Stephen King: 22.11.63
(11.22.63, 2011)
Tammi 2013, 869s.
Suom. Ilkka Rekiaro
Olen viettänyt hyviä hetkiä tämän Kingin kirjan parissa. Erittäin hyviä. Vaikka olinkin lukenut tämän jo kertaalleen englanniksi, tuntui toinen lukukerta monella tapaa vahvemmalta. Välillä jouduin pitämään lukemisessa taukoja, sillä tiesin mitä oli odotettavissa, mutta en ollut valmis sitä lukemaan.
Edellisen lukukerran jälkeen kirjoitin näin:
"Jake Eppingillä, lukion äidinkielenopettajalla, ei ole käytössään aikakonetta vaan portaali, jonka kautta pääsee siirtymään vuoden -58 syyskuun yhdeksänteen, aina samaan kellonaikaan. Riippumatta siitä, viettääkö menneisyydessä tunnin vai vuoden, nykyajasta katsoen matka kestää aina kaksi minuuttia. Jokainen käynti on ensimmäinen, joten aiempien matkojen mahdolliset teot nollautuvat. Jake saa ystävältään tehtävän. Hänen on matkustettava menneisyyteen ja estettävä John F. Kennedyn murha.
Perhosvaikutus nousee keskeiseksi osaksi tätä teosta. Mikäli jokainen pieni muutos menneisyydessä voi muuttaa nykyisyyttä toisenlaiseksi, millaiset vaikutukset historiaan merkittävästi vaikuttaneen tapahtuman muuttamisella on? Voiko tulevaisuudesta matkannut henkilö ylipäätään elää menneisyydessä vaikuttamatta tulevaisuuteen? Entäpä mitä jos menneisyys ei halua tulla muutetuksi?"
Vaikka Lee Harvey Oswaldin ja JFK:n salamurhan osuus on sivumäärällisesti ehkä viidennes tai neljännes tästä järkäleestä, on hitaahko pohjustus oikeutettu. Toki King olisi voinut tiivistää Jake Eppingin elämän vuodesta -58 vuoteen -63 parin kappaleen mittaiseksi, mutta onneksi hän ei tehnyt niin. Sillä jälleen kerran, millaisia muutoksia nykyisyyteen aiheuttaa yksi "ylimääräinen" ihminen menneisyydessä? Tällä lukukerralla mietin enemmänkin sitä, miten työlästä olisi elää menneisyydessä paljastamatta tietävänsä tulevia tapahtumia etukäteen. Toisaalta suurempi haaste olisi varmasti ihan arkisissa asioissa, kuten puhetavassa ja käytöksessä. Muistaisiko sitä olla hyräilemättä tulevaisuuden biisejä tai käyttämättä nykyään tunnettuja sloganeita? (Hyvä on, ei minulla ole tapana niitä sloganeita viljellä puheessa muutenkaan, mutta noin teoriassa...)
Jälleen kerran on todettava myös se, ettei Stephen King ole pelkästään kauhukirjailija. En tiedä, minkä genren alle 22.11.63 on luokiteltu, mutta kauhua se ei mielestäni ole vaikka paikoin jännitys nouseekin melkoisiin mittoihin. Suosittelen ehdottomasti faneille, mutta toivoisin myös kauhua kaihtavien antavan tälle kirjalle mahdollisuuden.
Kiinnostava kirja! Olen jotenkin koukussa tämän tyyppisiin tapauksiin kuin Kennedyn murha tai Monroen kuolema.
VastaaPoistaMinä olen miettinyt juuri tämän kohdalla sitä, uskaltaisinko kokeilla Kingiä vaikken oikein kauhugenrestä piittaakaan. Voisihan sitä kokeilla...
VastaaPoistaOi, että minä odotan että pääsen tämän järkäleen kimppuun! =D Herra King on niin loistava juuri siksi, että hän osaa paljon muutakin kuin pelkkää kauhua. =D
VastaaPoistaJaa-a, minäköhän päivänä sitä vihdoin viimein lukisi elämänsä ensimmäisen Kingin kirjan. Siinä mielessä ensimmäiset askeleet on jo otettu, sillä toin kirjastosta miehelle mahdolliseksi lomalukemiseksi Mustan tornin ensimmäisen osan, mutta minun ei ole tarkoitus kirjaan tarttua...
VastaaPoistaHmm, tämä onkin kiinnostava. En ole Kingiä koskaan lukenut (muistaakseni), sillä en oikein pidä kauhukirjallisuudeta. Ehkä voisin noudattaa neuvoasi ja antaa tälle jossain vaiheessa mahdollisuuden.
VastaaPoistaMinuakin mietitytti kovasti mihin genreen kirjan sijoittaisi. Ei se tosiaan Kingille perinteisempään kauhulokeroon oikein istu, mutta eipä sillä niin väliä, tarina kuitenkin on hyvä.
VastaaPoistaVillis, Minä taisin tykätä tästä enemmän kuin sinä, sillä minusta tämä oli parempi kuin hyvä ;)
Poista(Ja voi kun iski huono omatunto, kun en ole näköjään vastannut vanhoihin kommentteihin!)