Skam kaudet 3 ja 4

Julie Andem: Skam kausi 3: Isak
Alkuperäinen käsikirjoitus
(Skam Sesong 3: Isak. Råmanus, 2018)
WSOY 2019, 176s.
Suom. Kati Valli

Olipa mukava päästä jatkamaan Skamin parissa näin pian kahden ensimmäisen kirjan jälkeen.

Kolmannella kaudella keskiössä on Isak, joka on nähnyt paljon vaivaa salatakseen homoutensa. Nyt hän kuitenkin tutustuu Eveniin, joka vie Isakilta jalat alta. Evenillä on kuitenkin tyttöystävä ja muutenkin hän suhtautuu Isakiin oudon ailahtelevaisesti.

Neljäs kausi taas keskittyy Sanaan, topakkaan ja kylmän viileään muslimityttöön. Sana on seurannut sivusta ystävien ihastumisia ja seurustelusuhteita, mutta ei ole itse kokenut ihastumista. Paitsi nyt.

Vähän vahingossa Sanasta tulee myös penkkaribussiporukan puheenjohtaja, mutta se pesti ei suju aivan ongelmitta. Aina niin ystävällinen ja oikeudenmukainen Sana sortuu hyvin kyseenalaisiin tekoihin.

Nämä kaksi kautta tuntuivat keskittyvän ensimmäisiä kausia selkeämmin yksilöihin. Ehkä kaveriporukka ei ollut enää yhtä tiivis tai nimihenkilöiden ongelmat sen verran yksityisempiä, ettei kaverijutuille ollut juuri tilaa.

Julie Andem: Skam kausi 4: Sana
Alkuperäinen käsikirjoitus
(Skam Sesong 4: Sana. Råmanus, 2018)
WSOY 2019, 194s.
Suom. Kati Valli

Näidenkin parissa viihdyin todella hyvin. Viimeisessä kirjassa jopa koin ymmärtäväni vähän paremmin sitä abibussi-kohkaamista, joka jäi aiemmin minulle arvoitukseksi. (Silti en voi olla ihmettelemättä, että ihanko oikeasti Norjassa luokat ostavat itselleen bilebusseja?! Millä rahalla?)

Henkilöhahmot on hyvin luotuja. Ainoastaan jäin ihmettelemään, miksi koululääkäristä on haluttu tehdä sketsihahmo.

Jos Skamille joskus tulee jatkoa, toivoisin Vildelle omaa kautta.

Edellisistä osista kirjoittaessa kehuin kirjojen kansia. Edelleen pidän tästä yksinkertaisuudesta, mutta miksi ihmeessä näillä kahdella on näin ankeat värit, harmaa ja vielä harmaampi?

Maailman viimeiset tyypit

Max Brallier: Maailman viimeiset tyypit
(The Last Kids on Earth, 2015)
WSOY 2018, 227s.
Suom. Ulla Selkälä
Kuvitus: Douglas Holgate

Oletko ehkä joskus miettinyt, millaista olisi elää zombiapokalypsin aikaan? Lukemalla Maailman viimeiset tyypit saat yhdenlaisen kuvauksen sellaisesta ei-toivotusta tilanteesta.

Kirjan alkaessa zombit ovat vaeltaneet kaduilla 42 päivää. Jack on linnoittautunut puumajaansa ja yrittää parhaansa mukaan hankkia elämiseen tarvittavia juttuja. Zombien lisäksi jostakin on ilmaantunut myös erilaisia hirviöitä, joista yksi, Räyhis, ottaa Jackin silmätikukseen. Jack saa korjattua vanhan radiopuhelimen ja saa yhteyden ainoaan ystäväänsä Quintiin, joka on kaikeksi onneksi kunnossa. Eloonjäämiskamppailu on vähän helpompaa, kun rinnalla on ystävä.

Maailman viimeiset tyypit on mainio kirja!
Se käynnistyy tosiaan vauhdikkaasti, eikä meno hyydy missään vaiheessa. Douglas Holgaten piirtämä runsas kuvitus tekee lukemisen entistä vauhdikkaammaksi.

