Avioliittosimulaattori

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Tammi 2013, 267s.

Arvostelukappale

Veera Niemisen Avioliittosimulaattori valikoitui luettavakseni kepeän hömpän toivossa. Odotukseni ylittyivät heti alkuunsa! Hihittelin, hörähtelin ja välillä jopa hieman huokailin, kun tarina eteni vauhdilla, vaivattomasti soljuen. Nieminen kirjoittaa kuin Anni Polva ja Sophie Kinsella yhteensä: kepeää, nasevaa, osuvaa ja viatonta viihdettä suomalaisessa ympäristössä. Toimiva kokonaisuus, kerrassaan.

Aino, puheliaan karjalaisen perikuva, tapaa messuilla raamikkaan Jussin. Rakkaus syttyy ja roihuaa niin suurella liekillä, että entiset heilat heivataan saman tien ja jo paria päivää myöhemmin Aino ajaa Volvo täynnä tavaraa Suomen rajalta toiselle, kuukaudeksi miehelään. Jussi asuu länsirannikolla maalaistalossa ja hoitaa tilaa yhdessä isänsä ja tämän aikamiespoikaveljen kanssa. Myös pikkuveli Jaakko asuu saman katon alla. Ainoa ei säikäytä ajatus talosta täynnä miehiä, sillä mihinpä hän ei sopeutuisi. Kuukausi maalla olisi "kuin yhdistelmä Maajussille Morsianta, Unelmien poikamiestä ja Leidejä Landella." Mutta kun Jokikunnan pihalla vastassa onkin Jussin sijasta ukko, joka vastaa tervehdykseen urahtamalla "uggologoi", alkaa Ainoa jo hieman jännittää.

Avioliittosimulaattorin henkilöt ovat erittäin onnistuneita. Jussi jää miltei isänsä ja setänsä jäyhien hahmojen jalkoihin, mutta eipä sitäkään osaa harmitella. Erkki-sedästä muodostuukin mielenkiintoisin sivuhahmo (vaikka ei tässä kukaan oikein sivuhahmolta tunnukaan), sillä niin tapoihinsa piintynyt ja pedantti hän on, ettei tiskikonettakaan kannata muiden yrittää täyttää. Jotenkin kummasti Nieminen onnistuu kuvaamaan myös lapsivuoteelle kuolleen anopin tarinan niin, ettei se synkistä tunnelmaa liiaksi, eikä myöskään tule vähätelleeksi surua ja ikävää.

Avioliittosimulaattori oli hurmaavan hassu ja piristävä kirja. Rakkaustarina, jossa arjellekin on rutkasti tilaa.