Juha Vuorinen: Romaanikerjäläinen 278s. (Diktaattori, 2011)
Keskittymiskyky on viime päivinä ollut kadoksissa. Ajattelin, että uusin kokoelma Juha Vuorisen kolumneja olisi sopivan nopeaa ja virkistävää luettavaa lämmön ihanasti turruttamille aivoille. Muistikuvieni perusteella ajattelin pitäväni Vuorisen napakoista mielipiteistä ja kirjoitustyylistä, mutta makuni on tainnut muuttua.
Kyllähän tähän kokoelmaan mahtui monta nasevaa huomautusta ja veikeää sanaleikkiä, mutta päällimmäisenä mielikuvana mollottaa ärsytys. Liian monta kertaa tuli sellainen olo, kuin kirjoittaja olisi eräs kaikkitietävä tuttava, jolle ei voi sanoa "hyvää päivää" saamatta pitkää luentoa siitä, että olen oikeastaan väärässä, koska hyvää päivää toivotetaan vain silloin kun blaa blaa ja blaa.
Ihmetyttää, että olen pitänyt juoppohullu-kirjoja hauskoina, koska jo tämän kokoelman suhteellisen harvat juoppotoilailutarinat vain ärsyttivät.
Minäkin tykkäsin "juoppiksista" muutama vuosi sitten, mutta jotenkin Vuorisen jutut ei enää jaksa kiinnostaa. Lainasin kirjastosta miehelle Vuorisen Pilven reunalla -kirjan ja aioin lukea sen itsekin. Selailin sitä hetken aikaa mutta en sitten jaksanut edes aloittaa lukemista vaan palautin sen. Niin ne ajat ja mieltymykset muuttuu...
VastaaPoista