Maggie O'Farrell: The Vanishing Act of Esme Lennox
Headline Review 2006, 277s.
Tästä kirjasta kiinnostuin, kun Satu kirjoitti siitä tammikuun lopulla. Pari klikkausta play.comissa ja kirja löytyi postilaatikosta. Vähän vain aioin selata, mutta tulin lukeneeksi koko kirjan saman tien.
Edinbourghilainen Iris saa puhelun läheisestä mielisairaalasta. Tietämättään Iris on merkitty lähiomaiseksi Esme Lennoxin papereihin ja koska laitosta ollaan sulkemassa, tiedustellaan häneltä aikooko Iris kenties majoittaa Esmen kotiinsa. Iris ei ole koskaan kuullutkaan Esmestä ja järkyttyy kuullessaan tämän olevan alzheimeria sairastavan isoäitinsä, Kittyn, sisko. Milloin ja miksi Esme on mielisairaalaan joutunut? Miksi hänestä ei ole koskaan puhuttu mitään?
Tarina etenee Esmen muisteluina, hänen sisarensa katkonaisina ajatuksina sekä Iriksen kertomana. Yllättävän toimiva ratkaisu. Koukuttava tarina ja hyvin kerrottu, mutta ihan täysin en hurmaantunut. Olisin halunnut kuulla paljon enemmän Esmen ja Kittyn lapsuudesta Intiassa, nuoruudesta sekä heidän vanhemmistaan. Toisaalta taas Iriksen elämä ei kiinnostanut juuri ollenkaan...
Lukemisesta teki jollain lailla satumaisen kirjasta vienosti löyhyvä, mieto hajustetun kirjepaperin tuoksu. Toisaalta leikkihuoneesta non-stoppina raikuva Popsi popsi porkkanaa vähän rikkoi tunnelmaa...
Totta, Esme sisarineen oli kiinnostavampi kuin Iris. Samaan pulmaan törmäsin juuri Makinen Ranskalaisen testamentin kanssa, kun olisin vain halunnut lukea lisää isoäidistä enkä ollut niinkään kiinnostunut varsinaisesta kertoja-päähenkilöstä, nuoresta pojasta/miehestä.
VastaaPoistaPiti käydä nuuhkimassa omaa kappalettani tästä mutta en mä haistanut mitään. Höh! :D
Satu, ostin tän oman kappaleeni käytettynä, joten ehkä edellinen omistaja on hajustanut kirjansa :D
VastaaPoistaMinusta Iris oli melkein rasittava hahmo, en oikein päässyt selvyyteen edes hänen iästään.