Blaze

 

Stephen King as Richard Backman:
Blaze
Simon and Schuster 2008, 340s.

Tämä syksy ja alkutalvi on ollut monin tavoin haasteellista ja siinä sivussa lukeminen (bloggaamisesta puhumattakaan) on jäänyt vähiin. Lukujumia avaamaan puoliso suositteli Stephen Kingiä, joka on yksi lempikirjailijoitani. Kuinka ollakaan omasta hyllystä löytyi tämä lukematon kirja, Blaze. Hankin sen tuoreeltaan vuonna 2008, mutta koska perheessämme oli siinä vaiheessa pieni poikavauva, mies suositteli kirjan luettuaan, että minä lukisin sen vasta joskus myöhemmin. Blaze nimittäin kertoo poikavauvan kidnappauksesta, joten tämä olisi tosiaan ollut liian rankka siinä elämäntilanteessa.

Clayton Blaisdell Jr, tuttavien kesken Blaze, on hankalassa tilanteessa. Hänen ainoa "ystävänsä" ja rikoskumppaninsa George Rackley on kuollut, eikä Blaze ole kovin hyvä huolehtimaan itsestään. Rahaa pitäisi saada, joten Blaze päättää toteuttaa Georgen kanssa aiemmin suunnitellun kidnappauksen. Matkassa on monta mutkaa, joista pienin ei ole Blazen aivovamma.

Blazessa yhdistyy monta Kingin vahvuutta: lapsuuden muistelu, ystävyyden kuvaukset (joskaan nämä ystävyydet eivät ole järin suloisia) ja inhimillisyys. Tunnelma kehittyy hiljalleen, mutta kerää loppua kohti paljon kierroksia. Tykkäsin tästä kirjasta, vaikka olisinkin toivonut monen asian menneen eri tavalla.

Oikeusjuttu

Johanna Vehkoo: Oikeusjuttu
Kosmos 2021, 5h 24min
Lukija: Hannamaija Nikander

Kuuntelin Johanna Vehkoon Oikeusjutun päivässä. Se kertonee jo aika paljon siitä, kuinka puhuttelevasta kirjasta on kyse.

Oikeusjuttu kertoo Vehkoota vastaan nostetusta kunnianloukkaussyytteestä ja sitä seuranneesta oikeudenkäynnistä. Vaikka aihe on henkilökohtainen, Vehkoo kirjoittaa asiallisesti ja tarkastelee asioita monesta näkökulmasta. Hän käy läpi verkkovihaa ja trollausta, osin samoja asioita kuin sarjakuvateoksessa Vihan ja inhon internet. On uskomatonta, että huorittelu ja raiskaustoiveet ovat ok, mutta eräät toiset sanat eivät sitä ole.

Tämä kirja on ahdistava, silmiä avaava, oksettava ja lannistava, mutta äärettömän tärkeä.
Täydet viisi tähteä, myös äänikirjan lukijalle.

Pilvilinna

 

Kerstin Gier: Pilvilinna
Gummerus 2019, 375s.
Suom. Heli Naski

Kerstin Gierin Pilvilinna on ollut lukulistallani ilmestymisestään asti. Jostakin syystä sille ei kuitenkaan löytynyt lukuaikaa ennen kuin se valikoitui YA-lukupiirimme joulukuun kirjaksi. Olen pitänyt aiemmista Gierin kirjoista, joten oletin viihtyväni tämänkin parissa. Ja niin tein!

Fanny on jättänyt lukion kesken ja pestautunut Sveitsin vuoristossa sijaitsevaan hotelli Pilvilinnaan. Fanny toimii lastenhoitajana ja avustaa siellä täällä muissakin hommissa. Pilvilinna on perinteikäs ja jo osin rupsahtanut paikka, mutta tunnelma siellä on aivan omaa luokkaansa. Vieraat ovat rahakkaita ja nimekkäitä, mutta jotain erikoista tuntuu olevan meneillään tänä jouluna.

Ensin Fannyn suurin haaste ovat hankalasti kaitsettavat lapset, mutta pian ongelmaksi nouseekin jalokivivaras ja kidnappaajat. Luvassa on takaa-ajoja, piileskelyä - ja niin, myös hieman romantiikkaa.

Pilvilinna käynnistyy hieman hitaasti, mutta kun pääsin uppoutumaan siihen kunnolla, lukeminen sujui ihastuttavan helposti. Tavallaan kirjan tapahtumat ovat pieniä ja verkkaisiakin, mutta pidin hotellin tunnelmasta niin paljon, ettei asia minua suuremmin haitannut. Romanssikuviot tuntuivat kieltämättä hieman päälleliimatuilta ja minusta tuntui siltä, kuin Geir olisi vahingossa unohtanut hyödyntää erään juonikuvion, jota mielestäni pohjustettiin mielenkiintoisesti kirjan alkupuolella. 

Tämä kirja sopi oivallisesti luettavaksi näin joulun alla.

Mitä eläimet miettivät

 

Kai Vainiomäki: Mitä eläimet miettivät
Myllylahti 2021, 34s.

On nukkumaanmenoaika, mutta Maxilla ja Maijalla on meneillään väittely eläinten älykkyydestä. Koska lapset eivät keskenään saa asiaa sovittua, kääntyvät he vanhempien puoleen. Pian äiti alkaakin kertoa tarinoita eri eläinten nokkelista tempuista ja ihmisillekin tutuista tavoista. Lapset saavat kuulla muun muassa puhetta ymmärtävästä bonobosta, eli kääpiösimpanssista, pitkävihaisista variksista, läheisiään surevista norsuista ja ryhmäpaineesta.

Kai Vainiomäen kirjasta löytyy paljon mielenkiintoista eläintietoutta. Tekstiä on yllättävän paljon ja olisinkin kaivannut hieman enemmän ilmavuutta.

Luin kirjaa itsekseni, mutta aika pian niskan taakse ilmaantui kolmasluokkalainen, jonka kanssa luettiin sitten yhdessä kirja loppuun. Minua kiinnosti eniten puhuvat eläimet ja tämän jälkeen tekisikin mieli lukea uudestaan Koko, puhuva gorilla! 

Ryhmäpainetta käsitellään eniten ja se onkin mielenkiintoinen aihe. Eivät kaikki aikuisetkaan tunnista aina, missä menee oman mielipiteen ja muiden seuraamisen raja: joskus hankitaan uusi tv tai hienompi grilli, koska jollakin toisellakin on, ei siksi että itse välttämättä haluaisi tai varsinkaan tarvitsisi sellaista. Ja toisinaan lapset haluavat jonkun lelun enemmän siksi, että kaikilla muillakin on.

Mielenkiintoinen kirja, joka sopii erityisen hyvin lapsen kanssa yhdessä luettavaksi.