keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Sellainen tyttö

Lena Dunham: Sellainen tyttö. Nuoren naisen "opetuksia"
(Not That Kind of Girl. A Young Woman Tells You What She's "Learned", 2014)
Otava 2014, 296s.
Suom. Lotta Sonninen

Lena Dunham tai hänen työnsä eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja. Tartuin tähän kirjaan ihan siksi, että mielestäni joku suositteli tätä ihan kaikille naisille. En vain enää löytänyt sitä suositusta, joten olen ehkä kuvitellut koko lausahduksen.

Osasin odottaa kirjan koostuvan kirjoittajan omakohtaisista kokemuksista naiseuden monilta osa-alueilta. Huumori, rempseys, avoimuus ja tietynlainen möläyttelykään eivät yllättäneet. Olisin pettynyt vielä enemmän, jos tämä olisi ollut vakavamielistä ohjeistamista ja naisena olemisen haasteissa kahlaamista.

Lukeminen oli jouhevaa, joten Dunham osaa kyllä kirjoittaa ja Lotta Sonninen suomentaa. Mutta noin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen aloin jo väsyä Dunhamiin. Olen seitsemän vuotta vanhempi kuin Dunham ja kasvanut hyvin erilaisessa ympäristössä. Silti minusta oli hämmentävää, kuinka seksuaalisuus näyttää olleen/olevan uskomattoman dominoiva osa hänen elämäänsä ja olemistaan. Siinä missä minä haaveilin nuorena poikaystävästä ja pussailusta, Dunham tuntui keskittyvän löytämään jonkun, joka voisi tuikata peniksensä hänen vaginaansa. Melkein sama kuka sen tekisi, pääasia että seksikokemuksia kertyisi.

Toki Dunham käsittelee monia aiheita, kuten pakko-oireista häiriötään, terapiaa ja sopivan terapeutin löytämistä, ystävyyttä, opiskelua ja perhettä, mutta häiritsevän usein melkeinpä aihe kuin aihe kääntyi jossain vaiheessa sinne vaginaan. Luulen, että toisille Dunham voi näyttäytyä seksuaalisesti itsevarmana ja vapautuneena, mutta minä koin asian päinvastoin. Ihan kuin Dunham yrittäisi suorasukaisuudellaan peitellä epävarmuuttaan ja hakisi lukijan hyväksyntää koheltamiselleen. Ehkä olen tiukkis ja muutenkin vanhanaikainen, kun ajattelen ettei kaikkea ja kaikenaikaa tarvitse olla panemassa, vaan voi vaikka tutustua ensin. Toisaalta, minulla ei ole kokemusta esim. opiskeluaikojen sinkkuvuosista, joten mistäpä sitä tietää millainen hepsankeikka olisin itse vastaavassa tilanteessa ollut.

Sellainen tyttö ei tietenkään ole sata prosenttisesti faktaa. Lukija ei voi tietää mitä ja minkä verran on muuteltu, mutta näin Dunhamiin ainoastaan tämän kirjan verran tutustuneena hänestä saa hyvin rauhattoman käsityksen. Jos olisin lukenut tämän kirjan teinityttönä, odottaisin tulevaisuutta kauhulla: tuleeko kaikki väistämättä olemaan noin sekavaa, hallitsematonta ja oikeastaan aika surullista?

Minä en selvästikään ollut oikea lukija tälle kirjalle, mutta löysempihattuiset varmasti osaavat keskittyä kokonaisuuteen ja jättää räikeimmät ylilyönnit omaan arvoonsa. En oikein osaa suositella tätä kenellekään, mutta en myöskään kehota jättämään lukematta mikäli Sellainen tyttö vähänkään kiinnostaa.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa kovasti samantyyliseltä, kuin Dunhamin tunnetuksi tehnyt sarja Girls. Sehän taitaa olla nimenomaan Dunhamin itse käsikirjoittama. En oikein ikinä ole ymmärtänyt sen sarjan viehätystä, joten olen varmaan ihan samanlainen tiukkis kuin sinäkin. Taidan siis edelleen jättää tämän kirjan väliin, kuten jo suunnittelinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riikka, Dunham on tosiaan Girlsin käsikirjoittaja, tuottaja ja ohjaaja. Minä en ole yhtään jaksoa koskaan nähnyt, mutta eipä kyllä ole kiinnostanutkaan.

      Ja kiva kuulla, etten ole ainoa tiukkapipo ;)

      Poista
  2. Minä taas arvostan Girls-sarjan rehellisyyttä ja sitä, etteivät päähenkilöt ole hienostelevia Pepsodent-hymyllisiä tyttöjä, vaan välillä oikeastaan aika idiootteja (niin kuin varmaan jokainen meistä välillä on). Dunhamin kirja tosin taitaa jäädä väliin, koska tämän persoona on jokseenkin luotaantyöntävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi, Tuosta sarjasta en tosiaan mitään tiedä, mutta minulle Dunhamin tekemiset ja monet ajatuksetkin olivat todella vieraita. Ylipäätään nuoruus ja tyttöys näyttäytyvät tässä kirjassa melkeinpä vastenmielisinä, mikä taas ei sekään vastaa omaa kokemustani. (Enkä nyt väitä, että omat kokemukseni olisivat jotenkin yleispätevämpiä - Dunhamin asenne ei vain kerta kaikkiaan napannut.)

      Poista
  3. Tuon kirjan alkuperäisversiota on näkynyt jo lifestyleblogeissa niin paljon, että meinaa tulla korvista ulos! Tuntuu että ihmiset ovat sitä vain hehkuttaneet, joten oli kiva lukea tällainen vähän eriäväkin mielipide. Itsehän en siis ole kirjaa vielä lukenut, sillä olen suhtautunut siihen aika epäilevästi. Aloin kerran ihan mielenkiinnosta katsomaan yhtä Girls-sarjan jaksoa, mutta lopetin lyhyeen kun sekin näytti pyörivän vain seksin ympärillä.
    Että olen minäkin vissiin ajatusmaailmaltani vähän vanhanaikainen, kun tuollainen jatkuva seksismi kuvottaa. Ja itse tosiaan olen vasta opiskeluiässä.

    Toisaalta tuollaisen ärsyttävältä vaikuttavan kirjan lukeminen houkuttaakin vähän. Senttiäkään en tuosta kirjasta maksaisi, mutta josko kirjastosta tai tutuilta löytyisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katherine, mulla tuntuu olevan nyt joku ärsyttävien kirjojen putki päällä :D Ensin tämä ja sitten KonMari, hehkutettu siivousopas. Mutta onhan se ärsyttävänkin kirjan lukeminen omalla tavallaan hauskaa, kun toisaalta haluaisi jättää kirjan kesken, mutta lukee vain eteenpäin nähdäkseen mitä typeryyksiä seuraavaksi tulee ;)

      Poista