perjantai 5. huhtikuuta 2019

Jälleen sarjakuvia

Hope Larson: All Summer Long
Farrar Straus Giroux 2018, 172s.
13-vuotiaan Binan kesärutiineihiin kuuluu hauskuusindeksin laskeminen naapurin Austinin kanssa. Austin on kuitenkin ilmoittautunut ja vastoin todennäköisyyksiä myös päässyt jalkapalloleirille, joten kesästä ei tule ollenkaan Binan suunnitelmien mukaista. Yksin on turha laskea silitettyjä kissoja tai seurata pituuskasvua. Yllättäen Bina tuntuu löytävän yhteisen sävelen Austinin isosiskon kanssa. Mikään ei kuitenkaan voita musiikkia, josta tulee Binalle koko ajan tärkeämpi osa elämää.

All Summer Long on sympaattinen yhden kesän mittainen kasvutarina. Piirrosjälki on vähän kankeaa, mutta tarina pehmentää kulmia riittävästi.

-----------------------------------------------------

Pamela Ribon: My Boyfriend is a Bear
Onipress 2018, 171s.
Piirrokset: Cat Farris

No nyt oli jotenkin hämmentävä sarjakuva.
My Boyfriend is a Bear kertoo Norasta, jolla ei ole ollut onnea miessuhteissa. Kuinka ollakaan hän tapaa karhun, jonka kanssa synkkaa loistavasti. Parisuhde kukoistaa, kunnes karhun on aika painua talviunille.

Niin. Karhu ei siis ole vertauskuva, vaan ihan oikea karhu. Ja se on kyllä aika kamalan häiritsevää, olkoonkin että piirrosjälki on sievää, eikä tässä ole yhtään seksikohtausta (luojan kiitos!).

-----------------------------------------------------

Nagata Kabi: My Lesbian Experience with Loneliness
Seven Seas Entertainment 2017, 143s.

Kyselin bloggaritovereilta sarjakuvasuosituksia ja Nagata Kabin My Lesbian Experience with Loneliness oli yksi suositelluista.

28-vuotias päähenkilö on epävarma, eksynyt ja seksuaalisesti kokematon nainen. Hän haluaisi piirtää työkseen mangaa, mutta päätyy tekemään aivan toisenlaisia töitä. Hän kuitenkin masentuu, eikä selviydy lopulta enää työpäivistä ja saa potkut. Nainen päättää hankkia seksuaalisia kokemuksia seuralaispalvelun kautta ja päätyy viettämään yön (vai muutamia tunteja?) hotellissa kokeneen naisen kanssa.

Minusta tämä oli aika hyvä sarjakuva, mutta melko masentava myös. Tuntui hirveän kurjalta, että päähenkilö oli niin yksin kaikkien ongelmiensa kanssa. Hänellä ei ole ystäviä, eivätkä vanhemmatkaan ole lainkaan keskustelevaa (tai tukena olevaa) sorttia. Hienoa silti, että hän kaikesta huolimatta yrittää saada elämäänsä raiteilleen.

-----------------------------------------------------

Molly Knox Ostertag: The Hidden Witch
Scholastic 2018, 203s.




Ostin viime kesänä omaksi Molly Knox Ostertagin The Witch Boyn. Tarina oli ihan ok, piirrosjälki hyvää, mutta kokonaisuus jäi vähän turhan mitäänsanomattomaksi. Halusin kuitenkin lukea tämän jatko-osan,  kun sellainen kerran on ilmestynyt ja kylläpä kannatti!

Ostertag toteaa itsekin loppusanoissa, että The Hidden Witch syntyi kuin itsestään ja minusta se kyllä näkyi lopputuloksessa. Edelleen tarina on pikkuisen liian mutkaton ja jollain tapaa helppo, mutta kokonaisuus on edeltäjäänsä huomattavasti tasokkaampi.

Nyt Aster saa osallistua kotikoulun oppitunneille. Hän on kuitenkin luokkatovereitaan jäljessä, eikä opettaja ole ymmärtäväisin mahdollinen. Onneksi isoäiti haluaa tukea Asteria, josta on myös hurjasti apua Misakin auttamisessa. Asterin ystävä Charlie saa uuden luokkatoverin, josta paljastuu pelottava puoli.

Tästä tykkäsin ja seuraavan osan pistin jo lukulistalle.


-----------------------------------------------------

Aino Louhi: Mielikuvitustyttö
Suuri Kurpitsa 2019, 163s.

Mielikuvitustyttö on Aino Louhen ensimmäinen sarjakuvaromaani. Tarina kertoo tytöstä, jolla on yksi paras ystävä. Koulun alettua ystävyys muuttuu epävakaammaksi ja ystävän lausahdukset alkavat tuntua enenevässä määrin syytöksiltä. Ala-asteen päätyttyä ystävyys hiipuu olemattomiin ja tytön elämään tulee uusia ihmisiä.

Louhi käyttää paljon yhden sivun kokoisia näkymiä, eli varsinaista perinteisempää, ruudutettua sarjakuvaa on aika vähän. Puhekuplia on pari yksittäistä, muuten kerronta etenee kuvateksteillä.

Kiinnostava albumi, mutta päähenkilö jää harmillisen hailakaksi hahmoksi.


-----------------------------------------------------

Juliana Hyrri: Satakieli joka ei laulanut
Suuri Kurpitsa 2019, 143s.

Juliana Hyrrin Satakieli joka ei laulanut sisältää kuusi tarinaa lapsuudesta. Takakansitekstissä puhutaan tosielämän salaisuuksista, mutta mistään en löytänyt mainintaa esimerkiksi omaelämäkerrallisuudesta. 

Kirjan aloittaa tarina luokkaretkestä vesipuistoon Vaasaan. Pienen koulun kaikki noin 35 oppilasta, muutama opettaja ja huoltaja mahtuvat helposti samaan bussiin. Vesipuistossa on mahtavaa, kunnes vedestä löytyy jotakin kamalaa.

Tarinoissa on samaan aikaan kepeitä lapsuusjuttuja ja todella synkkiä sävyjä. Hyrrin kynästä ei synny vain yhtä jälkeä, vaan hän hallitsee upeasti useamman tyylin.

Tätä lukiessa alkoi vaivata samankaltainen huono omatunto kuin lapsena, jos teki salaa jotakin kiellettyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti