Arkisatuja aikuisille

Katja Lahti & Ina Westman:
Arkisatuja aikuisille
S&S 2019, 215s.

Pieni novelliblogi ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta Arkisatuja aikuisille -kirjan myötä olen vieraillut siellä säännöllisesti. Kirjaan on koottu Katja Lahden ja Ina Westmanin blogissa julkaistuja novelleja sekä kymmenen aiemmin julkaisematonta tarinaa, erittäin toimivaksi kokonaisuudeksi.

Kirjan novellit on jaoteltu kuuteen osaan aiheen mukaan. Yhdessä osassa keskitytään perhe-elämään, toisessa työelämään, kolmannessa parisuhteisiin ja sinkkuuteen. Myös terveyttä, ikääntymistä, ystävyyttä, eroa ja kuolemaa käsitellään raikkaasti ja osuvasti.

Rakastuin tähän kirjaan heti alkuun, mutta tunteeni syvenivät entisestään Westmanin kirjoittaman Tellu-novellin kohdalla. Kyseinen tarina alkaa näin: "En juo koskaan alkoholia, paitsi kerran vuodessa juon: Kirjastopäivillä." Ihan sattumalta osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Kirjastopäiville ja vaikka en mitään ilmaisen viinan bileitä löytänytkään (kuten Tellu ja hänen kollegansa, novellin kertoja) niin vähintään yhtä paljon nautin tuosta reissusta kuin Tellu omastaan. Sattuneesta syystä suosittelinkin kirjaa välittömästi noin neljälle työkaverille.

Ihastelen Lahden ja Westmanin muuntautumiskykyä, sillä nämä novellit eivät todellakaan ole samasta - tai edes kahdesta - muotista, vaan vaihtelua riittää, eikä laatu todellakaan kärsi.

Jos elämäsi on kiireistä ja kaipaat nopesti nautittavia, mutta pitkään viihdyttäviä tarinoita, tämä on takuulla sopiva kirja sinulle!

Shell's Angles: Viimeinen riskiretki

Jyri Paretskoi: Shell's Angles: Viimeinen riskiretki
Karisto 2019, 188s.

Viime vuoden maaliskuussa luin Jyri Paretskoin Shell's Angles -sarjan neljännen osan ja siitä asti olen odottanut tätä sarjan päättävää viidettä kirjaa. Odotus tuntui pitkältä, mutta selvisin! Viimeinen riskiretki jatkaa tutulla, hassun pölhöllä menollaan ja yllättää loppuhuipennuksen... noh, tietynlaisella konservatiivisuudella.

Mopojengiläiset lähestyvät täysi-ikäisyyttä ja elämä alkaa viedä nuoria eri suuntiin. Yhteisiäkin tapaamisia sentään välillä on, kuten nyt Hannan ja Rudin Aikku-tyttären syntymäpäivillä. Kaverit päättävät mopoilla jenginä vielä viimeisen kerran. Koska pelkkä mopoilu olisi tylsää, päivän ohjelmaan kuuluu myös kunkin bucket listiltä löytyvien kohtien toteuttaminen, mahdollisuuksien mukaan. Aikataulu jätetään sopivan levälleen, ettei hommaan pääse tarttumaan ikävä suorittamisen maku.

Sitäpä päivä sitten pääasiassa on: mopoilua, listoilta löytyvien juttujen toteuttamista, nostalgista fiilistelyä ja ystävyyden ylistystä. Hauskaa riittää ja lukijakin viihtyy. Mutta aivan kirjan lopussa tulee vastaan sellainen tilanne, joka vähän nostatti niskakarvoja pystyyn. Tiedän, että kukin aikuistuu omaan tahtiinsa, mutta silti piti vähän ravistella kirjaa ja päänsisäisesti huutaa, että 17-vuotias on vielä hirvittävän nuori tekemään noin isoja päätöksiä!

Nyt kun tässä yritän viimeiseen saakka välttää spoilaamasta mitään, ymmärrän kuulostavani tosi oudolta. Jos nyt olisinkin toivonut menon pysyvän kevyempänä loppuun asti, täytyy kuitenkin todeta että Shell's Angles on oivallinen sarja myös niille lukijoille, jotka eivät helpolla kirjoihin tartu.

