Taas Nikke

Goscinny, Sempé: Onneksi olkoon, Nikke! 149s. (Le Petit Nicolas - Le Ballon et Autres Histoires Inédites, WSOY 2009)

Iltasaturintamalla palasimme Vinskin seikkailuiden jälkeen takaisin Pikku Nikkeen. Tätä viimeisintä Nikke kirjaa en ollutkaan aiemmin lukenut. Lapset tykkäsivät edelleen, minulle tämä oli pettymys. Jotenkin köykäisiä tarinoita ja jälkikäteen (vuonna 2008) tehty kuvitus oli silmiinpistävän erilaista verrattuna muihin kirjoihin.

Parasta kirjassa on René Goscinnyn lyhyen elämäkerran ensimmäiset lauseet: "Synnyin Pariisissa 14.8.1926 ja aloin heti kasvaa. Seuraava päivä oli 15. elokuuta ja me pysyttelimme sisällä."

Yhtä asiaa en ymmärrä Nikke-sarjan ja muutamien muiden kirjasarjojen suhteen. Miksi ihmeessä kirjojen ulkoasua ei voida pitää yhtenäisenä koko sarjan verran? Tämä viimeisin Nikke-kirja on nimittäin huomattavasti kookkaampi kuin aiemmat osat. Ihan väärä ratkaisu!

Twisted River

John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä 610s. (Last Night in Twisted River, Tammi 2010)
John Irving on yksi niistä kirjailijoista, joiden teoksiin voi tarttua luottavaisin mielin: tämä on hyvä, tästä nautin. Irving on loistava tarinankertoja, joka osaa koukuttaa lukijan jo muutamalla virkkeellä.

Viimeinen yö Twisted Riverillä alkaa ikävästä onnettomuudesta tukinuittopaikalla. Rannalta tapahtumia seuraavat kokki Dominic Baciagalupo ja hänen 12-vuotias poikansa Danny. Kokki ja poika joutuvat pian kokemaan toisenkin tragedian, jonka vuoksi he jättävät Twisted Riverin. Dannyn ja hänen isänsä elämää seurataan viitisenkymmentä vuotta, kaupungista ja ravintolasta toiseen. Vuosien varrella tapahtuu yhtä sun toista, mutta Twisted Riverin tapahtumat eivät unohdu.

Kirja on tulvillaan kiinnostavia henkilöitä ja pieniä tapahtumia. Tarina ei etene järin kronologisesti, mutta lukijan ei tarvitse pelätä: tarina pysyy hyvin kasassa kaiken aikaa. Minulle hankalinta oli Dominicin ja Dannyn sukunimi, jonka opin lukemaan vasta noin 40 sivun jälkeen. Heti alussa totesin, että tätä kirjaa en ikipäivänä olisi saanut luettua englanniksi, sen verran haastavaa oli tukkilaissanasto suomeksikin.

Hassua kyllä, tämä kirja sai aika-ajoin ajattelemaan Stephen Kingiä. Jollakin tavalla pidän John Irvingin ja Stephen Kingin kerrontatapoja samanlaisina, hyvällä tavalla. Lisäksi Viimeinen yö Twisted Riverillä sisälsi paljon pieniä viitteitä muihin Irvingin teoksiin, samaan tapaan kuin Kingin kirjoista löytyy viittauksia etenkin Mustaan torniin.

Ehkä eniten minut yllätti Twisted Riverin loppu, sillä koskaan aiemmin en ole viimeisillä sivuilla potenut suurta kiusausta kurkkia kirjan ensimmäisiä sanoja. Yksi lause sai minut kiinnostumaan myös John Irvingistä itsestään: "Jokaisessa romaanissa on osia, jotka liippaavat epämukavan läheltä kirjailijaa; ne ovat niitä henkilökohtaisen historian osia, joista kirjailija mieluiten vaikenee."

Löytöjä

Kiertelin eilen jälleen kirpputoreilla etsimässä jotain muuta kuin mitä lopulta löysin. Yritin vältellä kirjahyllyjä, mutta tiedätte varmaan, miten mahdotonta se on.

Niinpä yhdeltä kirppikseltä ostin 0,50€/kpl Anni Swanin Tottisalmen perillisen ja Merri Vikin Hillitse itsesi, Lotta! -kirjan, joita ei ole varmaan luettu kertaakaan.

Samalla hinnalla löysin myös hellyttävän ohuen läpäreen, Anni Swanin Lastennäytelmiä II vuodelta 1923. Vähäisestä sivumäärästä huolimatta teoksesta löytyy seitsemän näytelmää, mm. Saapasjalkakissa. Luin vasta ensimmäisen näytelmän, mutta jo pelkästään kirjasen katselusta tulee hyvä mieli ja ikävä pientä ala-astetta, jonka joulu-, kevät- ja äitienpäiväjuhliin harjoittelimme ainakin yhden näytelmän.

Mutta näistä olen erityisen ylpeä! En usko, että minulla oli ennestään ainuttakaan Sakari Topeliuksen teosta. Nyt on seitsemän. :) Isosiskon kirjahyllyssä olen näitä ihaillut ja nyt löysin omaksi, 7 eurolla. Välskärin kertomuksia kolmessa osassa, Talvi-iltain tarinoita kahdessa, Tähtien turvatit sekä yksissä kansissa Jungarin taru, Rautakylän vanha paroni ja Sumutarinoita. Missähän välissä nämä saisi luettua?

