Shuggie Bain

 

Douglas Stuart: Shuggie Bain
WSOY 2022, 495s.
Suom. Laura Jänisniemi

 

Douglas Stuartin Shuggie Bain on niitä kirjoja, joihin kohdistin ihan järjettömät etukäteisodotukset. Booker-palkittu teos pohjautuu Stuartin omiin kokemuksiin alkoholisti-yksinhuoltajaäidin lapsena 1980-luvun Skotlannissa. Lisäksi kirjan kansi on niin hieno, että sekin nosti odotuksia!

Shuggien perhe on asunut vuosia äidin vanhempien nurkissa, mutta viimein taksia ajava isä hankkii heille oman vuokra-asunnon. Muuttopäivänä paljastuu kaksi asiaa: asunto ei olekaan niin hieno tai niin hyvällä alueella, kuin isä on antanut ymmärtää, sekä se, ettei isä ole muuttamassa vaimon ja lasten seuraksi. Äiti juo, käy AA-kokouksissa, juo, hankkii työn, on jonkin aikaa juomatta, juo taas. Rahat ovat vähissä, mutta juomista löytyy konstilla tai toisella aina tarvittaessa. Shuggien isosisko ja isoveli lähtevät omilleen niin pian kuin mahdollista, mutta Shuggie on jumissa äitinsä kanssa. Äidin, jota hän rakastaa ja jonka paranemiseen hän uskoo kaikesta kokemastaan huolimatta.

Ehkä ennakko-odotukset olivat liian korkealla, ehkä lukuhetki oli aavistuksen pielessä. Jostain syystä Shuggie Bain ei ollutkaan siinä määrin "minun kirjani", kuin kuvittelin. Yksi suurin haaste oli ajankuva. Vaikka tiestin tapahtumien sijoittuvan 1980-luvulle, sijoitin jatkuvasti tarinan 20-30 vuotta aikaisempaan ajankohtaan. Kirjasta on tekeillä tv-sarja, jonka voisin katsoa ihan siksikin, että pysyisin koko ajan oikeassa ajassa. Ehkä se auttaisi hahmottamaan kokonaisuuden eheämmäksi.

Rokki-Pupu ja Rolli-Pöllö: Keikkakuumetta

 

Pete Leppänen: Rokki-Pupu ja Rolli-Pöllö: Keikkakuumetta
Lasten Keskus 2022, 129s.
Kuvitus: Paula Mela

Iltasaturutiinimme on nykyään kaikkea muuta kuin rutiini. Välillä luemme pitkiä pätkiä, välillä kuluu monta päivää ilman yhteistä lukuhetkeä. Pete Leppäsen rokkaavista ystävyksistä kertovaa kirjaa luimme yli kuukauden, kun sopivia lukuhetkiä oli niin harvassa.

Rokki-Pupu ja Rolli-Pöllö ovat innoissaan, kun maailmankuulu bändi Kirotut lokit saapuu Pöpelikkölään esiintyäkseen koulun diskossa. Vielä enemmän kaverukset villiintyvät, kun heille avautuu mahdollisuus toimia lämppärinä. He treenaavat niin paljon, että Rollin ääni käheytyy. Eivätkä Rollin ääniongelmat jää ainoaksi haasteeksi, kun myös Rokin kitara joutuu ilkivallan kohteeksi.

Keikkakuumetta on sympaattinen ja kannustavakin kirja, jonka uskon uppoavan etenkin kaikkiin rocktähteydestä haaveileville. Kirjan lopussa on laaja sanavarasto, jossa selitetään tarinassa käytettyjä ja siinä erikseen tähdellä merkittyjä (pääasiassa) musiikkisanoja. Rokin ja Rollin biisilista jäljittelee suomirockin suuria hittejä, mikä tosin meni kolmasluokkalaiselta ohi, enkä viitsinyt kesken tarinoinnin alkaa tätä juttua avaamaan.

Rokin ja Rollin tarina saa jatkoa vielä tämän vuoden puolella, lokakuussa.

Numeroruuhka

Eve Hietamies: Numeroruuhka
Otava 2022, 468s.

Antti ja Paavo Pasasen elämässä tapahtuu jälleen vaikka mitä. Antti Pasasen työpaikalla alkavat yt:t ja hänen isänsä tarvitsee väliaikaisen sijoituspaikan siksi aikaa, kun hänen ja Anitan kotia remontoidaan toipilaalle sopivammaksi. Nämä asiat eivät toki ole minkäänlaisessa syy-seuraussuhteessa toisiinsa... Paavon koulunkäynti on sellaista, joka saa opettajan hyödyntämään Wilmaa ahkerasti. Enni ja Terttu asuvat omaa kotiaan ja yhdessä vietetään viikonloput.

Tartuin Numeroruuhkaan innolla ja nautinkin lukemisesta suurimmaksi osaksi. (Angiina vei osan nautinnosta.) Eve Hietamies kirjoittaa vetävästi, kevyesti ja humoristisesti, mikä tekee lukemisen helpoksi. Mutta voi jestas sentään, miten rasittava Antti tässä kirjassa oli! Syy/syyt ovat toki ilmeiset ja sinänsä ymmärrettävät, mutta pakko on ihailla lähi-ihmisten pitkää pinnaa ja ymmärtämisen venymistä.

Paavon äiti on edelleen jotenkin kylmäävä tyyppi, leikkipuistoystävät taas paljon paremmin toimeentulevia kuin muistinkaan. Muutaman kerran nauroin ääneen Pasasten elämän koomisille tilanteille, joita tosin tarjoili useimmiten Peippo Siskonsa kanssa (joka ei ole hänen siskonsa).

Oli sinänsä hauskaa palata Pasasten pariin, vaikka vähän ankeissa merkeissä kohdattiinkin. Jos vielä tavataan, toivon enemmän Enniä!

Punapipoinen poika

Hanna van der Steen: Punapipoinen poika
Kvaliti 2022, 107s.

 

Marlin perhe palaa kahden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen takaisin Suomeen. Vaikka Marli on kaivannut kotimaataan ja odottanut lomia siellä, lopullinen paluu ei silti tunnu erityisen kivalta. Peruskoulun viimeisen vuoden kevätlukukausi ottaa lujille, kun opetussuunnitelma vanhassa koulussa ja Suomen kouluissa ei tietenkään vastaa täysin toisiaan. Ja sitten on se vanhaan kouluun jäänyt poika...

Koiraansa ulkoiluttaessaan Marli tapaa Suiden, punapipoisen pojan, joka tulee reippaasti juttelemaan hänelle. Suiden kanssa on helppo puhua tai vain olla hiljaa. Jotain erikoista poikaan tuntuu silti liittyvän.

Punapipoinen poika on nopealukuinen säeromaani. Hieman harmittaa, että arvasin Suideen liittyvän salaisuuden hieman liian aikaisin, mutta pidin tästä silti. Marlin ristiriitaiset tuntemukset Suomeen paluusta, kaverikuvioista sun muista antoi ajattelemisen aihetta.