tiistai 10. marraskuuta 2015

Meikkipussin pohjalta

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta
Johnny Kniga 2015, 170s.

Ennen ilmestymistään kiinnitin huomiota Kaisa Haatasen esikoisromaaniin Meikkipussin pohjalta tasan sen verran, että päätin jättää lukematta. Ensinnäkin minulla on ollut meikkipussi alle vuoden, joten sen pohjalle ei ole ehtinyt kertyä mitään kirjan ja/tai lukemisen arvoista. Takakannen markkinointiteksti huutaa "Salaviisas viihderomaani aikuisille naisille", minkä koin sulkevan minut kohdeyleisön ulkopuolelle: enhän minä mitään viihderomaaneja lue, enkä tasan ole niin aikuinen kuin kirjan lähes viisikymppinen päähenkilö, Tytti Karakoski.

Pikkuhiljaa Meikkipussin pohjalta alkoi plompsahdella esiin siellä ja täällä, aina positiivisessa valossa. Mielenkiinto alkoi herätä ja ajattelin, että jos tähän kirjastossa törmään niin lainaan sitten. Sitten tulivatkin kirjamessut ja Kirjabloggareiden messubrunssi. Kaisa Haatanen oli yksi haastatelluista esikoiskirjailijoista ja ihastuin Haatasen persoonaan sen verran paljon, että olisin voinut napata reppuun vaikka koko kirjailijan. Humoristisen Haatasen sijaan sain mukaani punaisen kirjan ja hykertelin tyytyväisenä.

Meikkipussin pohjalta ei ole rakenteeltaan tavanomainen romaani, ei edes päiväkirjasellainen. Tytti ottaa vuoden virkavapaata ja kirjoittelee ajatuksiaan moninaisista aiheista, jotka on koottu aakkosjärjestykseen. Asenne Tytillä on mitä mainioin. Hän ei ole olevinaan muita parempi, mutta ei myöskään nöyristele tai vähättele itseään. Mielipiteitä hänellä on runsaasti ja usein jopa perusteltuja niille. Ah, ja elämänohjeita! Tai oikeastaan ne ovat hyväntahtoisia vinkkejä ja hyviksi havaittujen toimintatapojen jakamista.

Vaikka minulla ja Tytillä on aika vähän yhteistä ainakin noin elämäntilanteellisesti katsoen, tunsin hyvin paljon sielujen sympatia tai jotain sen kaltaista. En ole oikein koskaan ollut sinkku, mutta ehkä juuri siksi ymmärrän sinkkuuden hyviä puolia:

"On vaivatonta pyörittää yhden ihmisen taloutta. On ihanaa nukkua hiljaisuudessa ja pimeässä, kädet levällään isossa sängyssä! On ihanaa, kun ei tarvitse aamulla ensimmäiseksi ryhtyä kommunikoimaan. On ihanaa mennä ja tulla oman mielensä mukaan. On ihanaa, kun ei tarvitse ottaa muita, vääriä mielipiteitä huomioon! On ihanaa siivota vain omat jälkeensä."

Meikkipussin pohjalta on sympaattinen, hauska ja ihana. On se ajoittain myös koskettava ja viisas, mutta ennen kaikkea ihana.

2 kommenttia:

  1. Hauska kirjoitus, sait hymyilemään! Haatanen oli minunkin mielestäni varsin hauska messubrunssilla. Olen samoin ajatellut, etten todellakaan vielä halua lukea 50-vuotaille suunnattuja kirjoja (vaikka olen siis nelikymppinen), mutta miksikäs ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Tässä kirjassa on sillä lailla ajattomia viisauksia, että sopivat kyllä naisille ikään katsomatta. Ehkä kaikki jutut ei samalla lailla kolahda, mutta onhan se hyvä nuorempienkin varautua esimerkiksi ensimmäisiin harmaisiin hiuksiin (tai muihin karvoihin). :)

      Poista