Sivut

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Matilda

Roald Dahl: Matilda
(Matilda, 1988)
WSOY 2002, 240s.
Suom. Eeva Heikkinen

Matilda on oma suosikkini Roald Dahlin kirjoista. Ainakin tähän mennessä luetuista se on ollut ehdottomasti paras. Olen lukenut Matildan monen monta kertaa, tällä kertaa iltasatuna lapsille. Vanhempi poikani piti tästä valtavasti, vaikka olisi kyllä halunnut kuulla enemmän Matildan "erityisyydestä".

Matilda on hyvin erikoinen ja älykäs lapsi. Hän oppii lukemaan aivan itsekseen kolmen vanhana ja 4-vuotiaana hän on jo lukenut kaikki kotoaan löytyvät lehdet ja alkaa haaveilla kirjoista. Matildan kotiväki on varsin inhottavaa: äiti viettää päivät bingossa, isä myy käytettyjä ja kyseenalaisin keinoin paranneltuja autoja. Isovelikin on, mutta hänestä ei paljon puhuta. Ateriat syödään aina television ääressä, eikä isä halua ostaa Matildalle kirjaa, kun heillä on tuo mainio televisio katseltavana. Onneksi Matilda on neuvokas tyttö, joka etsii itse kirjaston ja alkaa viettää aikaansa siellä. Pian hän on lukenut kaikki kirjaston lastenkirjat ja alkaa ystävällisen kirjastotädin ohjaamana lukea aikuisten kirjoja. Koulun alkaessa Matilda onkin jo lukenut melkoisen pinon kirjallisuuden klassikoita Dickensistä Hemingwayhin.

Koulussa parasta on kiltti opettaja, Jenny Honey. Crunchem Hallin alakoulun rehtori on kuitenkin hirvittävä neiti Trunchbull, joka pitää oppilaita kurissa ja nuhteessa äärimmäisen kovalla kädellä. Eräskin pitkälettinen Amanda saa kokea moukarin kohtalon, kun Trunchbull ärsyyntyy hänen palmikoistaan. Yllättäen Matilda huomaa, että hänellä on erikoinen kyky, jota käyttämällä hän voisi antaa rehtorille opetuksen.

Mikäli jollakin on Matilda lukematta ja Dahlin tyyli edes hitusen miellyttää (tai edes kiinnostaa) suosittelen lukemaan tämän mitä pikimmin. Quentin Blaken kuvitus on jälleen kerran mainiota katseltavaa. Matildasta on tehty myös elokuva (Matilda ja lasten kapina), jonka lapset katsoivatkin kirjan lukemisen jälkeen, mutta minusta se ei onnistu tekemään oikeutta kirjalle.

Ikkunat auki Eurooppaan: Englanti

11 kommenttia:

  1. Tämä menee meillä ehdottomasti perheen yhteiselle lukulistalle. Tykkään kovasti Dahlista, mutta en ole koskaan lukenut Matildaa. Odotan siis sen ääneen lukemista osin ihan itseni vuoksi. :)

    VastaaPoista
  2. Tämä on ehdoton, muttei ihan pienten kirja, kuten ei muutkaan Dahlin kirjat. Niissä kun musta huumori vallitsee, aikuiset ovat tursaisen epämiellyttäviä ja lapset puolestaan fiksuimmasta päästä. Hieno kirja!

    Oma suosikkini on IKJ.

    VastaaPoista
  3. Tää on Dahlin kirjoista sieltä parhaasta päästä! Leffakin oli kyllä hyvä, ainakin jos sitä ei kauheasti vertaa kirjaan.

    Kannattaa muuten osallistua Valkoisen kirahvin Lasten linnoitus -haasteeseen, jos luet enemmänkin lastenkirjoja.

    VastaaPoista
  4. Tämä on ihan loistava!! :) Tätä on aina ihana lukea, kun tässä puhutaan kirjoista 8)

    Suosikkini on joko tämä tai Kuka pelkää noitia.