Esikoinen (12v.) lukaisi tämän parissa illassa ja olisi halunnut seuraavaksi lukea jatko-osan, jota jo takakannessa mainostetaan. Zombeista ja hirviöistä huolimatta Brallier on onnistunut kirjoittamaan hauskan ja höpsön seikkailun, vaikka aineksia paniikkiahdistavaan tarinaan olisi myös ollut.

Suosittelen tätä erityisesti niille nuorille, jotka ovat jo Neropattinsa lukeneet, mutta eivät syystä tai toisesta ole löytäneet muuta kiinnostavaa luettavaa.

Sarjakuvia

Pat & Jen from PupolarMMOs: A Hole New Wordl
kuvitus: Dani Jones
Harper 2018, 208s.

A Hole New Worldin lainasin kirjastosta täysin ulkonäkösyistä. Kivasti piirretty ja kauttaaltaan väritetty sarjakuva näytti houkuttelevalta, joten mitäpä sitä tarkemmin tutkimaan.

PopularMMOs:ista en ollut kuullut yhtään mitään, mutta 12-vuotias esikoinen osasi heti informoida, että kyseessä on varsin suosittu Youtube-kanava. Sitä lapsikaan ei hoksannut informoida, että tämä kyseinen sarjakuva on saanut inspiraationsa Minecraft-pelistä, josta en siitäkään tiedä juuri nimeä ja yleisilmettä enempää.

Tarina on kuitenkin kiva ja selkeä, sellainen zombi-seikkailu, jossa taistellaan ja paetaan ja taistellaan ja lopussa on opetus.

Söpöä ja nopeaa luettavaa.

-------------------------------------------

 Valérie Mangin & Steven Dupré:
Saalistajien klubi 1, Bogeyman
Saalistajien klubi 2, Juhla

Zoom Teufel 2016 & 2017
Suom. Anssi Rauhala

Luin Saalistajien klubi -albumit työkaverin suosituksesta. Tai no, ehkä suositus on vähän väärin sanottu, sillä hän kuvaili näitä sanalla "outo".

Tarina sijoittuu 1865-vuoden Lontooseen. Rikkailla menee loistavasti, köyhillä ei todellakaan. Jack on nuori varas, joka tekeytyy välillä nokikolariksi kiinnittääkseen vähemmän huomiota. Puuvillatehtailla työskentelevien lasten tavoin hänkin pelkää kuollakseen Bogeymania, salaperäistä murhaajaa, joka voi vaania missä tahansa. Jack on päässyt Bogeymanin jäljille, mutta tietää, etteivät poliisit ota vakavasti katupojan puheita. Niinpä hän kääntyy rikkaan perheen tyttären, Elizabethin puoleen.

Saalistajien klubi on todellakin outo - ja ällöttävä! - tarina. Kuvitus ilmentää hyvin rikkaiden ja köyhien välistä kuilua ja koko Lontoo näyttäytyy ahtaana, likaisena ja arvaamattomana paikkana. Bogeyman on maineensa veroinen, mutta koko homman kaameus yllättää.

Pidin tästä sarjasta, vaikka tarinan raakuus olikin sitä luokkaa, että seuraavaksi oli pakko lukea pari lastenkirjaa mieltä rauhoittamaan.

-------------------------------------------

Jeff Lemire: Roughneck
Gallery 13, 2018, 272s.

Entinen kovaotteinen jääkiekkoilija, Derek Oulette, elelee epämääräistä elämää pikkuruisessa Pimitamonin kaupungissa. Hän majailee paikallisella jäähallilla, viettää iltansa kapakassa ja joutuu/hakeutuu tappeluihin jatkuvasti. Eräänä päivänä hänen ovensa edessä istuu piesty nuorehko nainen, Derekin sisar.

Roughneck on tummasävyinen niin kuvitukseltaan kuin tarinaltaankin. Henkilöhahmot eivät herätä suurempia sympatioita, mutta tykkäsin kokonaisuudesta kuitenkin. Derek on hahmona tosi turhauttava ja olisin mielelläni lukenut vähän enemmän hänen taustastaan. Että mitä siellä menneisyydessä on oikein tapahtunut, kun miehestä on tullut tuommoinen.

