perjantai 15. toukokuuta 2015

Herääminen

Stephen King: Herääminen
(Revival, 2014)
Tammi 2015, 367s.
Suom. Ilkka Rekiaro

Tiedän olevani Stephen Kingin suhteen yhtä puolueeton kuin MM-jääkiekkoa katsoessani. Käytännössä King voisi kirjoittaa vaikka Fifty Shades -fanifiktiota ja minä (todennäköisesti) pitäisin siitäkin.

Lykkäsin Heräämisen lukemista kahdesta syystä. Luin sen alkuperäiskielisenä joulukuussa, joten halusin tarinaan hiukan etäisyyttä. Lisäksi mies luki tätä niin pitkään ja hartaasti, että jouduin lopulta odottamaan vuoroani.

Jamie Mortonin ja pastori Charles Jacobsin tiet kohtaavat ensimmäisen kerran pienessä uusienglantilaisessa kaupungissa, josta Jacobs on saanut ensimmäisen pappisvirkansa. Jacobsilla, hänen kauniilla vaimollaan ja pienellä pojallaan on seurakuntaan virkistävä vaikutus, mutta hyvin pian idylli särkyy rytisten. Jacobs ja Jamie joutuvat hyvästelemään toisensa, mutta vuosia myöhemmin he kohtaavat jälleen. Olosuhteet ovat aivan erilaiset, mutta muuttuneita ovat miehetkin.

Heräämisessä käsitellään uskontoa, ikääntymistä, pakkomielteitä ja sitä ikuisuuskysymystä, mitä kuoleman jälkeen on odotettavissa. Voisi luulla, että toinen lukukerta latistaisi tarinaa, kun suoranaisia yllätyksiä ei ole odotettavissa. Jollakin käsittämättömällä tavalla Herääminen onnistui kuitenkin olemaan Revivalia parempi lukukokemus. Tällä kertaa tarinan suvantokohdat eivät tuntuneet yhtä pitkiltä, vaan juonenkäänteet seurasivat toisiaan sopivan tiiviissä tahdissa. Edelleen nautin Kingin kerronnasta erityisen paljon noissa rauhallisemmissa vaiheissa. Niissä sanat pääsevät tapahtumia suurempaan rooliin ja lukijalle jää tavallaan enemmän tilaa tehdä omia tulkintojaan vaikkapa henkilökemioiden ja tunnelmien suhteen.

Paljon kirjan koukuttavuudesta kertonee se, että ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan (= kuukausiin) jätin kotityöt odottamaan ja vietin sateisen päivän pääasiassa sohvalla, lukien yli puolet kirjasta. Kingin huomiot ajan kulumisesta ja ikääntymisestä ovat mielestäni osuvia ja lohduttavia. Tunnetasolla Herääminen tekikin suuremman vaikutuksen kuin vastikään lukemani Elina Hirvosen Kun aika loppuu.

On ihanaa, kun on olemassa kirjailijoita joiden kirjoilla on ikään kuin tyytyväisyystakuu. Voin luottaa siihen, että keskinkertaisimmillaankin Kingin teokset tarjoavat vähintään hyvän lukukokemuksen.

3 kommenttia:

  1. Herääminen on hyvää Kingiä. Mahtava juttu, että viihdyit niin hyvin myös suomennoksen parissa! Minua joskus närkästyttää se, että Kingiä ns. aliarvioidaan yliluonnollisten elementtien takia, "no eihän se nyt voi kovin laadukkaita kirjoja kirjoittaa, kun kirjoittaa tuollaista lajia". Tai siis jos ymmärrät mitä haen tällä?! =D Jaa-a, minulta saattaisi kyllä mennä kahvit kurkkuun, jos pitäisi alkaa Kingin fanifiktiota lukea. Osaan kyllä olla tiukkakin herralle! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, Minäkin luulen, ettei monetkaan laske Kingiä ns. laatukirjailijaksi, koska aiheet ovat mitä ovat. Mutta ne yliluonnollisuudet ovat selvästi vähentyneet ajan myötä ja ainakin musta tuntuu, että uusimmissa Kingin kirjoissa pelottavimpia ovat ihan "tavalliset" ihmiset.

      Mitä tuohon fanifiktioon tulee, niin uskon että King osaisi kirjoittaa Fifty shadesista sen rankan ja rajun tarinan, jollaiseksi alkuperäisteosta etukäteen mainostettiin ;)

      Mulla ei ole ainakaan jäänyt mieleen isompia pettymyksiä Kingin kirjojen suhteen. Tukikohta oli minusta turhan pitkä ja Pedon sydän lässähti puolivälissä, mutta kyllä nekin voisi uudestaan lukea. :)

      Poista
  2. Luin arviosi hieman hyppien koska tämä odottaa edelleen lukupinossa. Olen täysin samaa mieltä tuosta tyytyväisyystakuusta, King ei petä huonoimmillaankaan <3

    VastaaPoista