lauantai 6. toukokuuta 2017

Novellihaasteen loppuraportti

Viime marraskuussa toimelias Omppu potkaisi käyntiin Novellihaasteen, jonka tarkoituksena oli nostaa novellit ansaitsemaansa kunniaan. Luonnollisesti lähdin innoissani mukaan, vaikka olen jo oppinut, että en useinkaan malta näihin lukuhaasteisiin liiemmin panostaa.

Nyt on kuitenkin aika kerrata, mitä tähän haasteeseen tulikaan luettua.



Aloitin haasteeseen lukemisen muistaakseni heti vuoden vaihtuessa, mutta niin paljon kuin Tove Janssonin tekstejä rakastankin, en millään päässyt vauhtiin tämän Viesti-kokoelman kanssa. Luin, luin, luin, pidin taukoa, luin, en tuntunut etenevän, luin ja lopulta turhauduin.

Harmittaa vieläkin, että päällimmäiseksi muistoksi tästä kirjasta jäi lukemisen tahmeus, sillä novellit itsessään olivat kuitenkin laadukkaita. Sain kuitenkin haastetilini avattua komeasti 32 novellilla.



Viisto valo olikin sitten aivan toisenlainen lukukokemus. Heikki Hietalan monipuoliset kauhusävytteiset novellit tarjosivat miellyttävän kamalia hetkiä, joihin tuli oikein himo. Kokoelmassa ilahduttavinta oli tyylien runsaus: Hietala hallitsee sekä lovecraftmaisen hitaan ja hillityn kauhun että scifisävytteisen kerronnan ja näköjään laajasti tyylilajeja siltä väliltä.

Hieman lukiessa tökki jokin epämääräinen kankeus suomennoksessa, mutta eivät tasokkaat novellit siitä hirveästi kärsineet. Haasteeseen kertyi 19 novellia lisää.




Romantiikan ja kevyen lukemisen kaipuuseen Jojo Moyesin Paris for One and Other Stories oli nappivalinta. Novellit olivat kukin melko ennalta-arvattavia, mutta ilahduttavaa on se, kuinka monipuolisesti Moyes rakkauselämää novelleissaan käsittelee. Keskiössä eivät ole vain nuoret, kauniit ja fiksut ihmiset, vaan näissä novelleissa pääsee kurkistamaan myös esimerkiksi lapsiperheen vanhempien päiden sisälle.

Haastesaldoa kepeä kokoelma kasvatti 11 novellilla.




 Kun lähdin mukaan haasteeseen, tiesin lukevani vähintään tämän kirjan. Alice Munrolta olen lukenut vain muutaman teoksen, mutta kaikki suomennetut olen hankkinut omaan hyllyyni. Rakastan Munron tapaa kirjoittaa ihmisistä, joiden elämä voi näyttää hyvinkin arkiselta ja tylsältä, mutta joiden tarina on kuitenkin kertomisen arvoinen.

Jupiterin kuiden novelleissa kerrotaan jo kypsähköön ikään ehtineistä naisista, jotka ovat ehtineet nähdä ja kokea monenlaista. Aivan mahtava kirja, jonka lukeminen oli silkkaa nautintoa. 11 novellia lisää novellihaasteeseen.



Näiden novellikokoelmien lisäksi ehdin aloitella paria muuta. Jussi Seppäsen Kymmenottelusta luin kolme novellia, jotka tarjosivat hykerryttäviä hetkiä. Erityisesti ihastuin kirjan toiseen novelliin, Juhannukseen, jossa kaveriporukka päättää kesken juhannuksen vieton siirtyä yleisurheilukentälle hyppäämään pituutta. Kaikkein riemastuttavinta oli seurata, millä keinoin hyppyjen pituutta mitattiin. (En kerro, koska kannattaa lukea itse.)

Pohjois-Korealaisen Bandin Syytös ilmestyi äskettäin ja sekin oli tarkoitus ehtiä lukea tähän haasteeseen. Aihe ja kaikki kirjaan liittyvät olosuhteet ja haasteet kiinnostavat, mutta myös oudosti ahdistavat, enkä ole toistaiseksi voinut lukea ensimmäistä novellia pitemmälle. Että vain yksi novelli haasteeseen tästä kirjasta. Aion kyllä lukea Syytöksen loppuun asti, mutta odotan suosiolla oikeampaa hetkeä.

Kaiken kaikkiaan sain luettua novellihaasteeseen 77 novellia. Ihan kelpo suoritus, vaikka olisin kyllä voinut edes yrittää keskittyä tähän hommaan vähän paremmin.

Lämpimät kiitokset Ompulle haasteesta!

10 kommenttia:

  1. Viestin luin minäkin :)
    Novellit ovat mukavia aina muun lukemisen välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, Mulla on novellit nyt haasteen loppumisen jälkeen vähän unohtuneet, vaikka kiinnostavia löytyy sekä kirjastopinosta että omasta hyllystä. Pitäisi vähän skarpata ja lukea niitäkin. Sopivat tosiaan erinomaisesti muiden lukemisten väliin.

      Poista
  2. Juuri eilen kävin lopulta kirjakaupasta hakemassa tuon uuden Munro-suomennoksen. Hän on kyllä novellien kuningatar, ainakin minulle. Teen oman koosteeni huomenna, sillä yritän ehtiä vielä saada yhden keskeneräisen kokoelman loppuun. Novellihimo vain kasvaa lukiessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, Jokohan ehdit Jupiterin kuut lukea? Täytyykin tulla blogiisi lueskelemaan postauksia oikein ajan kanssa.

      Poista
  3. Uusin suomennettu Munro kiinnostaisi kyllä minuakin, paljon! Ja kommentoinkin juuri johonkin toiseenkin novellihaasteeseen tuosta Toven Viestistä, sen kun meinasin itsekin tähän haasteeseen lukea, mutta se sitten jäi! Ja jäi ehkä juurikin siksi, että tahtoisin ehkä kuitenkin lukea ensin novellit niin sanotuissa omissa kokoelmissaan, niissä, joissa ne on alunperin julkaistu. Minulla tuo on itsellänikin, ja huomasin, että siellä on esimerkiksi novelleja Reilua peliä -kokoelmasta, ja ne jos mitkä ansaitsisi tulla luetuiksi osana omaa kokonaisuuttaan. :) Ehkä palaan tähän Viestiin kun olen saanut itsenäiset kokoelmat luettua ensin, vähän niin kuin parhaiden palojen muisteluna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, En olekaan koskaan ajatellut tuota, että kokoomateosten (novellien, runojen, laulujen, minkä ikinä) hohto voi tosiaan tulla nimenomaan siitä, että niiden avulla on helppo palata niiden parhaiden pariin. Tottahan se kyllä on.

      Poista
  4. Hienostihan sinä sait haasteeseen luettua! Minulla luku jäi huomattavasti pienemmäksi, vaikka mielestäni keskityin haasteeseen oikein urakalla (taisi jäädä iso osa ihan vain ajatuksen tasolle, mutta tulipahan ajateltua) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, Ajattelu on oikein hyvää puuhaa myös! :D

      Poista
  5. Minullakin tökkii tuo Viesti-kokoelman lukeminen, vaikkei vika missään nimessä ole novelleissa. Olen lukenut vasta 12 novellia siitä. Monista olen pitänyt tosi paljon, mutta muut lukemiset ovat silti kiilanneet edelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, Onpa jännä! Mikähän Viestissä aiheuttaa tämmöisen tökkäyksen?

      Poista