Marjane Satrapi: Persepolis - iranilainen lapsuuteni (Otava 2004, 160s.)
Persepolis 2 - kotiinpaluu (Like 2007, 160s.)
Suom. Taina Aarne
Marjane Satrapin omaelämäkerralliset sarjakuvakirjat Persepolis ja Persepolis 2, ovat jääneet mieleeni muiden blogiteksteistä. Satrapin piirustustyyli on melko pelkistettyä, mutta pidän tästä. Ainakaan kuvitus ei vienyt liikaa huomiota tekstiltä, vaan maltoin keskittyä välillä harmillisen pienellä fontilla rustattuihin puhekupliin.
Ensimmäisessä osassa Satrapi kuvaa Iranin hyvin nopeaa taantumista vuoden 1979 islamistien vallankumouksen jälkeen. Satrapin perhe on hyvin toimeentuleva ja melko vapaamielinen, eikä sopeutuminen jatkuvasti tiukkeneviin sääntöihin mm. pukeutumisen suhteen ole helppoa. Kulissit on pakko pitää pystyssä, joten Satrapi ja hänen äitinsä pukeutuvat soveliaiksi katsottuihin asuihin kaupungilla liikkuessaan. Iltaisin, paksujen tummien verhojen takana vietetään kuitenkin juhlia ja pelataan kortteja - ja toivotaan, ettei kukaan naapureista tee viranomaisille ilmiantoa.
Olosuhteet muuttuvat kuitenkin jatkuvasti huonommiksi ja lopulta, Satrapin ollessa 14 vuotias hänet lähetetään Itävaltaan sotaa pakoon. Itävalta on Iraniin verrattuna kuin täysin toinen maailma ja Satrapilla onkin kova työ löytää paikkansa ja identiteettinsä. Persepolis 2 kertookin Satrapin vuosista Itävallassa sekä lopulta paluusta Iraniin. Kotimaa ei ole juurikaan muuttunut, ainakaan paremmaksi tai turvallisemmaksi paikaksi ajattelevalle ja valtaapitävien määräyksiä kyseenalaistavalle naiselle.
Taas on pakko todeta, että lukiessa sitä oppii väkisinkin jotakin uutta. Satrapin kirjoista opin (ainakin hetkeksi) paljon Iranin historiasta ja kulttuurista, joka onkin harvinaisen monimuotoinen ja mielenkiintoinen. Satrapin kirjat ovat keränneet paljon kehuja, enkä sitä yhtään ihmettele. Hienoja teoksia, molemmat.
Kuulostaapas kiinnostavalta, kiitos vinkistä!
VastaaPoistaNämä kaksi ovat sellaisia kirjoja, joita mielelläni suosittelen kaikille, ja varsinkin sellaisille, jotka eivät ole lukeneet paljoa sarjakuvia, mutta haluavat koettaa. Ovat kuitenkin jonkinlaisia sarjisklassikoita ja muutenkin aivan loistavia. Ihanaa, että luit ja tykkäsit!
VastaaPoistaKiva törmätä näihin taas. Minun äidinkielenopettajani suositteli Persepolista luettavaksi lukiossa ja tykästyin kovasti. Ihan huikeita kirjoja ja kuulemma näistä tehty animaatiokin on hyvä. Kiva että luit!
VastaaPoistaMielenkiintoista. Muistan joskus kurkanneeni näitä kirjastossa, mutta jotenkin ne sitten jäivät sinne hyllyyn.
VastaaPoistaTosi mielenkiintoisen kuuloinen. Minua kiehtovat Iran (ja Afganistan) valtavasti, varsinkin kun uutisissa ja valtamediassa molemmista saa niin yksipuolisen kuvan. Juurikin nuo 'taantumisvallankumoukset' ovat mietityttäviä tapahtumia.
VastaaPoistaNorkku, Ole hyvä! ;)
VastaaPoistaSonja, Minä en lue kovin paljon sarjakuvaromaaneja, mutta nämä olivat tosiaan "helppoja" ja siksi mainioita suositeltaviksi muillekin.
Linnea, Animaatiosta kävin katsomassa jonkun lyhyen trailerin youtubessa ja mies sanoi, että netflixistäkin se löytyisi! Eli ehkä tulee katsottuakin. :)
Taika, Ilman blogitekstejä en olisi minäkään lainannut. Mutta onneksi on tämä blogimaailma, joka kertoo mistä täytyy tykätä ;)
Sannabanana, Ainakin minulle Satrapi avasi Iranista ihan uusia näkökulmia. Jotenkin nuo vallankumouksetkin ymmärsin vasta nyt.