Alex Capus: Léon ja Louise
(Léon und Louise, 2011)
Atena 2012, 309s.
Suom. Heli Naski
Léon ja Louise oli viime kesänä esillä lukuisissa blogeissa. Jo kirjan kansi herätti kiinnostukseni ja lainasinkin sen kirjastoautolta alkukesästä, luin ensimmäisen kappaleen kotimatkalla puistossa levähtäessäni ja ihastuin. Mutta sitten väliin tunki liuta muita kirjoja ja Léon ja Louise palautui kirjastoon lukemattomana. Asia jäi harmittamaan ja nyt sain viimein korjattua tilanteen.
Alex Capusin isoisän tarinaan pohjautuva kirja on ihana, vaikka elämä maailmansotien aikaan ei olekaan helppoa ja hilpeää. Kirja alkaa Léonin hautajaisista, joita vietetään Notre-Damen katedraalissa. Kesken tilaisuuden katedraalin ovi käy ja avoimen arkun ääreen kävelee vainajalle hyvästit jättämään nainen, jota sukulaiset eivät ole tavanneet. Nainen suutelee Léonia, katsoo jokaista penkistä istujaa silmiin ja poistuu paikalta. Kuinka röyhkeää ja kiehtovaa! Millainen tarina vainajan ja tämän naisen historiaan liittyy?
Ensimmäisen maailmansodan aikaan Léon on vielä nuori mies, joka jättää koulunkäynnin astuakseen isänmaansa palvelukseen. Rintamalle häntä ei lähetetä, vaan erään pienen kaupungin juna-asemalle lähettipojaksi. Léon kohtaa matkalla vinhasti kolisevalla miestenpyörällä polkevan Louisen, jonka olemus tekee häneen lähtemättömän vaikutuksen.
Kerronta on miellyttävää ja Léon samoin. Vaikka kirjan loppuun olisin odottanut vielä jotain lisää (en kerro mitä, etten pilaa lukukokemusta niiltä joilla se ehkä on vielä edessä), on pakko todeta että Léon ja Louise on onnistunut ja mieleenpainuva kertomus. Sellainen, jota lukiessa kiintyy päähenkilöön ja toivoo tälle kaikkea hyvää.
Onneksi luin tämän, sillä harmittaisi jos olisin jäänyt paitsi Léonin tarinasta.
Tämähän saattaisi olla minullekin sellainen hyvä loikka pois turvallisista valinnoista. Kuulostaa kiinnostavalta!
VastaaPoistaOnko tämä rakkaustarina?
Paula, voisit hyvinkin pitää tästä :) Kyllä minä sanoisin tätä. Rakkaustarinaksi, mutta mikään tusinatarina ei kuitenkaan ole kyseessä.
VastaaPoistaVoih, minullakin tämä on vielä lukematta... Pitää purkaa ensin tuota järkyttävän isoksi kasvanutta kirjastolainapinoa ;)
VastaaPoistaMinusta tämä oli kaunis, hellä ja aika kaunis kirja. Odotin jotain vähän rouheampaa, mutta täytyy muistaa, että tämä on Capusin perheen oikea tarina. Ei huono.
VastaaPoistaVillasukka, uskon että tämä miellyttää myös sinua. :)
VastaaPoistaLeena, kyllä, kirja oli kaunis. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka uskollisesti Capus on pysynyt isoisänsä tarinassa ja kuinka paljon mahdollisesti lisännyt tai jättänyt pois?