Kas, sarjakuvia

Pauli Kallio: Lyhenevä kesä 3,
Baskervillen villakoirat
Suuri Kurpitsa 2019, 80s.
Piirrokset: Reetta Niemensivu

Eletään 1970-luvun alkua, jossakin päin maaseutua. Antero, Jaakko ja Annikki puuhaavat monenlaista polkuautojen formulakisoista pyörimisen maailmanennätysyritykseen, käyvät häissä, leikkivät kaupunkilaisserkkujen kanssa ja yrittävätpä pojat tehdä rahaakin taidebisneksellä.

Baskervillen villakoirat -albumissa kesä on pitkä ja enimmäkseen aurinkoinen. Sympaattisia ja nostalgisia juttuja, joista tulee hyvä mieli. Reeta Niemensivun piirustustyyli miellyttää silmääni, samoin iloisten värien runsas käyttö.

---------------------------------------------------------

Petra Tanninen: Erityisen herkkää elämää
Nemo 2019, 105s.

Petra Tannisen pehmeän mustavalkoiset, yhden sivun välähdykset erityisherkän ihmisen päänsisäisestä maailmasta ovat mielenkiintoista luettavaa. En itse kuulu erityisherkkiin, vaikka toisinaan siltä tuntuukin, joten teki hyvää nähdä, miten ihan tavallisetkin sosiaaliset tilanteet voivat toiselle olla todella uuvuttavia.

Yksi sivu kuitenkin oli sellainen, josta tunnistin itseni täysin. Siinä tämä musta lintunen on ihan tuskainen, kun ei ole aivan varma siitä, onko juttukumppanin rivienväliin ympätty joku piilomerkitys. Tuollaiseen keskusteluiden (suullisten ja viestein käytyjen) jälkipuintiin ja ylianalysointiin voi hurahtaa minulta helposti vaikka tunti, joskus enemmänkin. Takerrun sanavalintoihin, omiin ja keskustelukumppanin, enkä lopulta ole ollenkaan varma siitä, mistä on ylipäätään keskusteltu.

Erityisen herkkää elämää on nopealukuinen, mutta antaa ajateltavaa pitkäksikin aikaa.

---------------------------------------------------------

John Atkinson: Abridged Classics
Harper Design 2018, 156s.

Ihan vahingossa törmäsin töissä tähän John Atkinsonin hauskaan kirjaan, jossa tiivistetään joukko klassikkokirjoja yhteen tai kahteen kuvaan. Jo kansikuvasta pääseekin hyvin jyvälle sekä kirjan ideasta että Atkinsonin piirrostyylistä. Kuvassa jonkin sortin sotilas ja pyntätty nainen seisovat hangessa ja teksti kuuluu näin: War and Peace. Everyone is sad. It snows.

Abridged Classics on todella nopealukuinen ja kieleltään melko simppeli. Hihitytti kyllä, mutta ehkä tässä ei aivan klassikkoaineksia kuitenkaan ole.

Home After Dark

David Small: Home After Dark
Liveright Publishing 2018, 396s.

Vaikka tämän sarjakuvan kannessakin lukeaa ihan selvästi "a novel", luulin ihan viimeisille sivuille asti lukevani elämäkerrallista tarinaa. Onneksi en lukenut, sillä David Smallin omaelämäkerrallinen Stitches oli äärimmäisen ahdistava ja olisi ollut järkyttävää, mikäli hänen elämänsä olisi jatkunut Home After Darkissa kuvatulla tavalla.

Russellin ollessa 13-vuotias hänen äitinsä karkaa paikallisen jalkapallotähden matkaan. Isä pakkaa autoon poikansa ja sen verran tavaraa kuin mukaan mahtuu ja kääntää auton keulan kohti Kaliforniaa. Isän siellä asuva sisko ei kuitenkaan ota veljeään ja tämän poikaa kattonsa alle vaan he asettuvat alivuokralaiseksi kiinalaispariskunnan taloon. Jonkin ajan kuluttua isä saa työpaikan ja Russell pääsee isänsä kanssa ihan omaan taloon.

Kaverikuviot ovat sotkuisia ja Russell ajautuu varsin ikävään porukkaan, joka ottaa Russellin aiemman ystävän silmätikukseen. Hetken aikaa melkein hyvin sujunut arki muuttuu kuitenkin äkillisesti, kun Russellin isä jättää yhtäkkiä palaamatta kotiin.