-------------------------------------------

Sylvia Ofili: German Calendar No December
Cassava Republic Press 2018, 186s.
Piirrokset: Birgit Weyhe

German Calendar No December kertoo Nigerialaisen Olivia Evezin elämästä kouluvuosista nuoreksi aikuiseksi. Olivia kasvoi Nigerian rannikolla Warrin kaupungissa. Hän oli onnensa kukkuloilla päästyään sisäoppilaitokseen Lagosiin. Sisäoppilaitos ei kylläkään vastannut Olivian kuvitelmia, sillä kivojen seikkailujen ja yhteishengen sijaan arki koostuikin lähinnä oppitunneista ja rangaistuksista. Lagosin koulun päätyttyä Olivia palaa hetkeksi perheensä luo, mutta kokee polttavaa halua nähdä maailmaa ja pian hän päätyykin Saksaan, äitinsä kotimaahan.

Tämä sarjakuva on mielenkiintoinen, mutta etenkin sisäoppilaitoskuvausten puolesta karu. Miksi Olivian (tai muidenkaan tyttöjen) vanhemmat eivät millään tavalla tue lastaan tai puutu räikeimpiin epäkohtiin? Kertooko Olivia ylipäätään ongelmistaan heille? Joka tapauksessa tämä on enimmäkseen lämminhenkinen ja kivasti toteutettu kasvutarina.

I'll Be There for You: The One about Friends

Kelsey Miller: I'll Be There for You: The One about Friends
Harper Collins 2018, 8h 27min
Lukija: Amber Benson

Frendit on minulle sellainen tv-sarja, jonka pariin palaan suurin piirtein säännöllisesti. En muista milloin olen Frendejä ensimmäisen kerran katsonut, enkä sitäkään monestiko sarja on tullut nähtyä. Meillä on kaikki kaudet DVD:llä, mutta tällä hetkellä sarjaa on paljon vaivattomampaa seurata Netflixistä.

Kelsey Miller on koonnut kirjaksi valtavan määrän Frendit-tietoutta ja anekdootteja. Jos sarja ei ollenkaan kiinnosta, tuskin kannattaa tarttua tähän kirjaankaan.

Miller käy läpi muun muassa sarjan syntyä, castingia ja näyttelijöiden keskinäistä dynamiikkaa. Ehkä mielenkiintoisimmaksi koin sen osuuden, jossa Miller pohtii, kuinka hyvin - tai huonosti - sarja on kestänyt aikaa. On kyllä aivan totta, että varsinkin ensimmäisellä tuotantokaudella revitään älytön määrä huumoria ihan vain homoseksuaalisuudesta.

Millerin teksti on lukijaystävällisen jouhevaa. Tästä aiheesta olisin jaksanut kuunnella vielä saman verran lisää.

Aloimme katsoa sarjaa mieheni kanssa uudestaan pian sen jälkeen kun aloitin tämän kirjan kuuntelun. Kun kuuntelin töistä palatessa I'll Be There for You:n loppusanoja, liukastuin ja kaaduin aika pahasti. Kotiin päästyäni makasin sohvalla kylmäpussi takapuolen päällä, kun alettiin katsoa seuraavaa Frendit-jaksoa. Kuinka osuvaa, että vuorossa oli The One with the Butt.

Lukupettymyksiä

Mohsin Hamid: Exit west
Otava 2018, 182s.
(Exit West, 2017)
Suom. Juhani Lindholm

Exit West muodostui minulle melkoiseksi lukujumittajaksi. Mohsin Hamidin kirjassa on vain 182 sivua, mutta luin sitä ikuisuudelta tuntuneen ajan. Etukäteen olin lukenut noin kaksi kirjaa ylistävää kommenttia ja luonnollisesti odotin kirjalta mullistavaa lukukokemusta.

Nadja ja Saeed asuvat nimeltä mainitsemattomassa Lähi-Idän kaupungissa, joka ajautuu sisällissotaan. Yhteydenpito käy koko ajan vaikeammaksi, eikä missään ole turvallista. Nuoret päättävät paeta johonkin turvallisempaan maahan.

