Arto Salminen: Ei-kuori
WSOY 2003, 150s.
Kirjastosta
Huh huh.
En ole vielä koskaan lukenut näin kamalaa, hyvää kirjaa. Luin, vaikka en olisi halunnut kuulla enää yhtäkään ällöttävää, inhottavaa, rumaa, vastenmielistä ja/tai ahdistavaa asiaa. Luin, koska Arto Salminen on kirjoittanut hyvin.
Ei-kuori alkaa Vihdintieltä, jota ajetaan Urkki Kyreniuksen taksilla. "Vihdintie ei osannut eteenpäin mennä. Sen oli pakko kääntyä jokaisen suoran päässä, ellei jo aiemmin." Urkin edellä loputtomassa autoletkassa on hevoskuljetusvaunu, jonka pohja yhtäkkiä pettää. Ensin hevosen jalat iskevät kipinää kuivaa asfalttia vasten, sitten kavioista tupruaa vaaleaa tomua. Kohtaus on julma, mutta kalpenee kirjan muille tapahtumille.
Minun on hirveän vaikea kirjoittaa tästä kirjasta mitään positiivista. Tuntuu hirveältä suositella sitä kenellekään, vaikka kirja onkin kirjoitettu valtavan hyvin. Kaikki kirjan henkilöt - myös ne sivulliset - pyrkivät vain hyötymään muista, käyttämään hyväkseen tavalla tai toisella. Tai oikeastaan kaikin mahdollisin tavoin. Ei maailman kuuluisi sellainen olla!
Ei-kuori jättää jälkeensä ahdistuksen, melkein epätoivon. Salmisen inhorealismi on todellakin omaa luokkaansa: luihin ja ytimiin käyvää julmuutta.
Olen sanaton.
Oho, vaikutta melko rajulta. Kirjan kansi on myös karun kaunis. Täytyy pistää tämä kirjan korvan taakse. Jos joskus lukisi.
VastaaPoistaMinustakin tämä oli hervottoman hyvin tehty kirja. Rujolla ja kaamealla tavalla kaunis. Suorastaan upea.
VastaaPoistaKirja joka vaikuttaa kuin huitaisu kakkosnelosella on hyvä kirja... :-)
Hurjalta kuulostaa! Ehkä uskallan tarttua kirjaan, kun se aikanaan tulee kirjaston hyllyllä vastaan.
VastaaPoistaElegia, hyvin ristiriitaisin tuntein suosittelen tätä!
VastaaPoistaBooksy, Minä taidan pitää enemmän höyhenen lailla sivelevistä kuin tämmöisistä lankkukirjoista :)
Kaisa, Kokeile! Tämä oli tosiaan hienosti kiroitettu, vaikka sisältö olikin kamala.
Mainio arvio! Nyt kyllä haluan lukea tämän! :)
VastaaPoistaSara, Omituinen mielihalu ;)
VastaaPoista