Käsikirja supersankareille, osa 1: Käsikirja

Elias & Agnes Våhlund: Käsikirja supersankareille, Osa 1: Käsikirja
(Handbok för superhjältar. Del 1: Handboken, 2017)
S&S 2019, 87s.
Suom. Arja Kantele

Käsikirja supersankareillle on houkutteleva kirja. Se on kuin sekoitus sarjakuva-albumia, kuvakirjaa ja lukukirjaa. Yhdistelmä toimii todella hyvin!

9-vuotias Alisa on muuttanut toistaiseksi mumminsa luo, sillä hänen äitinsä on joutunut joksikin aikaa töihin ulkomaille. Mummin luona on kyllä mukavaa, mutta uudessa koulussa ei todellakaan. Koulun ilkimykset kiusaavat Alisaa jatkuvasti tämän hieman höröllään olevista korvista. Usein Alisa pakenee kiusaajia kirjastoon ja eräänä päivänä hyllystä pistää silmään punainen kirja, jota ei löydy kirjaston tietokannasta. Kirja on Käsikirja supersankareille ja sen opeilla Alisa aikoo opiskella supersankariksi.

Teksti ja kuvat kulkevat saumattomasti yhdessä ja lyhyessä kirjassa ehtii tapahtua vaikka mitä, joskin loppu tuli silti vastaan yllättävän pian. Idea on oivallinen ja kuvavoittoinen kirja taatusti vetooa monenlaisiin lukijoihin. Neliosaisen sarjan toinen osa ilmestyy suomeksi jo tänä syksynä, joten halukkaat pääsevät seuraamaan Alisan alkavaa supersankarin taivalta ilahduttavan nopeasti.

Karhu on karhu (tai ehkä joku muu...)

Karl Newson: Karhu on karhu (tai ehkä joku muu)
Lasten keskus 2019, 24s.
Suomeksi riimitellyt: Tuula Korolainen
Kuvitus: Anuska Allepuz

Enpä olisi uskonut, että kuvakirja voi saada oloni näin ristiriitaiseksi, mutta niin vain kävi.

Karhu on karhu (tai ehkä joku muu...) on päällisin puolin söpö tarina karhusta, joka unohtaa olevansa karhu. Hän testaa, onko hän ehkä sittenkin lintu tai hirvi, kettu tai orava, mutta päätyy lopulta olemaan taas karhu.

Ensimmäisenä tuleekin mieleen, että kirja rohkaisee kaikkia olemaan juuri sellaisia kuin ovat. Kenenkään ei tarvitse muuttua joksikin toiseksi, vaan näin on hyvä.

Harmikseni tarinan voi tulkita myös vanhoilliseksi pojat on poikia ja tytöt tyttöjä -kertomukseksi. Että turha yrittää poiketa jäykistä perinteistä, ruotuun on palattava kuitenkin. Tämä tulkinta ahdistaa minua todella paljon.

Haluan kuitenkin pitää tästä kirjasta, vaikka jo erityisen suloisen kuvituksen takia, joten ensinmainittu tulkinta tarinan opetuksesta olkoon minulle se oikea.

Lapset tykkäsivät etenkin karhun pyöreästä olemuksesta todella paljon, minä myös.

Voro 2: Tulikiven armeija

Janne Kukkonen: Voro 2: Tulikiven armeija
Like 2019, 339s.

Kesäkuussa 2016 bloggasin Janne Kukkosen Voro-sarjakuvasta ja totesin lopuksi, että ilahtuisin isosti, mikäli Liljan seikkailuille tulisi myöhemmin jatkoa. Mitä vähättelyä! Vauhkoonnuin jo syksyllä kun selvisi, että Lilja tosiaan jatkaa seikkailujaan, eikä innostuminen todellakaan laantunut kirjan ilmestyttyä tai edes sen luettuani. Aivan mahtava seikkailu tämä Tulikiven armeija!

Lilja ja Seamus, ensinmainitun opettaja, saavat tehtäväkseen haalia kasaan aikoja sitten rikki menneen talismaanin palaset. Talismaanin omistajalla väitetään olevan valta komentaa legendaarista Tulikiven armeijaa ja koska valtakunnassa soditaan parhaillaan, uusille sotureille olisi tarvetta. Lilja ja Seamus alkavat kuitenkin epäröidä "työnantajansa" motiiveja, mutta onko jo liian myöhäistä?