Smallin piirrostyyli on tavallaan pelkistettyä, mutta kuitenkin hyvin elävää. Värityksenä toimivat vain harmaan eri sävyt, jotka sopivat ankeaan tunnelmaankin. Tarina etenee pääsääntöisesti kuvina, eli tekstiä on hyvin niukasti. Home After Dark onkin nopealukuinen, mutta hitaasti rauhaan jättävä tarina erään pojan rankoista vaiheista.

Maalarisiskot

Reetta Niemensivu: Maalarisiskot
Suuri Kurpitsa 2019, 119s.

Helene Schjerfbeck, Maria Wiik, Helena Westermarck ja Ada Thilen aloittivat taiteilijanuransa suurin piirtein samoihin aikoihin. He kutsuivat toisiaan maalarisiskoiksi ja rohkaisivat toisiaan jatkamaan uraa, joka miellettiin miesten alueeksi. Kuvataiteen opiskelukin oli naisille hankalampaa, sillä opetus oli tuplasti kalliimpaa kuin miesopiskelijoille, eikä laatukaan välttämättä yltänyt samalle tasolle.

Maalarisiskot on todella kaunis sarjakuva-albumi! Niemensivu on selkeästi perehtynyt kunnolla tarinansa päähenkilöiden elämiin, sillä nämä nuoret naiset tuntuvat heti eläviltä ja persoonallisilta. Vaikka kertomus on fiktiivinen, henkilöt ja tapahtumat ovat todellisia.

Albumi alkaa siitä, kun Helene Schjerfbeck saa Suomen Taideyhdistykseltä stipendin ja hän pääsee viimein Pariisiin ja loppuu Pariisin maailmannäyttelyyn. Olisin voinut lukea näistä naisista paljon enemmänkin Niemensivun kertomana, mutta Maalarisiskot on kyllä upea ja eheä kokonaisuus tälläkin sivumäärällä.

K15. Lupauksia

Jyri Paretskoi: K15. Lupauksia
Otava 2019, 100s.

K15-sarjan neljännessä osassa Niko ja Roni viettävät äijäilyviikonloppua mökillä Ronin isän ja muutaman muun miespuolisen tyypin kanssa. Ohjelmaan mahtuu saunomista, syömistä ja aktiivisempaakin toimintaa, sekä myöhään valvomista. Jotta homma ei olisi liian idyllistä, eivät henkilökemiat kohtaa - ainakaan aivan heti.

Lupauksia on sarjan tyyliin hyvin istuva yksilö. Sivuja on vain sata, eli sivumäärää ei tarvitse säikähtää. Tarina etenee paljolti huumorin sävyttämän dialogin voimin, joten lukeminen on taatusti sujuvaa ja mukaansatempaavaa.

Mantšuria - Mannerheimin tulikaste

Reima Mäkinen: Mantšuria - Mannerheimin tulikaste
Kuvagra 2019, 270s.

Tiedättekö sen tunteen, kun löytää jonkun mielenkiintoisen kirjan ja ajattelee, että tämänpä lukaisen seuraavaksi? Ja että nimenomaan lukaisen, nopeasti ja näpsäkästi. Mannerheimin päiväkirjoihin perustuva sarjakuva-albumi Mannerheimin kokemuksista Japanin sodassa oli minulle tällainen muka-helppo välipalakirja, jonka lukemiseen tuhraantui ihan liikaa aikaa.

Ensinnäkin aihe oli yllättävän mielenkiinnoton. Vaikka kaikesta näkee, että Reima Mäkinen on perehtynyt aiheeseen huolella, ei se muuta sitä tosiasiaa, että tällainen sotamuistelo ei kerta kaikkiaan kiinnosta minua. Näin jälkikäteen muistan lukemastani päällimmäisenä sen, että univormut olivat pääasiassa sinisiä ja että Mannerheim kärsi kivuliaasta eturauhastulehduksesta.

Sarjakuvan hentoviivainen piirrostyyli olisi kaivannut hieman sotaisampaa otetta.

Vaikka Mantšuria oli minulle työlästä luettavaa, arvostan joka tapauksessa sitä, että tällaista aihetta lähestytään juuri sarjakuvan keinoin.