Roald Dahl: Taikasormi (Magic Finger)
Gummerus 1998, 63s.
Suom. Päivi Heininen
Kahdeksanvuotiaalla tytöllä on taikasormi. Jos joku suututtaa tytön, hän voi taikasormellaan langettaa rangaistuksen. Millaisen, se riippuu tapauksesta. Eräänä päivänä tyttö raivostuu, kun näkee Kesälän sedän ja tämän kahden pojan palaavan metsältä pieni kauris saaliinaan. Tyttö käyttää taikasormeaan ja seuraavana päivänä Kesälän koko perhe saa kokea kummia.
Taikasormi on hauska ja runsaasti kuvitettu. Tekstiä ei taida lopulta olla kuin parikymmentä sivua, mutta Quentin Blaken kuvitusta katselee kyllä mielellään.
Roald Dahl: Iso kiltti jätti (The BFG)
WSOY 1993, 232s.
Suom. Tuomas Nevanlinna
Olen lukenut Iso kiltti jätti-kirjan joskus vuosia sitten, mutta en muistanut tästä enää juuri mitään. Ensimmäisen kerran Isosta kiltistä jätistä kuultiin kirjassa Iskä ja Danny maailmanmestari isän kertomana iltasatuna.
Tarina alkaa siitä, kun Sohvi valvoo eräänä yönä orpokodissa. Mistään ei kuulu ääntäkään ja Sohvi päättää kurkistaa ikkunasta, miltä äänetön maailma näyttää. Sohvi näkee Ison kiltin jätin, joka nappaa Sohvin mukaansa jättien maahan, ettei Sohvi pääse kertomaan Jätistä muille.
Iso kiltti jätti asuu luolassa jättien maassa, kerää unia purkkeihin ja kiertelee sitten öisin puhaltelemassa lapsille kauniita unia. Iso kiltti jätti ei syö ihmisiä kuten kaikki muut jättiläiset, vaan perskurkkanoita, ainoaa jättien maassa kasvavaa kasvista, joka maistuu äärimmäisen inhottavalle. Iso kiltti jätti ei ole koskaan käynyt koulua, vaan hän on opiskellut itsekseen lukemaan ja kirjoittamaan. Sanastokin on omintakeinen.
Iso kiltti jätti on oikeastaan jättiläiseksi hyvin pieni, muut ovat noin kaksi kertaa IKJ:n kokoisia. Muut jättiläiset ovat hyvin ilkeitä ja julmia. Iso kiltti jätti ja Sohvi kehittelevät suunnitelman, jonka avulla jättiläisistä päästäisiin eroon, mutta apua tarvitaan Suomen presidentiltä.
Tykkäsin tästäkin kirjasta, mutta muutama asia harmittaa. Ensinnäkin Ison kiltin jätin käyttämä kieli oli mielestäni suomeksi ärsyttävää. Englanniksi en ole tätä lukenut, mutta olisi hauska tietää, toimiiko jätin kieli alkuperäisessä tekstissä jouhevammin. Sananväännöksiin ja uudissanoihin kyllä tottuu aika pian. Isompi ärsytys heräsi siitä, että käännöksessä Sohvi ja IKJ hakevat tosiaan apua Suomen presidentiltä. Ymmärrän, että suomalaislasten näkökulmasta on jännittävämpää ajatella tapahtumat Suomeen kuin englantiin, mutta kyllä se englannin kuningatar vain olisi toiminut paremmin.
----
Oh, IKJ on suosikkini kaikista Dahleista! Ja Dahl on huippu! Minä rakastuin jättiläiskieleen. Siinä on ihan mahtava, oma poljento ja paljon sellaista, mitä on lähes mahdotonta lukea ääneen. Ihanaihana kirja!
VastaaPoistaMinäkin aion lukea ensimmäisen Dahlini TB-haasteeseen.
VastaaPoistaPerskurkkanoita... *Reps!* Hauskan kuuloinen kirja. En ole Dahlin tuotantoon tutustunut, olisi ilmeisesti aihetta. Minkä ikäisille lapsille tämä mielestäsi soveltuu? Ajattelin että josko lukisi joskus tytöille vaikka iltasatuna. (Nyt muuten postauksesi päivittyi ihan oikein hallintapaneelin lukemistoon.)
VastaaPoistaValkoinen kirahvi, mulla meni tosiaan hetki jos toinenkin, ennen kuin totuin Jätin kieleen. Hyvä kirja silti :)
VastaaPoistaSonja, minkä kirjan ajattelit lukea? Lasten vai aikuisten? :)
Villasukka kirjahyllyssä, tässä kirjassa oli myös yksi aivan ihana pierukohtaus, jonka unohdin postauksessa mainita! Minä kun olen saanut kasvaa perheessä, jossa ei ole tarvinnut pieruja pidätellä, niin tuntui aivan ihanalta lukea piereskelyn iloista :D
Kyllä tämän uskaltaa jo aika pienille lukea, 6-7 vuotiaille. Kieli on tosiaan omalaatuista, mutta lapsethan nyt tuntuvat rakastavan kielellä leikittelyä, joten se on tuskin ongelma :)
Näissä suomennoksissa on kyllä rikollisen huono käännöstyö tehty. Luin IKJ:n juuri englanniksi ja siinä jätin hassu puhetyyli oli mielestäni kirjan parhaimmistoa! Todella riemukasta ja huvittavaa tekstiä, jota on mielestäni kyllä lähes mahdotonta kääntää suomeksi siten, että alkuperäinen merkitys ja pilke säilyisi..
VastaaPoistaEmilie, kävinkin kurkistamassa "kielinäytteitä" blogissasi ja ei voi kuin olla samaa mieltä: alkuperäinen sanailu vaikuttaa hurjan paljon paremmalta. Ehkä vielä joskus hankin tämän käsiini alkukielellä ja annan tarinalle uuden mahdollisuuden :)
VastaaPoista