Voro 2 on asteen verran synkempi kuin sarjan avausosa. Rämäpäinen Lilja ei pienestä hetkahda, mutta nyt hänkin on hetkittäin aavistuksen epävarma. Kukkosen piirrostyyli ja kuvakulmien käyttö on vähintään yhtä taidokasta kuin esikoisteoksessa. Hahmojen ilmeet ja eleet, koko olemukset ovat luontevia ja monipuolisia. Tarinan tunnelma on painostava ja loppu suorastaan piinaava. Tällaisen loppuratkaisun jälkeen jatkoa odottaa varsin levottomissa tunnelmissa. 

Kirjan takakannessa muuten kerrotaan, että Voro julkaistaan Ranskassa, Italiassa ja Yhdysvalloissa. Toivotan onnea ulkomaanvalloitukselle luottavaisin mielin, sillä potentiaalia Vorosta ei puutu.

Patrik ja superseniorit

Malin Klingenberg: Patrik ja superseniorit
(Patrik och pensionärsmakten, 2010)
S&S 2019, 109s.
Suom. Outi Menna
Kuvitus: Tiina Konttila

Heti alkuun huomautan, että tämän kirjan on kuvittanut isosiskoni, mikä takuulla vaikuttaa omaan mielipiteeseeni siitä.

Patrik ja superseniorit on sarjan ensimmäinen suomennettu kirja. Patrik on ihan tavallinen, karttoja rakastava poika. Hän on myös hoikka, mikä riittää ilkeälle Irenelle kiusaamisen syyksi. Patrik pakenee Irenen ilkkumista ja päätyy linja-autoon, joka täyttyy vanhuksista. Ensin kukaan ei huomaa Patrikia, mutta lopulta menossa on täysimittainen seikkailu, johon liittyy kidnappaus, pari pahista ja linja-autollinen virkeitä ikäihmisiä.

Patrik ja superseniorit on sympaattinen ja hauska tarina, jossa on nuorelle lukijalle sopivasti jännitystä. Teksti on miellyttävän isokokoista ja ilmavaa, tarina mukavan nopeatempoinen. Kuvitusta pidän luonnollisesti ihan älyttömän hauskana ja kivana. Hahmot ovat persoonallisen näköisiä ja viihdyttävän ilmeikkäitä. Pahikset tunnistaa pahiksiksi, mutta kukaan ei silti näytä pelottavalta.

Jännityksellä odotan seuraavaa osaa ja Patrikin uusia seikkailuja.

Jälleen sarjakuvia

Hope Larson: All Summer Long
Farrar Straus Giroux 2018, 172s.

13-vuotiaan Binan kesärutiineihiin kuuluu hauskuusindeksin laskeminen naapurin Austinin kanssa. Austin on kuitenkin ilmoittautunut ja vastoin todennäköisyyksiä myös päässyt jalkapalloleirille, joten kesästä ei tule ollenkaan Binan suunnitelmien mukaista. Yksin on turha laskea silitettyjä kissoja tai seurata pituuskasvua. Yllättäen Bina tuntuu löytävän yhteisen sävelen Austinin isosiskon kanssa. Mikään ei kuitenkaan voita musiikkia, josta tulee Binalle koko ajan tärkeämpi osa elämää.

All Summer Long on sympaattinen yhden kesän mittainen kasvutarina. Piirrosjälki on vähän kankeaa, mutta tarina pehmentää kulmia riittävästi.

-----------------------------------------------------

Pamela Ribon: My Boyfriend is a Bear
Onipress 2018, 171s.
Piirrokset: Cat Farris

No nyt oli jotenkin hämmentävä sarjakuva.
My Boyfriend is a Bear kertoo Norasta, jolla ei ole ollut onnea miessuhteissa. Kuinka ollakaan hän tapaa karhun, jonka kanssa synkkaa loistavasti. Parisuhde kukoistaa, kunnes karhun on aika painua talviunille.

Niin. Karhu ei siis ole vertauskuva, vaan ihan oikea karhu. Ja se on kyllä aika kamalan häiritsevää, olkoonkin että piirrosjälki on sievää, eikä tässä ole yhtään seksikohtausta (luojan kiitos!).

-----------------------------------------------------

Nagata Kabi: My Lesbian Experience with Loneliness
Seven Seas Entertainment 2017, 143s.

