Mitfordin tytöt

Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt, sodassa ja rakkaudessa 444s. (The Mitford Girls. The Biography of an Extraordinary Family, Schildts 2010)

Olen lukenut Mitfordin tytöistä kehuvia arvosteluja sieltä täältä ja kun viimein sain kirjan käsiini, melkein hirvitti aloittaa lukeminen. Onneksi joskus käy niin, että ennakko-odotukset kirjan suhteen ylittyvät.

Mitfordin tytöt kertoo pääasiassa englantilaisen aristokraattiperheen kuuden kauniin ja älykkään tyttären ( Nancyn, Pamelan, Dianan, Unityn, Deccan ja Debon) tarinat. Tytärten ystäväpiirit on vähintäänkin kiehtova kokoelma historiantunneilta tuttuja henkilöitä. Rauhallista elämää viettäneille vanhemmille tytärten nouseminen otsikoihin yksi toisensa jälkeen ei ollut aivan helppoa, eikä konflikteilta vältytty.

Mary S. Lovell on tehnyt laajan tutkimustyön tätä kirjaa varten niin tapaamalla Mitfordin perheen jäseniä kuin perehtymällä heidän aktiiviseen kirjeenvaihtoonsa sekä muuhun arkistomateriaaliin. Hän on onnistunut kirjoittamaan eläväisesti menettämättä ollenkaan luotettavuuttaan.

Päällimmäisenä mieleeni jäi Unity Mitfordin elämä Hitlerin läheisenä ystävänä. Unity odotti kiihkeästi tapaamisiaan Hitlerin kanssa ja kertoi ystävälleen: "Elämän suurin hetki oli, kun istuin hitlerin jalkojen juuressa ja hän silitteli hiuksiani." Hyvin epätodellinen olo minulle tuli seuraavasta pätkästä:

"Kun Unity oli puhunut väheksyvästi Italiasta ja Mussolinista ja sai läksytyksen yhdeltä Hitlerin adjutantilta, Hitler asettui puolustamaan häntä, joskaan ei sanonut olevansa samaa mieltä hänen kanssaan. Tämän jälkeen pieninkin maininta Italiasta sai Hitlerin viluilemaan Unityyn ja hihittämään."

Hitler hihittämässä? Vaikea kuvitella.
Toisen maailmansodan puhkeaminen oli Unitylle pahin mahdollinen vaihtoehto. Hän oli jo etukäteen kertonut läheisilleen, ettei koskaan halua valita kahden rakastamansa maan, Saksan ja Iso-Britannian välillä, vaan mieluummin kuolee. Unity yrittikin itsemurhaa, mutta jäi henkiin ja eli loppuelämänsä aivovaurioisena, taantuneena noin 12-vuotiaan tasolle.

Jokaisen tyttären elämään mahtui tragedioita, kuten keskenmenoja, avioeroja ja katkeria välirikkoja perheenjäsentensä kanssa. Silti kirja ei jätä jälkeensä ylitsepääsemätöntä ahdistusta tai surumielisyyttä. Jokainen tyttäristä kun sai myös annoksensa onnesta ja menestyksestä.

Pamelan elämästä olisin halunnut lukea enemmän, samoin perheen ainoan pojan, Tomin, vaiheista. Tosin ymmärrän kyllä, että kun kirjan nimikin on Mitfordin siskot, niin silloin keskitytään tyttäriin. Moni siskoksista kirjoitti kirjoja ja erityisesti Nancyn The Pursuit of Love ja Love in a Cold Climate herättivät mielenkiintoni. Mahtaakohan niitä saada jostakin käsiinsä