Puhuva harakka

Aapeli: Vinski ja Vinsentti 122s. (WSOY 1972)

Koko kaupungin Vinskiin verrattuna Vinski ja Vinsentti on aika kehno. Vinski saa uuden ystävän, puhuvan harakan nimeltään Vinsentti, jonka kanssa ensin tehdään pari jekkua ja lopuksi selvitellään kaupunkia piinaavaa varkauksien sarjaa. Lapset kyllä tykkäsivät tästäkin kirjasta, mutta tämä äiti ei. Ehkäpä vain odotukset olivat jälleen vähän yläkanttiin asetellut. Tai sitten minua vain kiehtoo enemmän näkymättömyys kuin puhuvat harakat. Kumman sinä ottaisit, jos saisit valita? :)

Kuvitus oli tässäkin kirjassa mainio, Maija Karman käsialaa.

Juhannusmasennus

Brooke Shields: Tuli sade rankka - Miten selvisin synnytyksenjälkeisestä masennuksesta 256s. (Down Came the Rain - My Journey Through Postpartum Depression, Otava 2006)

Kun kirjan aiheena on synnytyksenjälkeinen masennus, tietää jo valmiiksi ettei luvassa ole kovin hilpeää luettavaa. Brooke Shields onnistuu kuitenkin kirjoittamaan lämmöllä ja täysin vailla itsesäälissä piehtaroimista. Hän kertoo rehellisesti vaikeista hedelmällisyyshoidoista, traumaattisesta synnytyksestä ja erittäin vaikeasta masennuksestaan.

Päällimmäisenä ajatuksena tämän kirjan jälkeen on yksinkertaisesti se, miten helpolla on itse päässyt! Shieldsin kokemaan verrattuna synnytykset ovat olleet naurettavan helppoja ja masennuskin pelkkää pintaa. Tätä kirjaa voisin suositella masennusta sairastavien läheisille, sillä masentunut itse harvoin pystyy sillä hetkellä kertomaan tunnoistaan. Tästä voi nähdä, mitä masennus voi olla ja miten se vaikuttaa ajatteluun.

Mikään ihanteellinen juhannuskirja tämä ei nyt todellakaan ollut, mutta hyvä kirja omassa lajissaan - ehdottomasti.

Kesälukemista

Monen muun tavoin minäkin kävin kirjahyllyä läpi sillä silmällä, että mitäs sitä tänä kesänä lukisikaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että nämä ainakin luen:

John Irving - Viimeinen yö Twisted Riverillä
Aiemmin mainitsinkin ostaneeni tämän äitienpäivälahjaksi. Pidän Irvingin kerronnasta hyvin paljon, se pitää otteessaan erittäin lujasti.

Hilja Valtonen - Poikamiestyttö
No pitäähän sitä kesällä jotain kevyttä ja höpsöäkin lukea. Ainakin oletan Valtosen kirjan edustavan tätä genreä.

David Ebershoff - Tanskalainen tyttö
Haastoin itseni lukemaan tämän, koska tämä on ollut hyllyssä jo ikuisuuden. Kansi on kaunis, vaikka tarina ei varmasti ihan helpoimmasta päästä olekaan.

Majgull Axelsson - Huhtikuun noita
Tällä kirjalla on ollut sama kohtalo kuin edellisellä: odottanut vuoroaan vuodesta toiseen. Tänä kesänä on tämän aika, viimeinkin.

Andre Agassi
Tätä omaelämäkertaa on kehuttu monessa blogissa. En ole koskaan seurannut tennistä ja omatkin pelaamiset on jääneet pelkkään pallotteluun (miksi laskea pisteitä, kun ainainen häviäminen vain kiukuttaa?), mutta otetaan vaikka yleissivistyksen kannalta.

Näiden lisäksi haluaisin luonnollisesti lukea "miljoona" muutakin. Kirjastosta olen varannut Little Been tarinan ja Sinä päivänä. Lisäksi odotan kovasti ensi kuuta, kun Maggie Stiefvaterin Forever ilmestyy viimeinkin.

Tyttö joka muuttui lasiksi

Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi 393s. (The Girl With Glass Feet, Otava 2011)

Takakansi kertoo seuraavaa:
"Sinä talvena St Hauda's Landin syrjäisellä saariryhmällä nähtiin lentävän valkoisia variksia, suosta huhuttiin löytyneen läpikuultavia ihmisruumiita - ja Ida Maclaird muuttui hitaasti lasiksi."

Midas Crook törmää metsässä valokuvatessaan Idaan, joka tekee häneen selittämättömän vaikutuksen. Midas ei voi olla ajattelematta Idaa ja pohtimatta, miksi nuori tyttö kulkee jättimäisissä miesten saapikkaissa kävelykeppiin tukeutuen. Aika pian Midas saa selville, että Idan jalat ovat muuttuneet lasiksi ja lasi leviää koko ajan ylöspäin. Yhdessä he yrittävät saada selville, voisiko Ida parantua.

Tartuin kirjaan sillä asenteella, että nyt sukellan aikuisten satuun ja annan mielikuvituksen viedä. Mutta jos oikein ontuva vertaus sallitaan, niin vesi oli sukeltamiseen liian matalaa ja sumeaa. Minusta Shawn käyttämä kieli on jotenkin paksua, raskasta luettavaa. Taaskaan en liiemmin tykästynyt yhteenkään hahmoon ja varsinkin Midas oli lähinnä rasittava. Etenkin Midaksen suhde - tai sen puute - edesmenneeseen isäänsä on turhauttava. Midas ei ole kiinnostunut edes käymään läpi isänsä jäämistöä, vaikka saattaisi siten löytää vastauksia kysymyksiinsä. Kirja on hyvin synkkäsävyinen. Ei yhtään niin kauniskaan, mitä upea kansikuva lupaa.