tiistai 3. maaliskuuta 2015

Taikalasi

Agathe Damois & Vincent Godeau: Taikalasi
(La Grande Traversée, 2014)
Nemo 2015, 24s.
Suom. Mika Siimes

Toisinaan kuvakirja on huikean hieno, vaikka varsinainen tarina olisi lähes tylsä. Taikalasi on sellainen kirja, jonka tarinan minäkin unohdin jo lukiessa, mutta jonka kuvia jaksaa tutkia pitkään ja hartaasti. Meidän perheen isommat lapset eivät enää hirveästi innostu kuvakirjoista, mutta tämän kirjan lukuvuoroista on käyty kovaäänisiä riitoja kaikkien kolmen lapsen kesken.

Taikalasin tarina, jossa pieni punanokkainen lintu lähtee lentelemään ja näkee matkallaan yllättäviä asioita, ei tosiaan ole erityisen omaperäinen. Kuvien ansiosta sen ei tarvitsekaan olla. Oikeastaan koko kirjan nerokkuus piilee siinä, kuinka lapselle voi konkreettisesti näyttää, miten asiat eivät aina ole (ainakaan pelkästään) sitä miltä ensi silmäyksellä näyttää.

Kirjan kuvat ovat punaisia, tavallaan pelkistettyjä vaikka viivoissa ei olekaan säästelty. Kirjan mukana tulevan, hiukan pahvista suurennuslasia muistuttavan taikalasin ansiosta kuvista paljastuu kuitenkin mitä yllättävämpiä asioita. Paljain silmin puut ovat pelkkiä puita, mutta taikalasin punaisen kalvon läpi katsottuna paljastuu oravien maailmanpyörä, jättisarvinen hirvieläin ja oravien rakennustyömaa. Ihmisvilinässä voi kurkistaa yhden ajatuksiin, parin sisälmyksiin (jotka muuten eivät ole sellaisia kuin ensimmäiseksi kuvittelisi) sekä solmuisiin ajatuksiin. Äärimmäisen tylsän näköisen tehtaan sisältö yllättää: piipusta ei nousekaan savua vaan upouusia pilviä!

Taikalasi on ihastuttava kirja, jonka toteutus on todella hyvin onnistunut. Ainoana miinuksena mainitsen selkämyksen yläreunaan, perinteiselle kirjanmerkkinauhan paikalle kiinnitetyn taikalasin narun. Olisi nimittäin käytännöllisempää, jos naru olisi selkämyksen alareunassa, sillä silloin sivujen kääntely olisi vaivattomampaa. Nyt taikalasi piti nostaa korkealle käännettävän sivun edestä, mikä oli etenkin lapsille hankalaa.

Taikalasi on oivallinen lahjakirja sellaisellekin lapselle, joka ei normaalisti kirjoista juurikaan välitä. Idea on oikeastaan varsin yksinkertainen, mutta niinhän parhaat ideat usein ovat. Mainio kirja, joka sopii ääneenluettavaksi myös silloin kun ei oikeastaan jaksa lukea ääneen.

2 kommenttia:

  1. Hauskaa! Minkä ikäiselle suosittelisit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joululainen, oma testiyleisöni koostuu 2-, 6- ja 8-vuotiaista pojista ja jokainen tosiaan tykkää tästä tosi paljon. Samoin minä, joten suosittelen 2-35 -vuotiaille :)

      Poista