tuohon aikaan tuberkuloosiin ei ollut parantavaa lääkettä ja se leimasikin sairastuneet  usein loppuelämäkseen. Tartuntaa pelättiin ja sairastuneita saatettiin jopa vältellä. Sylvi-äiti kielsi Kirsiä heittäytymästä uudeksi Saima Harmajaksi, eikä hän jäänytkään sairaudessaan rypemään. Toimelias ja määrätietoinen Kirsi parantui, opiskeli ja työskenteli ahkerasti.

Elämäkerran painopiste vaihtuu, kun Kunnaksen ura runoilijana todenteolla alkaa esikoisteoksen Villiomenapuun ilmestyttyä, 1947. Tästä eteenpäin Kunnaksen henkilökohtaisestä elämästä ei juurikaan kerrota, vaan keskitytään nimenomaan hänen uraansa. Toki Kunnaksen ura on ollut hämmästyttävän tuottelias ja monipuolinen, eikä hänen saavutuksiaan ja aktiivisuuttaan voi olla ihailematta. Silti minulle Kirstinän tapa ruotia jokainen teos tarkasti analysoiden ei sopinut tippaakaan. En ole ylipäätään kiinnostunut runoanalyyseistä tai niiden rakenteista, joten suuri osa teoksesta oli melkoista pakkopullaa. Voihan metalepsis ja runon elliptinen muoto...

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä - myös syystä tai toisesta julkisuuteen nousseella -  on oikeus määritellä yksityisyytensä rajat. Noita rajoja on myös muiden kunnioitettava. Hyvin yksityisestä henkilöstä on vain vaikea saada aikaan sujuvaa elämäkertaa ja siksi Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa oli minulle pettymys: hyvin vähän elämäkerrallisuutta ja liian paljon runoanalyysia.

Suosittelen vierailemaan Saran blogissa, sillä hänelle tämä teos oli hyvin mieluinen.

6 kommenttia:

  1. Tämä on tosiaan aika "kirjallisuustieteellinen" kirjailijaelämäkerta. Luin tätä hitaasti, mutta mielenkiinnolla - minusta tämä oli kiehtova ja tuotannon nostaminen keskiöön sopi minusta tähän hyvin. Kirstinä on myös asiantunteva analysoija. Ja olihan sitä elämääkin kumminkin, minusta tässä oli paikoin hienoa ja aitoa elämänmakua.

    Ja kyllä, minäkin olen samaa mieltä tuosta, että ihmisellä on oikeus määritellä yksityisyytensä rajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Kyllähän sitä elämääkin oli, mutta kirjallisen uran jälkeistä arkea kuvattiin erittäin niukasti.

      Poista
  2. Laitoin tämän lukulistalleni silloin kun se oli ilmestymässä, mutta blogeissa näkemieni arvioiden myötä taidan olla jo vakuuttunut ettei tämä olekaan minun kirjani. Harmi sinänsä. Vielä Kunnasta itseään enemmän minua viehättää hänen poikansa ja odotinkin että tässä avattaisi heidän perhe-elämäänsä kun pojat on pieniä jne. Mitkään runoanalysoinnit ei kyllä nappaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jane, Perhe-elämästä tässä ei tosiaan paljoa puhella. Jonkin verran kuitenkin: lapset saivat kokeilla ja tutkia, olla vapaasti energisiä jne. Mutta Eppu Normaalin alkuajoista ei kyllä mainittu juuri muuta kuin varhainen treenikämppä :)

      Poista
  3. Voi apua, odotin kyllä elämäkertaa enkä runoanalyysiä! Ei taida olla minunkaan kirjani, koska tavislukijana en tajua analyyseista kuitenkaan mitään. Elämänkaari upeana ja ainutlaatuisena taiteilijana sen sijaan kiinnostaisi, sillä sitähän hän on. Kunnaksen runoilut vetoavat niin vauvoihin kuin vaareihin, ja siinä se vahvuus. Kiinnostaisi tietää, millaisesta ympäristöstä kasvanut ja missä elänyt ihminen voi pystyä moiseen, enemmän kuin yksittäisten runojen analysoinnit. Luen kyllä kirjan joka tapauksessa, mutta tämä muutti odotuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, Kunnaksen lapsuudesta ja nuoruudesta tässä kerrottiin paljonkin! Paljon tässä kirjassa oli hyvääkin, mutta minulle tämä oli liian… no, analyyttinen ja etäinen.

      Poista