Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta
(Chroniques Birmanes, 2007)
WSOY 2008, 263s.
Suom. Saara Pääkkönen
Koska pidin kovasti Guy Delislen Pjongjangista, lainasin kirjastosta kolme muuta hänen kirjaansa. Merkintöjä Burmasta olisi luultavasti tuntunut erilaiselta, ellen olisi lukenut sitä heti yhden diktatuurivaltiosta kertovan kirjan perään. Nyt Pjongjang ehkä pehmensi monia Burman omituisuuksia.
Delisle muuttaa perheineen Burmaan (tai Myanmariin, kuten Suomessa kai olisi poliittisesti korrektia sanoa) kun hänen Lääkärit ilman rajoja -järjestössä työskentelevä vaimonsa saa siirron sinne. Kun asunto viimein järjestyy, voi uuteen asuinpaikkaan tutustuminen toden teolla alkaa. Kuumuus on tosin niin läkähdyttävä, että vauvan kanssa pääsee usein ulos vasta iltahämärissä. Valkoihoinen vauva on paikallisille kiehtova tuttavuus ja Delisleä ja hänen poikaan Louisia tervehditään joka kadunkulmasta ja portinpielestä. Mutta kun Delisle on liikkeellä yksin, häntä tuskin huomataan.
Kotikatunsa holtitonta liikennettä ihmetellessään Delislelle selviää, että kotiarestiin määrätty rauhannobelisti Aung San Suu Kyi asuu miltei nurkan takana. Autot kiertävät Suu Kyin talon lähettyville pystytetyt tarkastuspisteet kulkemalla pienemmän tien kautta. Delisle yrittää päästä kurkistamaan Suu Kyin taloa, mutta kun hän viimein pääsee tarkastajien ohi, taloa ei näy korkean aidan takaa lainkaan.
Sensuuri kukoistaa: kaikki julkaisut seulotaan, ennen kuin niitä saa levittää. Aiemmin lehdistä saattoi puuttua yksittäisiä artikkeleita tai kokonaisia sivuja, mutta nyt tietokoneiden aikakaudella sivut vain taitetaan uudelleen.
Ruoka-almuja kerjäävien munkkien kulkueet tulevat tutuiksi ja hiukan ennen Burmasta poistumistaan Delisle viettää eräässä buddhalaisessa temppelissä kolme päivää. Tuo kolmen päivän hiljentyminen välittyy lukijalle rauhoittavana kokemuksena.
Arki on Burmassa paikalliselle väestölle jotain aivan muuta kuin ulkomaalaisille. Siinä missä pohjoisen kaivostyöläisten olot ovat epäinhimilliset ja kovien huumeiden käyttö enemmän sääntö kuin poikkeus, voivat länsimaalaiset tuskitella suosikkilantringin katoamista kaupan hyllyltä:
VS.
Merkintöjä Burmasta on mielenkiintoinen teos, jota voi hyvin suositella kaltaisilleni vähän sarjakuvaromaaneja lukevillekin. Delisle dokumentoi elämäänsä Burmassa tarkkasilmäisesti mutta turhia kouhkaamatta.
Yksi symboli: <3.
VastaaPoistaMm... Tykkäsin tästäkin kovasti, mutta väkisinkin Pjongjang on minusta näistä paras. Se on vaan niiiiiin hyvä! :-)
VastaaPoistaTörmäsin joskus vuoden vaihteessa Delislen teoksiin ja luin, (ahmin) ne kaikki kerralla. Merkintöjä Burmasta oli hyvä, mutta pidin erityisesti Booksyn tavoin Pjongjangista. Merkintöjä Jerusalemista sen sijaan alkoi välillä jo vähän uuvuttaa.
VastaaPoistaMulla odottelee hyllyssä tämä ja Merkintöjä Jerusalemista. Kaksi aiempaa ovat loistavia! Toivottavasti pidän noista Merkinnöistäkin..
VastaaPoistaPaula, hyvin symboloitu :)
VastaaPoistaBooksy, Minä luin tämän ja Pjongjangin niin peräkkäin, että huomaan sekoittavani ne keskenään: en enää ole varma, mitkä yksityiskohdat olivat kummassa kirjassa jne.
Marissa, Nämä blogitekstit laahaavat ikävästi jäljessä, mutta olen jo lukenut kaikki neljä suomennettua teosta ja haluaisin omakseni nimenomaan sen Jerusalemin :) Siinä ei ollut samalla tavalla hilpeyttä kuin Burmassa ja Pjongjangissa, mutta niin paljon asiaa, että tykkäsin hurjasti.
Tintti, Toivottavasti pidät! Minusta Jerusalem oli huikea. :)