Melanie Gideon: Vaimo 22
(Wife 22, 2012)
Gummerus 2013, 445s.
Suom. Paula Takio
Alice Bucklen elämä näyttää hyvältä: mukava ja hyvännäköinen aviomies, kaksi kunnollista lasta, osa-aikainen työ ala-asteen ilmaisutaidon opettajana ja ystävyyssuhteetkin kunnossa. Mutta Alicea vaivaa jokin. Mies tuntuu ajautuvan kauemmaksi, tyttärellä on selvästi jotain meneillään ja poikakin selvästi homo, vaikka ei itse sitä vielä välttämättä tiedäkään. Työnkin tekee vähän kurjaksi lasten vanhemmat, jotka vaativat kaikille yhtä tärkeitä rooleja. Alice täyttää pian 45 vuotta, silloin hän on vanhempi kuin hänen äitinsä oli kuollessaan. Se tuntuu ristiriitaiselta ja vaikealta.
Kuin tilauksesta sähköpostin roskapostikansiosta löytyy kutsu avioliittotutkimukseen. Alice täyttää kaikki tutkimukseen osallistuville asetetut ehdot ja kysymyksiin vastaaminen tuntuu helpolta ja hiukan terapeuttiseltakin. Mutta pian Alicen vastauksia analysoimaan määrätty Tutkija 101 alkaa kiehtoa Alicea hiukan liikaa ja sähköpostiviestit saavat flirttailevan sävyn.
Melanie Gideonin Vaimo 22 oli kiva kirja. Kliseisyydestään huolimatta siinä on omanlaisensa ote, jolloin moneen kertaan kalutut aiheet tuntuvat vähän tuoreemmilta. Alicen ristiriitaiset tunteet kuvataan hyvin, mutta teksti ei silti mene pelkäksi tunteiden vatvomiseksi. Itse asiassa koko tarina tuntuu varsin realistiselta. Kerronnassa vuorottelevat Google-haut, Facebook päivitykset ja chatit, sähköpostikirjeenvaihto ja Alicen vastaukset tutkimuskysymyksiin sekä perinteinen kaunokirjallinen teksti.
Ihan viimeisiltä sivuilta löytyvät myös ne tutkimuskysymykset, joiden miettiminen voisi tehdä hyvää ihan oikeillekin parisuhteille.
Kuvittelin Vaimo 22:ta paljon kevyemmäksi kirjaksi, sellaiseksi perus chick lit -romaaniksi, mutta tämä olikin paljon parempi tällaisena. Vähän aikuisempaa hömppää.
Kuulostaa mielenkiintoiselta! Muistan lukeneeni tästä jostain toisestakin blogista ja ajatelleeni, että tämän voisi lukea, mutta nimi ehti jo unohtua.
VastaaPoistaMinä tykkäsin kirjasta...sanoit sopivasti, että aikuisempaa hömppää, jota on aina välillä niin ihana lukea ;)
VastaaPoistaMinuakin hykerrytti tuo luonnehdintasi "aikuisempaa hömppää", just sitä. Kiva kirja, kuten sanot, mutta nopeasti luettu ja pian ohimenevä. Kuten viihteen pitää ollakin. Tykkäsin siitä vaihtelusta päiväkirjan, bf-merkintöjen, sähköpostin jne. välillä.
VastaaPoistaLuru, Minusta tämä oli oikein mukava luettava. Aika joutuisakin. :)
VastaaPoistaMai, Hömppä tekee oikein annosteltuna hyvää! :)
Arja, Minuakin miellytti eri tyylien vaihtelu. Alkuun jännitin, että menen sekaisin, kun tarina eteni niin monella tapaa, mutta äkkiähän siihen tottui.