Jukka Itkonen: Keinuhevosen kengittäjä, runoja vauvakotiin
Kirjapaja 2013, 47s.
Kuvittanut Matti Pikkujämsä
Arvostelukappale
Arvostelukappale
Jokainen meistä varmasti muistaa erilaisia runoja ja lörpötyksiä omasta lapsuudesta: harakka huttua keittää, lennä lennä leppäkerttu, ehkä joitakin Uppo-Nallen runoja sekä perinteisiä lasten lauluja. Mutta kun vauvalle on kuukausitolkulla höpöttänyt niitä yksiä ja samoja runoja uudestaan ja uudestaan, sitä kaipaa jo vähän vaihtelua.
Keinuhevosen kengittäjässä on runoja sekä riimeillä että ilman. Minä pidän enemmän riimeistä, sillä ne jäävät hitusen paremmin mieleen. Useimmat runoista ovat sen verran pitkiä, ettei niitä kokonaisuudessaan opi ulkoa - ainakaan siinä ajassa, joka itsellä on käytettävissä. Mutta onhan se kiva, että saa vauvanviihdytysrepertuaariinsa edes pätkiä kivoista runoista. Esimerkiksi runossa Hiljaiseloa kuvataan vauvaperheen aamua: isä lukee lehteä ja äiti keittää teetä ja vauva on vauva:
"Lapsi jokeltelee
ja nauraa varpailleen.
Se katsoo kattolamppua
ja äidin äänen kuuli.
Hymyillen se tuhisee
niin kuin pieni tuuli."
Erityisesti pidin kuitenkin Onnea-runosta, jossa kuvataan sitä, miltä tuntuu tulla isoisäksi:
"Ei sitä tunnetta
voi kuvata,
ei edes kuvata luvata,
kun tulee ukiksi.
Silmät muuttuu valoksi,
sormet kukiksi.
Joku sanoo isoisä,
joku toinen vaari.
Onko sillä väliä,
kun onnellinen ihminen
loistaa niin kuin sateenkaari."
Matti Pikkujämsän kuvitus on minulle mieluinen. Pidänä kovasti selkeistä väreistä ja naivistisesta tyylistä. Vauva sylissä on runojenkin lukeminen haastavaa, mutta onneksi näistä on iloa ihan itsekseenkin luettuina.
Mukava jos tässä on runoja arkielämästä eikä tosiaan niistä tutuista harakoista, leppäkertuista ja muista öttiäisistä :) Täytyy katsoa jos tämä sattuisi kirjastosta käsiin, oma vauvahöpötysrepertuaarinikin kaipaa jo täydennystä.
VastaaPoistaKiva kun luet vauvalle, hänhän tajuaa rytmin, vaikkei sanoja vielä - hämmästyin suuresti kun siskoni tyttö vauvakopastaan hiljeni ja jähmettyi kuuntelemaan 9-kuukautisena, kun höpötin hänelle Kirsi Kunnasta. Selvästi hän tunnisti runon, tai ehkä ääneni. Mutta hän oppi lukemaan jo kolmevuotiaana.
VastaaPoistaOi, taas uusi kirja Itkoselta ja Pikkujämsältä! Tykkään! Ovat hyvä yhdistelmä. :-)
VastaaPoistaRisto, aiheiltaan tämä oli mukavan monipuolinen, sopivasti arkinenkin. Toivottavasti löydätte tästäkivoja luriteltavia! :)
VastaaPoistaArja, runot ovat kivaa vaihtelua sellaisille "äiti laittaa nyt pyykkejä. Katsopas miten monta sukkaa! Ohhoh!" -jaarituksille, joita muuten on arki täynnä. Ja aika pienenä lapsetkin jo tunnistavat sanojen rytmin ja äänenpainon.
Reeta, hyvä, hyvä! :)