keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Kirjabloggaajat kirjastojen puolesta


Tänään 15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujien blogeihin löytyy La petite lectrice –blogista.


Pienenä tykkäsin ihan kauheasti käydä hammaslääkärissä. Minusta oli jännää maata siinä hiostavassa, makuuasentoon lasketussa tuolissa, silmillä liian suuret aurinkolasit. Tuntui hassulta, kun hammaslääkäri tökki hampaita ja supatteli hoitajalle ylösmerkattavaksi kryptisiä numeroita ja muita salaisia tietoja.  Sieltä sai aina lähtiessä kiiltokuvan tai sellaisen pienen peilin, jolla saattoi itse leikkiä hammaslääkäriä. 

Näistä lämpimistä muistoista huolimatta julkisten palveluiden ehdoton ykkönen on aina ollut kirjasto. Sieltä olen kantanut luettavakseni järjettävät* määrät kirjoja ja päässyt niiden avulla matkustamaan lukemattomiin paikkoihin, tutustunut tuhansiin ihmisiin ja vaikeammin määriteltäviin elämänmuotoihin, saanut kokea tunteita laidasta laitaan. Väkisinkin olen myös oppinut asioita. 

*En näköjään osannut päättää, ovatko lainausmääräni järkyttävät vai järjettömät ja päädyin keksimään uuden sanan.

Kotikotona asuessa kävin joka viikko kirjastoautolla, joka pysähtyi kätevästi linja-autopysäkille ihan meidän talon kohdalle. Piti ylittää vain tie. Vaikka valikoima oli toki suppea, kirjojen selailuun hurahti helposti paljon aikaa. Toisinaan kuskin piti vähän muistuttaa, että hänen pitäisi oikeastaan päästä jo jatkamaan matkaa. 

Olen asunut Kokkolassa noin 16 vuotta ja sinä aikana Kokkolan kaupunginkirjasto on tullut hyvin tutuksi. Ehdin hankkia kirjastokortin vanhassa kirjastorakennuksessa - ja haalia vinot pinot luettavaa pitkällä laina-ajalla, kun kirjasto suljettiin hetkeksi uusiin tiloihin muutettaessa. 

Meidän kirjaston tarjonta on todella laaja. Jos jotakin ei pääkirjastosta löydy, melko hyvällä todennäköisyydellä jostakin toisesta Anders-kirjastosta löytyy ja aineiston varaaminen niistäkin on maksutonta. 

Viimeisen vuoden ajan olen jälleen palannut kirjastoauton asiakkaaksi. Satuin kuulemaan, että meitä lähin pysäkki lopetetaan, koska siellä ei ole riittänyt asiakkaita. Tein kuskin vinkin mukaisesti ehdotuksen uudesta pysähdyspaikasta ja pian vuoden ajan kirjastoauto on pysähtynyt meidän postilaatikolla. Kerran viikossa - kirjastoauton loma-aikoja lukuunottamatta - olen päässyt palauttamaan vanhoja lainoja, noutamaan varauksia ja lainaamaan vähän muutakin luettavaa. Useimmiten lapset ovat tulleet mukaan, pari kertaa lasten kaveritkin. Minua on ilahduttanut se, että pysäkillä on ollut myös muita kävijöitä.

En nyt aikuisenakaan pelkää hammaslääkäriä, mutta nykyisin odotan paljon innokkaammin kirjastoautoa tai kirjastoreissua kuin hampaiden vuositarkastusta. Siitä joutuu maksamaankin, toisin kuin kirjaston palveluista.

14 kommenttia:

  1. Alkoi naurattaa tuo hammaslääkärijuttu alussa! Onneksi kirjasto kuitenkin ohitti hammaslääkärin. ;) Minua lapsena hammaslääkäri hieman pelotti, vaikka siellä saikin lukea Nakke Nakuttajaa, mutta kirjasto oli niin ihana, että sinne karkasinkin. Kyllä kannatti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, No ehkei se hammaslääkäri koskaan ylittänyt kirjaston houkutuskykyä :D Minä en voinut koskaan karata kirjastoon, koska sinne oli 10 km meiltä. Mutta yläaste- ja lukioaikoina jäin joskus koulun jälkeen kirkolle ja notkuin kirjastossa :)

      Poista
  2. Ihana postaus! Kiitos, että olet mukana :)

    "Vaikka valikoima oli toki suppea, kirjojen selailuun hurahti helposti paljon aikaa. Toisinaan kuskin piti vähän muistuttaa, että hänen pitäisi oikeastaan päästä jo jatkamaan matkaa. " <3