Kyselin bloggaritovereilta sarjakuvasuosituksia ja Nagata Kabin My Lesbian Experience with Loneliness oli yksi suositelluista.

28-vuotias päähenkilö on epävarma, eksynyt ja seksuaalisesti kokematon nainen. Hän haluaisi piirtää työkseen mangaa, mutta päätyy tekemään aivan toisenlaisia töitä. Hän kuitenkin masentuu, eikä selviydy lopulta enää työpäivistä ja saa potkut. Nainen päättää hankkia seksuaalisia kokemuksia seuralaispalvelun kautta ja päätyy viettämään yön (vai muutamia tunteja?) hotellissa kokeneen naisen kanssa.

Minusta tämä oli aika hyvä sarjakuva, mutta melko masentava myös. Tuntui hirveän kurjalta, että päähenkilö oli niin yksin kaikkien ongelmiensa kanssa. Hänellä ei ole ystäviä, eivätkä vanhemmatkaan ole lainkaan keskustelevaa (tai tukena olevaa) sorttia. Hienoa silti, että hän kaikesta huolimatta yrittää saada elämäänsä raiteilleen.

-----------------------------------------------------

Molly Knox Ostertag: The Hidden Witch
Scholastic 2018, 203s.

Ostin viime kesänä omaksi Molly Knox Ostertagin The Witch Boyn. Tarina oli ihan ok, piirrosjälki hyvää, mutta kokonaisuus jäi vähän turhan mitäänsanomattomaksi. Halusin kuitenkin lukea tämän jatko-osan,  kun sellainen kerran on ilmestynyt ja kylläpä kannatti!

Ostertag toteaa itsekin loppusanoissa, että The Hidden Witch syntyi kuin itsestään ja minusta se kyllä näkyi lopputuloksessa. Edelleen tarina on pikkuisen liian mutkaton ja jollain tapaa helppo, mutta kokonaisuus on edeltäjäänsä huomattavasti tasokkaampi.

Nyt Aster saa osallistua kotikoulun oppitunneille. Hän on kuitenkin luokkatovereitaan jäljessä, eikä opettaja ole ymmärtäväisin mahdollinen. Onneksi isoäiti haluaa tukea Asteria, josta on myös hurjasti apua Misakin auttamisessa. Asterin ystävä Charlie saa uuden luokkatoverin, josta paljastuu pelottava puoli.

Tästä tykkäsin ja seuraavan osan pistin jo lukulistalle.

-----------------------------------------------------

Aino Louhi: Mielikuvitustyttö
Suuri Kurpitsa 2019, 163s.

Mielikuvitustyttö on Aino Louhen ensimmäinen sarjakuvaromaani. Tarina kertoo tytöstä, jolla on yksi paras ystävä. Koulun alettua ystävyys muuttuu epävakaammaksi ja ystävän lausahdukset alkavat tuntua enenevässä määrin syytöksiltä. Ala-asteen päätyttyä ystävyys hiipuu olemattomiin ja tytön elämään tulee uusia ihmisiä.

Louhi käyttää paljon yhden sivun kokoisia näkymiä, eli varsinaista perinteisempää, ruudutettua sarjakuvaa on aika vähän. Puhekuplia on pari yksittäistä, muuten kerronta etenee kuvateksteillä.

Kiinnostava albumi, mutta päähenkilö jää harmillisen hailakaksi hahmoksi.

-----------------------------------------------------

Juliana Hyrri: Satakieli joka ei laulanut
Suuri Kurpitsa 2019, 143s.

Juliana Hyrrin Satakieli joka ei laulanut sisältää kuusi tarinaa lapsuudesta. Takakansitekstissä puhutaan tosielämän salaisuuksista, mutta mistään en löytänyt mainintaa esimerkiksi omaelämäkerrallisuudesta. 

Kirjan aloittaa tarina luokkaretkestä vesipuistoon Vaasaan. Pienen koulun kaikki noin 35 oppilasta, muutama opettaja ja huoltaja mahtuvat helposti samaan bussiin. Vesipuistossa on mahtavaa, kunnes vedestä löytyy jotakin kamalaa.

Tarinoissa on samaan aikaan kepeitä lapsuusjuttuja ja todella synkkiä sävyjä. Hyrrin kynästä ei synny vain yhtä jälkeä, vaan hän hallitsee upeasti useamman tyylin.