    VastaaPoista
  5. Katja, voi teillä on edessä hienoja lukuhetkiä! :)

    Valkoinen kirahvi, Ei tätä onneksi aivan pienet varmaan jaksaisi kuunnellakaan. Mutta tosiaan, on Dahlin kirjoissa sen verran ronski ja vinksahtanu meno, että täytyy miettiä kahdesti, sopiiko omille lapsille vai ei. :)

    Velma, Ehkä minä vertasin elokuvaa liikaa kirjaan, kuten aina tahtoo käydä. Hyvät näyttelijät elokuvassa kyllä on!

    Lasten linnoitus -haaste on vielä harkinnassa, katsotaan mitä innostun lähiaikoina lukemaan :)

    Anni, Minulle ei ole Matildan voittanutta. Voin olla ihan väärässäkin, mutta Matilda taisi olla ensimmäinen Dahlilta lukemani kirja. Ehkä Matilda siksikin on minulle erikoisen tärkeä. :)

    VastaaPoista
  6. Tämä oli ehdottomasti yksi lempikirjoistani nuorempana. Dahlilta myös 'Kuka pelkää noitia' ja 'Ilmarin ihmelääke' tuli luettua useaan kertaan.
    Tällä hetkellä Lontoon West Endissä pyörii Matildaan perustuva musikaali, jota ovat ylistäneet. Suunnitelmissa olisi käydä se katsomassa jossain välissä. Olen samaa mieltä siitä ettei elokuva peittoa kirjaa.

    VastaaPoista
  7. Elwingda, Ilmarin ihmelääke on myös hauska, Kuka pelkää noitia olen lukenut vain kerran enkä muista siitä paljoakaan.

    Matilda-musikaali kuulostaa huikealta! :) Toivottavasti pääset katsomaan sen, olisi kiva kuulla miten onnistunut toteutus on.

    VastaaPoista
  8. Hauskan kuuloinen kirja! Minä (niin kuin varmaan moni muukin lapseton) olen toki Dahlista kuullut puhuttavan ja usein on tätä Matildaakin kehuttu, mutta en ole tosiaan ollut tietoinen juonesta tai kirjoistustyylistä. Kirjailijan tuotantoon tutustumisen aloitan varmaankin tuosta Kuka pelkää noitia -kirjasta:)

    VastaaPoista
  9. Sonja, Ei Dahlista varmaan ihan kaikki tykkää, mutta suosittelen kokeilemaan :) Ja nämä kannattaa esilukea itsekseen ennen lapsille lukemista, sillä sen verran hurjia juttuja Dahlin tarinoissa on. Ainakin meidän lapsille Dahl ei ole aiheuttanut traumoja ja huumorikin tuntuu uppoavan hyvin.

    VastaaPoista
  10. Matilda on varsin mielenkiintoinen kirja. Sillä on monia ulottuvuuksia: pikkuruinen lukija uppoaa Matildan maailmaan kyseenalaistamatta sen äärimmäisyyksiin vietyjä ihmiskohtaloita ja niiden uskottavuutta. Vanhempi kirjallisuuden ystävä löytää kirjasta viittauksia yhteiskuntaan ja sen arvoihin, hän voi nähdä kirjan tapahtumien epäuskottavuuden heijastavan oman maailmaamme epäkohtia. Kun itse luin kirjaa, kiinnitin erityisesti huomiota tähän monipuolisuuteen. Kahden erilaisen lukutavan, viattoman lapsenomaisen sekä rivien välistä tekstiä tulkitsevan, tuottamat ajatukset olivat vallan erilaisia, vaikka ne syntyivät yhtäkaikki samoja sivuja lukemalla. Kirja on mielestäni ehdottomasti klassikko, sillä se antaa monipuolisuudessaan paljon enemmän kuin lastenkirjan uskoisi lainkaan pystvän antamaan!

    VastaaPoista
  11. Jenni, Olen täysin samaa mieltä :) Mielestäni Dahlin muissakin lastenkirjoissa toteutuu tuo monikerroksisuus, joka takaa tarinoiden pitkäikäisyyden ja monenikäiset lukijat. (mutta Matilda on kyllä mun suosikki.)

    VastaaPoista