Virginie Despentes: Maailmanlopun tyttö
(Apocalypse bébé, 2010)
Like 2012, 352s.
Suom. Einari Aaltonen
Virginie Despentesin Maailmanlopun tyttö määräytyi luettavakseni Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteen myötä Tea with Anna Karenina -blogin Nooran määräyksestä. Despentesiltä olen aiemmin lukenut vain esikoisteoksen Pane mua, eikä siitä ole jäänyt muistiini käytännössä mitään muuta kuin nimi.
Maailmanlopun tyttö ehti kököttää hyllyssä pari kuukautta, ennen kuin tuntui oikealta hetkeltä tarttua siihen. Tavoistani poiketen luin takakannen etukäteen ja sen perusteella odotin edessä olevan jonkinlaisen raisun trillerin kadonneen teinitytön etsinnästä, vähän CSI:n tyyliin.
Kirja kuitenkin käynnistyy todella hitaasti. Tosin tuo teinityttö, Valentine, katoaa heti ensimmäisten sivujen aikana, mutta juttu ei oikein etene. Valentinea seuraamaan palkattu Lucie Toledo ei voisi vähempää välittää työstään, eikä kadonneen tytön kohtalo tunnu kiinnostavan senkään vertaa. Pitkällisen vatvonnan jälkeen Lucie päätyy etsimään tyttöä yhdessä Hyeenaksi nimetyn naisen kanssa ja vasta hän pistää asioihin vauhtia.
Mielestäni Despentes on parhaimmillaan kuvatessaan henkilöiden taustoja. Kerronta on noissa kohdissa taidokasta, sulavaa ja nautinnollista. Mutta se ei nyt aivan riittänyt. Tiedän, että Despentes on tunnettu ronskiudestaan ja tässäkin kirjassa on muutama roisi panokohtaus, mm. lesbo-orgiat. Silti olisin toivonut, että nämä kohtaukset olisivat uppoutuneet paremmin itse tarinaan, sillä nyt ne tuntuivat kovin teennäisiltä. Vähän kuin osa olisi lisätty vasta jälkikäteen. En myöskään tavoittanut kirjassa lainkaan tuota takakannessa mainittua "trilleriä". Ehkä Lucien välinpitämättömyys Valentinea kohtaan oli tarttuvaa, sillä minäkään en jaksanut olla tytöstä huolissani ja lähinnä ihmettelin lukiessani, että mikä ihme tässä on pointtina. Ja jos moitin panokohtauksia irrallisuudesta, niin loppu tuntui vielä teennäisemmältä. Se, mikä toimii 24:ssa, ei miellyttänyt minua tässä kirjassa.
Otin riskin, mutta en rakastunut vaikka välillä tykkäsinkin.
Joskus täytyy todeta, että kirja ei yksinkertaisesti ole hyvä, tai että jokin siinä ei miellyttänyt. Tulee vaikutelma, että roiseilla kohtauksilla kalastellaan jotain rohkeutta ja suosiota...?
VastaaPoistaMinulla on tämä lukulistalla, mutta katsotaan koska ehdin lukea.
VastaaPoistaItse olen törmännyt muutamaankin kirjaan, joihin on heitetty aika ronskia seksiä tai rivoa kieltä tai muuten "räväyttävää" materiaalia ilman, että se on mielestäni tuonut kirjaan mitään uutta tai syventänyt tarinaa. Seksissä kun ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kyllä sen pitäisi mielestäni antaa kirjalle muutakin kuin sen, että takakannessa voi mainita kirjaa esim. seksikkääksi :D
Mutta katsotaan mitä mieltä olen, jos tämän joskus ehdin lukeakin.
Kirjanainen, nimenomaan noista panojutuista jäi sellainen jälkimaku, että niillä yritettäisiin todistella Despentesin olevan (edelleen) erikoisen rohkea ja suorapuheinen. Mutta ei kyllä toiminut nyt tuo homma...
VastaaPoistaKatri, Sepä se! Seksiä saa olla, mutta hyvä kirjailija osaa sulauttaa roisitkin panokohtaukset saumattomasti muuhun tarinaan. En koe olevani järin tiukkapipoinen seksin suhteen, joten siitäkään ei panokohtausten silmiinpistävyyden usko johtuvan. Mielenkiinnolla jään odottamaan sinun näkemyksiäsi, mikäli tämän jossain vaiheessa luet. :)