Tätä lukiessa alkoi vaivata samankaltainen huono omatunto kuin lapsena, jos teki salaa jotakin kiellettyä.

Kysy astronautilta

Tim Peake: Kysy astronautilta
(Ask an Astronaut, 2017)
Into 2019, 291s.
Suom. J. Pekka Mäkelä

En muista koskaan haaveilleeni astronautin ammatista, mutta kovin mielenkiintoiselta ammatilta se on joka tapauksessa aina vaikuttanut. Tim Peake vastailee Kysy astronautilta -kirjassa yli sataan kysymykseen koskien astronautin koulutusta, avaruuslennon lähtövalmisteluita, itse lentoa, elämää avaruusasemalla ja paluuta maahan. Tämän luettuani astronauttius näyttäytyy entistä selkeämmin kiinnostavana, joskin itselleni täysin sopimattomana ammattina.

Ensiplarauksella Kysy astronautilta näyttää vähän kuivakalta tekstipaljoudelta. Peake vastaa kysymyksiin laveasti, eikä kuvia juurikaan ole. Pikkuisen jännittikin, kuinka pitkä lukurupeama minulla olisikaan edessä. Mutta kappas vain, tämähän olikin todella koukuttava teos! Pienestä toistosta huolimatta teksti on niin mielenkiintoista, että sivut kääntyilivät kuin itsestään. (Toisteisuus on takuulla tarkoituksellista, sillä näin teos toimii vaikka ei lukisi koko kirjaa kannesta kanteen.)

Tiesin näköjään astronauteista nolottavan vähän. En ole tainnut koskaan pysähtyä pohtimaan astronauttien koulutusta tai sitä, mitä tekevät kaikki ne astronautit, jotka eivät ole parhaillaan avaruuslennolla tai -asemalla. Avaruusasemankin, joka Peaken tapauksessa oli kansainvälinen ISS, olen kuvitellut lilluvan jossakin vaikeasti käsitettävän korkealla, mutta noin 400 kilometrin korkeudella kiertoradallaan lentävä alus onkin lähempänä kuin Helsinki! (Ja jos mietit, niin Helsinkiin on meiltä matkaa noin 480 kilometriä.)

Voisin toki referoida kirjasta vaikka mitä mielenkiintoisia juttuja, mutta suosittelen lukemaan tämän aivan itse. Ehkä parasta kirjassa on se, että kysymyksiä ovat esittäneet monenikäiset henkilöt, eli myös lapset. Siispä kirjasta selviää myös se, kuinka avaruudessa hoidetaan vessa-asiat, jota aikuisemmat eivät ehkä olisi kehdanneet kysyä.

Kysy astronautilta on antoisaa luettavaa monenikäisille ja sopii hyvin myös vaikkapa lapsen kanssa yhdessä luettavaksi.

What If It's Us

Becky Albertalli & Adam Silvera:
What If It's Us
Harper Teen 2018, 9h 48min
Lukijat: Noah Galvin & Froy Gutierrez

Arthur vanhempineen on muuttanut kesäksi New Yorkiin. Arthur on kesätöissä lakifirmassa, jossa hänen äitinsäkin työskentelee. Postitoimistossa asioidessaan Arthurin katse osuu todella kivan näköiseen nuorukaiseen. Vastoin tapojaan Arthur heittäytyy juttusille Benin kanssa. Ben on postittamassa laatikollista sekalaista tavaraa ex-poikaystävälleen, mutta juttu Arthurin kanssa luistaa hyvin. Kunnes toimiston valtaa flashmob-kosinta, joka harmillisesti erottaa pojat toisistaan. Kumpikin tahoillaan jää miettimään toista ja etenkin Arthur yrittää epätoivoisesti keksiä keinoa Benin löytämiseksi.

What If It's Us on suloinen tarina ihastumisesta ja epätodennäköisistä kohtaamisista. Ben ja Arthur ovat erilaisia, mutta kummankin perhe on mitä sydämellisin. Oli ihanaa kuunnella tarinaa, jossa homouteen suhtaudutaan näin luontevasti. Kirjalla on kaksi lukijaa, mikä toimi loistavasti, sillä Ben ja Arthur ovat äänessä vuorotellen.

Albertalli ja Silvera ovat saaneet aikaan lämminhenkisen, herttaisen ja muutenkin kaikin puolin viihdyttävän tarinan.