Idealtaan kirja on minusta mielenkiintoinen. Ajattelin, että tätä kirjaa lukemalla voisin ehkä saada edes häivähdyksenomaisen käsityksen siitä, millaista on vaeltaa hyvin pitkiä matkoja mahdollisesti hengenvaarallisissa olosuhteissa. Mutta kas, pakomatka tapahtuukin mustien ovien kautta. Ovet ovat kuin jotain teleportteja, joista plumpsahdetaan uuteen paikkaan, joka sekin muuttuu arveluttavaksi ja on aika plopsahtaa toisaalle. Ihan rehellisesti sanoen menetin mielenkiintoni siinä vaiheessa kun tarina muuttui... niin, mikse se nyt sitten muuttuikaan. Ehkä (ankeaksi) spekulatiiviseksi fiktioksi.

Tämän kirjan kohdalla koin jälleen sen turhauttavan "olen liian tyhmä lukemaan tätä" -tunteen.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Otava 2018, 14h 45min
Lukija: Petriikka Pohjanheimo

Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ja Naiset joita ajattelen öisin, ovat saaneet aivan mielettömän määrän kehuja ja lukijat huokailemaan onnesta. Halusin mukaan hehkuttajien rinkiin ja aloin kuunnella Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin:ta.

Kirjailija jää vuorotteluvapaalle ja matkustaa Japaniin tutustuakseen muinoin eläneeseen hovirunoilijaan/kirjailijaan Sei Shōnagoniin. Shōnagonin kirjoittama Tyynynaluskirja on sekalainen kokoelma päiväkirjamerkintöjä, runoja ja listoja erilaisista asioista ja Kankimäki tuntee löytäneensä Sei Shōnagonista sielunsisarensa.

Kuunteleminen tökki heti alkuunsa. Kankimäen irtiotto on toki kiinnostava ja hänen aika tavalla toivottoman tuntuinen etsintäretkensä samoin. Silti, jokin epämääräinen utuisuus etäännytti minua koko ajan enemmän ja parin viimeisen kuuntelutunnin aikana ajatukseni harhailivat ties missä, vaikka normaalisti uppoan äänikirjoihin ilman ongelmia.

Olisin niin hirveästi halunnut rakastua tähän kirjaan! Kuuntelinko aivan eri kirjan kuin kaikki muut?

Kuinka painovoimaa uhmataan

Jojo Moyes: Kuinka painovoimaa uhmataan
(The Horse Dancer, 2009)
Gummerus 2019, 537s.
Suom. Heli Naski

Jojo Moeysin tuorein suomennettu teos, Kuinka painovoimaa uhmataan, on alunperin ilmestynty jo kymmenen vuotta sitten. Olen lukenut/kuunnellut Moyesiltä seitsemän muuta kirjaa, joten uskaltanen sanoa kirjailijan tyylin tulleen tutuksi. Tähän asti Moyesin kirjat ovat olleet koukuttavaa viihdykettä, mutta tämän painovoiman kanssa tuskailin yllättävän pitkään. (Ehkä viikon, en muista tarkkaan.)


14-vuotias Sarah harjoittelee isoisänsä opastuksella upeita, painovoimaa uhmaavia temppuja. Isoisän joutuessa yllättäen sairaalaan Sarah yrittää parhaansa mukaan pärjätä yksin, sillä muita läheisiä hänellä ei ole. Toisaalla noin 35-vuotias Natasha elää kiireisen ja stressaantuneen lakimiehen elämää. Aviomies on muuttanut yhteisestä kodista jo vuotta aiemmin ja Natashalla on rinnallaan uusi kumppani. Sattumalta Sarah ja Natasha osuvat samaan myöhään auki olevaan ruokakauppaan ja kohta heidän elämänsä ovatkin jo kietoutuneet yhteen.

