Cecelia Ahern: Tyttö peilissä
(Girl in the Mirror, 2011)
Gummerus 2012, 108s.
Suom. Terhi Leskinen
Jos joskus kirjan kansi johtaa lukijaa harhaan, niin nyt! Ja jos joskus kirjailija pääsee yllättämään iloisesti, käy Tyttö peilissä esimerkkinä siitäkin. Olen lukenut Ahernilta muistaakseni kolme kirjaa. Jokaisesta olen tykännyt, mutta lähinnä sellaisella "ihan jees" -tasolla. Aiempien kokemusten (ja kannen) perusteella odotin tältä Ahernin uutuudelta samaa kuin aiemmilta kirjoilta: kivaa ideaa, helppoa tekstiä mutta vähän liian makeaa tarinaa.
Lukeminen oli kyllä tälläkin kertaa sujuvaa, mutta olisittepa nähneet ilmeeni! Virnuilin mielissäni ja varmaan silmätkin kiiluivat innosta. Tyttö peilissä sisältää kaksi novellia, aikuisten satuja takakannen määritelmän mukaan. Näistä ensimmäinen, Tyttö peilissä, on melkeinpä kauhua! Lilan isoäiti on peittänyt kaikki talonsa peilit mustilla kankailla. Lilaa on ankarasti kielletty kurkkimasta peileihin ja tyttö on kiltisti totellut. Syytä isoäidin peilikammoon Lila ei tule koskaan kysyneeksi, vaikka ehkä olisi kannattanut.
Jälkimmäinen novelli, Muistojentekijä, on haikea kertomus miehestä, joka on keksinyt muistojentekokoneen. Vanhoja muistoja se ei pyyhi pois, mutta uudet muistot voivat tehdä ihmisistä onnellisempia. Mies pitää kotonaan vastaanottoa, asiakkaansa tarkasti valikoiden.
Tiedättekö, minä melkein toivoisin, että tämä kirja olisi julkaistu salanimellä, ettei kukaan hömpänpelossa jättäisi lukematta tätä. Toisenlainen kansikin kyllä auttaisi. Peilin kannessa ymmärrän toki, mutta pinkkiä taustaa ja muita krumeluureja en.
Totean vielä kerran, että Tyttö peilissä oli todella positiivinen yllätys. Tämän jälkeen ihan oikeasti odotan Ahernin syksyllä suomeksi ilmestyvää kirjaa, koska mitäs jos sekin olisi tämän tyylistä. Toivon, että olisi. Ainakin aion senkin lukea.
Hei Maija kuulostaapa kiinnostavalta! En ole lukenut Ahernia, mutta tuo nimi jo houkuttelee Tyttö peilissä, vaikka kansikuva ei todellakaan. Minulla on novelli-kausi menossa ja täytyypä tarttua tähän, kun luvassa on kauhunkin aineksia!
VastaaPoistaNo vau! Siis minulla on ollut ihan sama suhtautuminen Ahernin kirjoihin ja nyt tämän kohdalla mietinkin, että lukisinko kun aihe kiinnostaa. Taidan siis hankkia käsiini :)
VastaaPoistaKiitos mielenkiintoisesta arviosta, heti alkoi kiinnostamaan, vaikka en Aherista yleensä innostu. Ja tuo kansikuvajuttu on kyllä kumma juttu, varsinkin englanninkielisissä painoksissa tuntuu olevan paljon pastellivärejä ja krumeluureja, oli kirja sitten mikä tahansa. Melkein aina pitää ensin lukea takakansiteksti, ennen kuin tyrmää kirjan hempeän kansikuvan takia.
VastaaPoistaSara, Toivottavasti pidät tästä! Yöunia tämä kirja ei vie, eli hirveän pelottavista jutuista ei ole kyse, mutta kyllä mua jännitti silti :)
VastaaPoistaSusa, ei tämän kirjasen kanssa ainakaan hirveästi aikaa tuhraannu, joten kannattaa ottaa pettymyksen riski. (Oho, kuulostipa kummalliselta lauseelta...)
Sonja, Totta, kansikuvan ei pitäisi antaa lukupäätökseen vaikuttaa. Toisaalta takakansissakin on omat riskinsä: jotkut paljastavat ihan liikaa, toiset tuntuvat kertovan ihan eri kirjasta. Mutta kuten Susallekin totesin, Tyttö peilissä on nopealukuinen, joten vaikka ei kirjaan rakastuisikaan, ei siihen tuhraannu hirveästi aikaa.
Pakko tunnustaa, että muakin alkoi tämä kiinnostaa vaikka normaalisti olen ohittanut Ahernit ilman kahta ajatusta (tätä ei nyt pidä tulkita niin, etten ikinä lukisi hömppää, luen vain hieman toisenlaista hömppää.) Kiitos - kai, kirjastopinoni on jo ihan käsittämättömän korkea. Pitäisi varmaan olla lukematta kirjablogeja hetken aikaa :D
VastaaPoistaLiina, tämä on tuskin sentin paksuinen kirjanen, joten ei se kirjastopino kauheasti tällä kasva ;) Kauhulla odotan, saanko kohta syytöksiä harhaanjohtavasta blogikirjoituksesta, jos kukaan muu ei pian tästä tykkääkään :)
VastaaPoistaMä luin tämän viikko sitten ja ihmettelen koko kirjaa. Olisin mieluusti voinut olla lukemattakin, sillä en ihan innostunut koko kirjasta.
VastaaPoistaSiis, musta se eka oli hieman kulunut juoneltaan ja toiseen en päässyt ollenkaan sisälle. Mieluummin luen romaaneha Ahernilta.
Mari A, Harmi, ettei tämä osoittautunut sinun kirjaksesi. Minusta nämä tarinat, kenties kliseisyydestään huolimatta, olivat piristäviä. Näistä myös puuttui se imelyys, joka mielestäni vaivaa Ahernin romaaneja. Ei tätä kirjallisuuden merkkiteokseksi voi sanoa, mutta nolla-odotuksilla minusta tosi hyvä.
VastaaPoistaOhhoh, onpas kevyt sivumäärä! Itse pidän Ahernin kirjoitustyylistä, joten odotan malttamattomana tämän lukemista :)
VastaaPoistaAnni, Toivon että pidät tästä! :)
VastaaPoistaNormaalisti tämän kirjailijan nimi toimii punaisena lippuna (ja jos postaukseesi on luottamista niin kansikin on.. öh, kermainen?) miulle, enkä siis kuulu lukijoihin. Mutta tämä kuulostaa ihan Angela Carterilta, joten pakkohan tämä on tarkastaa :)
VastaaPoistaNoora, kyllä tämä kansi ihan tursuaa kermaisuutta. Lukaise ihmeessä, edes tämä nimitarina! Mutta olen alkanut miettiä, olenko vain lukijana sellainen, jota on sopivissa olosuhteissa liian helppo miellyttää... :)
VastaaPoista