Sarjakuvia

Moa Romanova: Paniikkiprinsessa
Sammakko 2020, 183s.
Suom. Seppo Lahtinen

Moa Romanovan ilmeisesti omaelämäkerrallinen sarjakuva-albumi, Paniikkiprinsessa, ei ollut oikein minun juttuni. Moa-niminen päähenkilö on erittäin ahdistunut ja kärsii toistuvasti paniikkikohtauksista, joita päihteet eivät ainakaan helpota. Moa tapaa Tinderissä 53-vuotiaan tv-tähden, joka haluaa ryhtyä Moan mesenaatiksi ja olla tämän tukena, ehkä taka-ajatuksin.

Romanovan piirrostyyli ei vedonnut minuun oikeastaan ollenkaan. Ihmisillä on tosi pienet päät ja jostakin syystä tämä häiritsi minua ihan liikaa. Noin muutenkin tarina jäi etäiseksi, eikä koskettanut.

------------------------------------------------------

Elia Anie: Pahat pingviinit
Sammakko 2010, 96s.
Suom. Seppo Lahtinen

Sain äitienpäivälahjaksi Pahat pingviinit -sarjakuvan. Tai oikeastaan nämä eivät ole sarjakuvia, vaan tällaisia yhden sivun, useimmiten yhden kuvan mittaisia vitsejä.

Nämä pingviinit ovat todella pahoja!
Ei se kuulkaa ollut käärme, joka paratiisissa tuputti omenaa, vaan paha pingviini!
Kuka vetää vessan silloin kun joku on suihkussa? No paha pingviini, tietysti.
Nämä ovat toki kesyjä esimerkkejä pahojen pingviinien tekosista.

Kirjan lukaisee hetkessä, mutta ei se mitään. Jutut ovat kamalia, kuten kuuluukin.

------------------------------------------------------

Jukka-Petteri Eronen & Viljami Vaskonen:
Lintu Mustasiipi
August von Essenin seikkailut
Arktinen Banaani 2013, 104s.

Lintu Mustasiipi  on kököttänyt kirjahyllyssäni ikuisuuden. Nyt sen viimein luin ja vaikka pääsääntöisesti pidin albumin piirrostyylistä, jokin tässä töksähteli.

Tarina on kovin sirpaleinen, eivätkä lentäjäsankari August von Essenin seikkailut saa kunnolla tuulta siipiensä alle. Pieni kirjanen tuntuu olevan vain sarja toisiinsa löyhästi liittyviä kohtauksia, joiden aikana hahmot eivät pääse kehittymään mihinkään suuntaan.