Noh. Tavallaan Kuinka painovoimaa uhmataan on varsin tavanomainen tarina Moyesille. Kirja on viihdettä, mutta ei aivan sieltä kevyimmästä päästä. Romantiikantapaisella on kyllä roolinsa tässä kirjassa, mutta niin on lastensuojelulla, huostaanotoilla ja hevosillakin. Minä en ole koskaan ratsastanut tai käynyt talleilla. Olen kyllä lapsena ollut kärryjen kyydissä, kun naapurin hevonen veti perunalastia. Luultavasti olisin suorastaan rakastunut tähän kirjaan, mikäli veressäni olisi edes hyppysellinen heppatyttöä. Mutta koska ei ole, pikkutarkat ratsastuskohtaukset tuntuivat yhtä pitkäveteisiltä kuin useimmat Harry Potterin huispauskohtaukset. Kirjan loppupuolella turhautti myös se, että siellä täällä puhuttiin ranskaa ja vaikka en mistään oleellisesta jäänytkään ranskaa ymmärtämättömänä paitsi, olisin mieluummin ymmärtänyt kaiken lukemani.

Minulle tämä oli vähän puuduttavaa luettavaa, mutta Moyesin kirjat tulevat kyllä jatkossakin olemaan automaattisesti lukulistallani.

Skam kaudet 1 ja 2

Julie Andem: Skam kausi 1: Eva
Alkuperäinen käsikirjoitus
(SKAM Sesong 1: Eva. Råmanus, 2018)
WSOY 2018, 205s.
Suom. Kati Valli

En ole katsonut ensimmäistäkään jaksoa Skamia, mutta niin paljon kehuja olen kuullut, että nämä sarjan käsikirjoitukset laitoin varaukseen heti kun niiden olemassaolosta kuulin. Koska julkaistut käsikirjoitukset ovat ne ensimmäiset versiot, voi olla että itse sarjassa jokin kohtaus (tai mistä minä tiedän vaikka enemmänkin) olisi mennyt aivan toisella tavalla. Osa kohtauksista on tietysti voitu jättää kokonaan poiskin. Kohtausten lisääminen on kai sekin ihan mahdollista.

No joka tapauksessa luin nämä kaksi ensimmäistä kautta ja tykkäsin todella paljon. Mukavan lisän toi se, että käsikirjoituksessa on mukana Andemin omia kommentteja ja välillä väsyneitä jorinoita.

Ensimmäisessä osassa, (tai ensimmäisellä kaudella, en oikein osaa päättää sitäkään, miten näistä kirjoista pitäisi puhua!), pääosassa on lukion ensimmäisen luokan aloittanut Eva. Hänellä on ihana poikakaveri, mutta ei juuri muuta. Syystä, joka selviää lukijalle/katsojalle vasta myöhemmin, Eva ei ole tekemisissä entisten ystäviensä kanssa. Onnekseen hän kuitenkin saa uusia ystäviä, joiden ansiosta elämä ei olekaan pelkästään poikaystävää ja kouluankeutta.

Julie Andem: Skam kausi 2: Noora
Alkuperäinen käsikirjoitus
(SKAM Sesong 2: Noora. Råmanus, 2018)
WSOY 2018, 240s.
Suom. Kati Valli

Toisessa osassa keskitytään Nooraan, joka tuntuu keskittyvän enemmän ystävien tukemiseen kuin omaan elämäänsä. Kun Noora lopulta, vastentahtoisesti, huomaa ihastuneensa, eivät asiat tietenkään solju vaivattomasti, vaan edessä on kriisi poikineen.

Kuten jo sanoin, viihdyin näiden kirjojen parissa todella hyvin. Tavallaan nyt tekisi mieli katsoa sarja ihan oikeasti, toisaalta taas haluan säilyttää nämä hahmot sellaisina kuin heidät itse kuvittelin. Kaikissa hahmoissa on mukavasti syvyttä. Jos nyt aivan kaikki ei olekaan ihan uskottavaa, niin mitäpä tuosta. Vaikeinta minun oli ymmärtää sitä, että heti ensimmäisenä lukiovuonna aletaan järjestää jotain abibussia, joka ilmeisesti on Norjassa erityisen tärkeä juttu.

Erityisesti täytyy vielä kehua näiden kirjojen ulkonäköä. Ihanan pelkistettyä ja harvinaisen selkeää!