tag:blogger.com,1999:blog-6590692825397899010.post6435332268211007876..comments2024-03-18T11:26:10.417+02:00Comments on Kirjojen keskellä: AntautuminenMaijahttp://www.blogger.com/profile/13587668709859903654noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-6590692825397899010.post-82135843246980014582016-03-24T14:58:13.122+02:002016-03-24T14:58:13.122+02:00Mai, Minusta tämä kuulohomma on tosi tuskastuttava...Mai, Minusta tämä kuulohomma on tosi tuskastuttava! Turhauttaa, kun kuulo tarkentaa aina johonkin epäolennaiseen ääneen (pahimpana syömisäänet), enkä pysty keskittymään mihinkään muuhun. Ja siis noin muuten mun kuuloni ei ole ollenkaan erikoisen hyvä, vaan en useinkaan kuule, mitä mulle puhutaan :/Maijahttps://www.blogger.com/profile/13587668709859903654noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6590692825397899010.post-65739069397155756692016-03-24T14:54:45.893+02:002016-03-24T14:54:45.893+02:00Marjatta, ymmärrän, mitä tarkoitat sillä, että eri...Marjatta, ymmärrän, mitä tarkoitat sillä, että erityisherkkyydestä on tullut muoti-ilmiö. (Joskus vuosia sitten burn out oli samalla tavalla "muodissaa")<br /><br />Itse asiassa minäkin koen, että aisti(yli)herkkyys on parempi termi, kuin erityisherkkyys, joka kuulostaa omaan korvaan vähän… en edes keksi oikeaa adjektiivia tähän. Ei ihan parhaalta mahdolliselta kuitenkaan.<br /><br />Vaikka tämä jatkuva tunnemyrskyisyys on välillä vähän raskasta, niin toisaalta koen kyllä olevani myös onnekas: eivät kaikki innostu, ilahdu tai pakahdu onnen tunteeseen, vaikka se on valtavan ihanaa.<br /><br />Antautumisesta kirjana tykkäsin joka tapauksessa, oli termistö mikä hyvänsä.Maijahttps://www.blogger.com/profile/13587668709859903654noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6590692825397899010.post-8470324188892927002016-03-23T08:15:07.841+02:002016-03-23T08:15:07.841+02:00Tämä kirja oli minulle todella koskettava, jo senk...Tämä kirja oli minulle todella koskettava, jo senkin vuoksi koska teen töitä lasten ja nuorten parissa. Oman kuuloyliherkkyyteni luen nykyisin taidoksi ja kyvyksi kuulla paremmin kuin muut, vaikka eihän se ihan niin ole, se vain helpottaa sitä, että kuuloni on ärsyttävän herkkä. Jos korvien sisällä piipailee ja surisee ym. ei se ole normaalia, mutta ei se sairauskaan ole tai kuulen sisällä, kun ulkona vesipisarat tippuvat johonkin. Minusta erityisherkkyys kokoavana käsitteenä on todella hyvä sana.Mai Laaksohttps://www.blogger.com/profile/08187702092296085081noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6590692825397899010.post-62688703045809240022016-03-22T21:07:05.948+02:002016-03-22T21:07:05.948+02:00Minä luin tämän kirjan heti sen ilmestyttyä tietäm...Minä luin tämän kirjan heti sen ilmestyttyä tietämättä, että lopussa selitykseksi paljastuu tuo himputin erityisherkkyys. Siihen asti olin pitänyt kirjasta. Erityisherkkyys oli ollut muoti-ilmiönä jo jonkin aikaa, ja sekä yllätyin että petyin siitä, että Snellman valitsi niin "helpon" selityksen ja oli valmis kieltämään kaiken entisen tulkinnan omille ongelmilleen. <br /><br />Itse olen ollut lapsenakin monella tapaa herkkä, mm. niin kammoinen monen ruuan suhteen, että koin kauhua koulussa ruokatunnin vuoksi, ja se leimasi koko alakouluaikaani ja levisi mm. tiettyjen värien välttelyyn. <br />En kuitenkaan pidä mistään lokeroinneista, tästä kuten muistakaan.<br />Termiä ei mielestäni voi ottaa vakavasti siksikään, että sitä on vesitetty heppoisilla nettitesteillä, joilla kaikista tulee erityisherkkiä. Jotkut myös raportoivat ihmeissään, miten ovat erityisherkkkä, koska vaatteisiin ommellut tuotelaput niskassa kutittavat. Kai ne nyt kaikkia kutittavat - tai sitten on erityisen paksunahkainen, jos voi olla raksimatta niitä pois. Sama koskee monotonisia toistuvia ääniä, kelloja ja hanojen tippumisia. Niiden häiritsevyys kertoo normaaliudesta, niitähän käytetäään kidutuskeinoinakin. <br />Herkkyys/yliherkkyys riittää mielestäni ihan hyvin, ja onhan meillä myös vanhastaan hyvä ja selkeä termi aistiherkkys. <br /><br />Mainitsit, että sinulla on yliherkkä kuulo. Minulla on yliherkkä maku-ja hajuaisti, edelleen. Tunteilu ja liikuttuminen on minullakin voimistunut aikuisena. Olen nykyään lähes jatkuvasti tunnehyöyn vallassa, mutta onhan siihen syytäkin, rasismin kummastelu, terroristit, viimeksi muslimilapsiin vihansa kohdistanut naispoliitikko ja iskut Brysselissä! Jokin kaunis tai järkyttävä kuva aamun sanomalehdessä saa liikuttumaan, samoin radiosta kuuluva musiikki tai kahvin tuoksun synnyttämä onnen tunne. Yritän kertoa miehelle jostain lukemastani enkä liikutukseltani pystykään. Silti tällainen tunteilu on minusta myös ihan tavallista eikä vaadi lokerointia.Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com