    VastaaPoista
  3. Minä en ole koskaan asunut kirjastoauton reitillä. Olisi varmaan kiva käyttää autoa, jo sen odottelussa pysäkille lienee oma tunnelmansa. Heh, hassua että olet tykännyt hammaslääkärikäynneistä... minua ne taisivat lähinnä pelottaa vaikkei mitään ihmeitä tehtykään :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, Kyllä kirjastoauton odottamiseen liittyy oma tunnelmansa. Mutta jos sää on kehno, vitkuttelen sisällä niin kauan että näen kirjastoauton tulevan, koska pelkään kirjojen kastuvan.

      Mulle oli yllätys, että kirjastoauto ylipäätään kulkee taajama-alueella! Luulin, että kirjastoauton palvelut olisi tarkoitettu enemmän haja-asutusalueille, mutta ymmärtääkseni asiakasmäärät ovat menneet niin olemattomiksi että reittejä on muutettu.

      Poista
  4. Tuli tietysti Nivalan kirjasto heti silmien eteen, vaikka hammaslääkärikin on ollut meillä ehkä sama. :D

    Keskustan koulusta kävimme kerran viikossa kunnan kirjastossa ja se oli kyllä viikon odotetuimpia päiviä. Tänä kesänä hankittiin pojalle Nivalan kirjastokortti (omani on jossain varmassa tallessa Tampereen kotona), ja lainattiin kasoittain kirjoja. Oli jotenkin hienoa, että omat lapset lainasivat ehkä jopa samoja kirjoja kuin minäkin aikoinani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, Oliko sullakin naispuolinen hammaslääkäri? :)

      Minun ensimmäiset kirjastomuistot ovat Nivalan vanhasta kirjastosta. Muistan sen sisätilat hyvin, mutta en ollenkaan sitä, miltä kirjasto näytti ulospäin.

      Ja tosiaan, koulunkin kanssa käytiin kirjastossa! Meidän koululla kävi kirjastoauto joka toinen perjantai ja kirjastossa käytiin uintipäivinä, kun Pahkalan koulun oppilaat oli uimassa. (Kuljettiin samalla linja-autolla, kun mahduttiin molemmat koulut yhtä aikaa kyytiin ;) )

      Mulla on edelleen Nivalan kirjastokortti lompakossa, vaikka luonnollisesti sitä tuleekin käytettyä tosi harvoin. :)

      Poista
  5. Voi, miten hauska kirjoitus tästä aiheesta ja mahtava tuo lapsuutesi hammaslääkäri-innostuksesi. :) Olisi kyllä aika moista ylellisyyttä, jos kirjastoauto pysähtyisi omalla postilaatikolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, Kirjastoauton pysähtyminen lähes kotiovelle on todellakin ylellistä! Mulla on usein todella paljon kirjoja lainassa, joten on ihanaa kun ei tarvi raahata kirjakasseja kuin muutama kymmenen metriä. :) Kerran kuski lupasi tulla avuksi kantamaan lainat kotiin, jos en itse jaksaisi! :D

      Poista
  6. Ihana kirjoitus :D Minä en ole käynyt kirjastoautossa sitten ala-asteen, mutta tämä virhe pitäisi ehdottomasti korjata. Lähimmälle kirjastoauton pysähdyspaikalle taitaa olla matkaa jotakin 150 metriä eli hyvin lähellä se on meilläkin, silti en ole päässyt käymään kun arkiviikot olen muualla. Jospa ottaisi tämän kesäloman agendaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marile, Sehän se varmasti onkin kirjastoautojen asiakasmäärien suurin haaste: ihmiset ovat päivisin koulussa ja töissä. Ennen kuin saatiin kirjastoauto tuohon ihan kotinurkalle, se pysähtyi noin 500m päässä. Eihän sekään pitkä matka ole, mutta mukamas aivan liian työläästi tavoitettavissa :P jollain naisenlogiikalla minusta oli helpompi kävellä reilut 2km pääkirjastoon, kuin puoli kilsaa pysäkille...

      Poista
  7. Kiitos muistutuksesta, soitankin huomenna ja yritän varata uuden hammaslääkäriajan. :D

    Järjettävä on mainio sana, otankin sen käyttöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, ole hyvä! :D
      Joskus sitä keksii sopivia sanoja ihan vahingossa. Sitä paitsi järjettävä luettava sopii kaikille! Aina voi järjettyä vähän lisää :)

      Poista