Anssi Kela: Matkamuistoja

Anssi Kela: Matkamuistoja

Teos 2012, 232s.

Voi, olisipa Anssi Kelalla enemmän aikaa kirjoittaa romaaneja ja muisteloita! Pidin aikoinaan hirveän paljon Kelan romaanista Kesä Kalevi Sorsan kanssa, joten luonnollisesti odotin innolla tätä muusikon elämästä ja keikkamatkailusta kertovaa opusta. Kelan blogia seuranneille ainakin osa jutuista voi olla entuudestaan tuttuja, mutta minulle kaikki oli uutta.

Aloitin lukemisen illalla ennen nukkumaanmenoa, mikä ei muuten ollut se paras mahdollinen ajankohta. Ensimmäiset naurunpyrskähdykset kirvoitti jo kirjan alkuun valittu sitaatti entiseltä syyttäjältä, Ritva Santavuorelta ja sittenpä sitä tukahdutettua naurua jatkuikin tasaisesti siihen asti, kun mies sammutti valot. Sitä ennen mies oli säikähtänyt kertaalleen minun äänetöntä nauruani, joka hytkytti koko sänkyä ja muistutti kuulemma epäilyttävästi sairaskohtausta.

Kelan kertomukset keikkapaikoista ja takahuoneista, julkkisbongareista ja siitä, miten ajan saa kulumaan keikkabussissa tai hotelleilla ovat yksinkertaisesti huippuja. Etenkin erilaiset pelit ja leikit kuulostivat niin mainioilta, että niitä olisi kiva kokeilla joskus kaveriporukalla illanviettoa piristämässä. Vielä erikseen täytyy kehua sulavaa ja luontevaa kieltä, jota oli harvinaisen vaivatonta lukea. Kelalla on todellakin sana hallussa.

Tämä teksti ei nyt tee yhtään oikeutta hyvälle kirjalle, mutta minulla on sille selitys. Ajattelin, että olisi hyvä idea kuunnella tässä kirjoittaessa Anssi Kelan musiikkia, mutta eihän kirjoittamisesta tule mitään, kun unohtuu kuuntelemaan laulujen sanoja ja itkeä tihrustamaan liikutuksesta vähän väliä. Oman haasteensa tuovat kropassani jylläävät raskaushormonit, jotka aiheuttavat tavallistakin ääripäisempiä reaktioita aivan kaikkeen. (Paitsi että kirja oli varmasti hyvä, hormoneista huolimatta ;) )