perjantai 26. kesäkuuta 2015

Wayward Pines - Ei pakotietä

Blake Crouch: Wayward Pines - Ei pakotietä
(Pines, 2012)
Tammi 2015, 327s.
Suom. Ilkka Rekiaro

Wayward Pines - Ei pakotietä julkaistiin suomeksi kutakuinkin samaan aikaan, kun kirjaan pohjautuva tv-sarja alkoi pyöriä FOX:illa. Sarjaa en ole katsonut, mutta kirjasta kiinnostuin kyllä. Blake Crouch ei ole lainkaan peitellyt Twin Peaks -faniuttaan ja myöntää auliisti kulttisarjan toimineen suurena innoittajalle tälle Wayward Pines -trilogialle. Kuulunen ikäryhmäni vähemmistöön, sillä minulle Twin Peaks on jäänyt vieraaksi. Olen väkisin katsonut kaksi ensimmäistä jaksoa, mutta en vain kerta kaikkiaan kiinnostunut.

Ethan Burke, salaisen palvelun agentti, on lähetetty Wayward Pinesin pikkukaupunkiin etsimään jäljettömiin kadonneita kollegoitaan. Burke ei muista mitään matkasta kaupunkiin tai koko kaupungista, kun hän havahtuu hereille pahoin loukkaantuneena joen rannalta. Vähitellen muisti alkaa palautua, mutta palasista ei millään saa rakennettua eheää kokonaisuutta. Jokin on pahasti vialla.

Wayward Pines - Ei pakotietä osoittautui ristiriitaiseksi lukukokemukseksi. Odotin siltä jännitystä ja vauhdikkuutta ja molempia kyllä sainkin. Odotin myös taitavasti rakennettua juonta, mutta sain pääosin erilaisista takaa-ajokohtauksista koostuvan, suoraviivaisen matkan kohti loppukohtausta, joka koostui yliselittelyistä ja alleviivauksista. Luulen, että twinpeaksitön menneisyys oli tätä kirjaa ajatellen etu. Jos sarja ja sen hahmot olisivat olleet tutummat, olisin todennäköisesti ärsyyntynyt lukuisista yhteneväisyyksistä.

Ei pakotietä oli todella nopealukuinen ja siinä mielessä viihdyttäväkin: on aina mukavaa vaihtelua, kun romaani kaahaa menemään sellaista tahtia ettei lukija ehdi hypätä pois kyydistä. Vaikka Burken jatkuvat pakenemiset ja etenkin ylivoimaisista hyökkäyksistä selviämiset alkoivat pian puuduttaa, tykkäsin siitä miten vinksahtaneelta Wayward Pines vaikutti. Oli mielenkiintoista yrittää kehitellä kaiken kummallisen selittäviä teorioita. Mutta kirjan lopussa, kun asiat alkoivat "selvitä", ne selvisivätkin aivan liikaa. Tuli lähinnä sellainen olo, että jos trilogian ensimmäisessä osassa avataan taustoja näin paljon, mitä ne seuraavat osat oikein pitävät sisällään? Lisää pakenemisyrityksiä ja yhteenottoja?

Vaikka minulle tämä kirja jäikin kahden tähden kokemukseksi, olen melko varma, että luen myös ne tulevat osat. Pakkohan minun on katsoa, kuinka kirjailija onnistuu kokoamaan kaikista näistä langanpätkistä edes jotenkuten edustuskelpoisen kokonaisuuden.

6 kommenttia:

  1. Totta, että lopussa asioita tunnuttiin paljastavan hiukan liikaakin, mutta mitä olen sarjaa tv:stä katsonut, jatkossa tullee kirjaankin outoja juonikuvioita lisää :) Minä pidin kirjan nopeatempoisuudesta ja siitä, ettei mitään jääty vatvomaan pitkäksi aikaa.
    Minä olin lapsena suuri Twin Peaks -fani (vaikka nykyisellä mittapuulla en olisi varmaan saanut sellaista sarjaa katsoa 5-6-luokkalaisena) ja luin myös Laura Palmerin päiväkirjan. Yhtäläisyydet Twin Peaksin olivat aika löyhiä, eli oli tämä silti ihan omanlaisensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi P, Mun sisko tuijotti Twin Peaksia äänet melkein nollassa, kun muu väki jo nukkui - minä olin silloin liian nuori. Laura Palmerin salaisen päiväkirjan olen kyllä lukenut, mutta eipä sekään saanut kiinnostumaan itse sarjasta.

      Nopeatempoisuus oli Wayward Pinesin etu!

      Poista
  2. Olen totaalisen koukuttunut kyseiseen tv-sarjaan. Osia tulee vaan piinaavan hitaasti ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, Mulle tämä kirjamuoto on helpompi, kun ei tarvi kolmen vartin (ja mainoskatkojen) jälkeen tuskastella viikkoa, ennen kuin pääsee tarinassa eteenpäin. En myöskään tahdo muistaa katsoa telkkarista mitään.

      Poista
  3. Pidin tästä kirjasta TOSI paljon, ja myös seuraan TV-sarjaa innokkaasti. En ole välittänyt Twin Peaksista isommin, mutta Blake Crouch veti minut imuunsa Wayward Pinesilla. Jee, tänään voidaan katsella eilen taltioitu jakso :) Jos saisi valita vain jommankumman, TV-sarjan tai kirjan, valitsisin kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, minäkin valitsen mieluummin kirjan. Jotkut kirjoihin pohjautuvat sarjat ovat lähteneet niin omille poluilleen (esim. Kuvun alla ja True Blood), ettei niitä lopulta voi edes pitää samana tarinana.

      Poista