Sopimus

Audrey Magee: Sopimus

(The Undertaking, 2013)

Atena 2015, 330s.

Suom. Heli Naski

Toinen maailmansota on aiheena sellainen, että monia se jo puuduttaa. En usko kenenkään väheksyvän sodan kauheuksia, mutta kieltämättä kun kuulee jälleen yhdestä toisen maailmansodan vuosiin sijoittuvasta tarinasta, tuntuu helposti siltä että olisihan niitä aiheita muitakin. Sopimus alkoi kuitenkin kiinnostaa, kun minulle selvisi, että tämän kirjan keskiössä ovat saksalaiset. Tuntui tärkeältä luoda (edes fiktiivinen) katsaus saksalaisten koti- ja sotarintamille.

Peter ja Katharina avioituvat 1500 kilometrin päässä toisistaan. He eivät ole koskaan edes tavanneet, mutta ovat monien muiden lailla päättäneet solmia molempia osapuolia hyödyttävän liiton. Avioitumisen myötä Peter saa syvästi kaipaamansa kotiloman ja mikäli hän myöhemmin menehtyisi rintamalla, Katharinalla olisi oikeus leskeneläkkeeseen. Pari ei rakastu toisiinsa ensisilmäyksellä, mutta Peterin palatessa rintamalle tunteet ovat jo syttyneet suureen liekkiin. Katharinan olot kotirintamalla ovat siedettävät, suurelta osin hänen isänsä hyvien suhteiden vuoksi. Puolue pitää huolta omistaan ja ystävälliset välit silmäätekeviin tuovat paljon helpotuksia arkeen, mutta todellisen hädän hetkellä apua ei hännystelijöille riitä. Peter joukkoineen päätyy Stalingradiin, joka jää venäläisten piirittämäksi. Yhteys Peteriin katkeaa, eikä Katharina voi olla varma onko hän vaimo vai leski.

Magee kuljettaa tarinaa pääasiassa dialogeilla. Mitään maisemakuvauksia tai pitkiä päänsisäisiä mietelmiä ei tekstistä löydy. Minä koen dialogin lukemisen vaivattomaksi ja Sopimuksen lukeminen olikin joutuisaa. Sen paremmin Peter kuin Katharinakaan eivät aluksi tuntuneet läheisiltä tai edes miellyttäviltä ihmisiltä. Peter kulkee Katharinan isän mukana hätistämässä juutalaisperheitä pois kodeistaan ja osallistuu vainoon ilman tunnontuskia. Myöskään Kathariinaa asetelma ei häiritse, etenkään siinä vaiheessa kun hänen perheensä pääsee muuttamaan suurempaan ja hienompaan asuntoon. Vähitellen, olosuhteiden kovetessa, Peteriä ja Katharinaa alkoi kuitenkin tulla sääli. Yhden itkunkin tirautin ja loppua kohti aloin jo toivoa päähenkilöille edes jotain hyvää tapahtuvaksi.

Sopimus on varsin vähäeleinen, mutta hätkähdyttävä teos. Se pakottaa ajattelemaan vähemmän mustavalkoisesti, näkemään vaihtoehtojen vähyyden. Missään nimessä kirja ei väheksy natsien tekemisiä tai siloittele niitä, mutta on tärkeää ymmärtää tavallisten saksalaisten vaikea asema silloisessa tilanteessa.

Vakuuttava kirja.