sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Siipirikon kuiskaus

Päivi Alasalmi: Siipirikon kuiskaus
Gummerus 2017, 368s.

Ennakko-odotukset voivat olla kirjalle hirveä taakka ja saada hyvänkin kirjan tuntumaan keskinkertaiselta. Päivi Alasalmen saamelaisromaanien  kolmas ja viimeinen osa on niitä kirjoja, jotka lunastavat kaikki odotukset monin verroin.

Tarina imaisee vastustamattomasti mukanaan heti ensisivuilla. Pirkkalaisten kanssa käydyn raa'an taistelun jälkeen kylä on hajonnut ja menetettyjä miehiä surraan joka perheessä. Soruia syyttää tapahtumista itseään, eikä pelko pirkkalaisten uudesta tulemisesta ota hellittääkseen. Vuodet vierivät ja elämä jatkuu, mutta Soruia on jatkuvasti varuillaan.

Rakastin kaikkea tässä kirjassa. Alasalmen kieli on kaunista ja kerronta niin vaivatonta, että henkilöt ja tapahtumat tuntuvat täysin tosilta. Soruian ahdistus hyvienkin vuosien aikana välittyy niin vahvana, että lukijankin on varauduttava jatkuvasti onnen kääntymiseen.

Alasalmi kuvaa elävästi saamelaiskylän arkea ja elämää. Henkilöhahmot ovat niin eläviä, että on vaikea uskoa heidän olevan keksittyjä. Näissä ihmisissä on persoonallisuutta ja särmää, eikä kukaan ole vain yhdenlainen.

Tämä on niitä tarinoita, joita ei niinkään lueta vaan koetaan.

2 kommenttia:

  1. Sama juttu, rakastin koko trilogiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, <3
      Tämä on niitä harvinaisia sarjoja, jotka paranivat koko ajan.

      Poista