Caitlin Moran: Naisena olemisen taito
(How To Be a Woman, 2011)
Schildts & Söderströms 2012, 335s.
Suom. Sari Luhtanen
Jos kirjan takakansi lupaa vastauksia mm. kysymyksiin "Miksi karvanpoisto on naisten kansalaisvelvollisuus? Miten tunnistaa seksismin? Mikä olisi käypä nimitys vaginalle? Mistä eri syistä massiiviset hääjärjestelyt ovat pahasta?" ja kirjaa kuvataan aivan hulvattomaksi feministiseksi manifestiksi, sitä helposti kuvittelee saavansa nauraa itsensä kipeäksi lukiessaan. Minua ei naurattanut juurikaan, mutta sentään huvitti useaan otteeseen.
Miksi minua ei naurattanut?
1. En tunne olevani feministi, joten siinä mielessä en taida kuulua kirjan
kohderyhmään. En esimerkiksi osaa ajatella, että jos joku ala on miesvoittoinen,
sinne pitäisi tasa-arvon nimissä saada tietty naisedustus. Sama pätee
toisinpäin.
2. Epäilen, että huumorintajuni ei ole aivan samaa laatua kuin Caitlin Moranilla. En tiennyt hänestä etukäteen mitään, joten ehkä en osannut asettaa huumoriasetuksiani oikein. Kuten Norkku kirjoitti blogissaan, minäkin pohdin välillä "mikä oli liioittelua ja huumoria, mikä ehkä totta." Pidin kyllä Moranin omaelämäkerrallisista pätkistä ja niitä olisin mielelläni lukenut enemmänkin.
3. Hmm, luulin keksineeni kolmannenkin syyn, mutta en enää ainakaan muista sitä.
Kokonaisuutena Naisena olemisen taito jää kuitenkin voitonpuolelle: tarpeeksi monta osuvaa ajatusta, tarpeeksi juuri minua huvittavaa huumoria eikä paasaaminen äitynyt aivan liian paatokselliseksi. Kelpo kirja siis.
Koska olen itse lyhyestä varrestani huolimatta kookas (edesmennyt enoni
käytti ilmaisua "emännän mallinen"), minua miellyttää mikä tahansa
lausunto joka ei ihannoi laihuutta. Lempikohtani kirjassa olikin Moranin määritelmä sopivasta painosta:
Minulla on ollut ihmisikä aikaa harkita asiaa, ja uskon vihdoin löytäneeni järkevän määritelmän sille, mikä on hyvä ja suositeltava "normaalipaino". Mikä on "lihava" ja mikä "ei ole lihava". Täältä pesee:"Ihmisen muotoinen."