Morsianten lähde

Vilhelm Moberg: Morsianten lähde, Legenda pysyvästi asuvista

(Brudarnas källa, 1946)

Kustannusosakeyhtiö Aura 1947, 236s.

Suom. Arvi Nuormaa

"Minä olen vesi, minä olen alku. - - Syvällä pimeän maan uumenissa kohisevat suoneni, joita kukaan ei tunne. Mutta täällä minä kumpuan esiin kunnaan juurella, täällä minä kuvastelen tammien latvoja ja seuraan sukupolvien kulkua läpi maailman."

Morsianten lähde kertoo neljän miehen tarinan. Ensimmäisenä elämästään kertoo Anders Eriksson, vanha pelimanni, joka on kutsuttu soittamaan viuluaan juhannusjuhliin. Viinaan menevä Anders muistelee nuoruuttaan ja aiempia juhannusjuhlia, pikaistuksissa tehtyä tekoa, joka jätti Andersiin pysyvän leiman. Ääneen pääsevät myös Anders Eerikin poika, Anders Pillinpuhaltaja sekä Pukinsarvi, kaikki Ander Erikssonin esi-isiä.

Viimeisen sanan saa kuitenkin aina lähde, jolla on jokaisen miehen elämässä ollut osansa.

Morsianten lähde on kirjoitettu taitavasti. Toki kieli on vanhahtavaa, mutta etenkin esi-isien tarinoissa se on enemmän kuin sopivaa. Harvoin kaunokirjallisuudessa törmää enää sanaan ylkä tai neitsy (ilman sitä viimeistä t-kirjainta). Anders Eriksson jankkaa tarinaansa humalaisille tyypilliseen tapaan ja vanhan viinan löyhkän voi miltei haistaa. Tunnelma ei vain säily läpi kirjan, vaan tiivistyy ja tiukentaa otettaan lukijasta.

Tällä toisella lukukerralla Morsianten lähde jätti hitusen ristiriitaisen olon. Heti kirjan lukemisen jälkeen tunsin pettymystä, mutta nyt kun lukemisesta on jo useampi päivä, huomaan muistavani vain hyviä puolia. Uskallan jopa suositella Morsianten lähdettä maagisen realismin ystäville.

Ikkunat auki Eurooppaan: Ruotsi