Muuttoliike & Raaka punainen marja

Hanna Hauru: Muuttoliike
Like 2006, 87s.

Hanna Hauru: Raaka punainen marja
Like 2004, 79s.

Hanna Hauru on osoittautunut sellaiseksi kirjailijaksi, jonka teoksista joko pidän valtavasti tai joita en tunnu ymmärtävän millään. Novellikokoelmat Muuttoliike ja Raaka punainen marja kuuluvat tähän viimeksi mainittuun kategoriaan. Paitsi että kyllä minä näiden tekstit ymmärsin, mutta en yhtään jaksa ymmärtää, miksi Hauru on halunnut kirjoittaa jotakin tällaista.

Molemmissa kokoelmissa tarinat ovat pääasiassa lyhyitä, noin aukeaman mittaisia. (Luin kirjat ihan peräkkäin ja siksi niiden sisällöt ovat sulautuneet päässäni yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämän vuoksi kirjoitankin yhteisarvion.) Tarinoiden kieli on karua ja aika rumaakin, samoin niiden luomat näkymät. Tunnelmat ovat vahvat, mutta pääsääntöisesti ahdistavat.

Välillä joku novelli vaikutti miltei kauniilta, kuten se jossa vaimo (?) auttoi miestään pukeutumaan hameeseen ja tuntemaan itsensä kauniiksi. Mutta sitten kaikki muuttui rumaksi jälleen, kuten edellä mainitussa novellissa, jossa kissa kuolee ja sen turkista tehdään miehelle pikkuhousut. Kunhan mies on ensin sivaltanut peniksensä irti. Ylipäätään novelleissa liikutaan ihan liikaa genitaalien alueella. Miehet jätetään melkein rauhaan, mutta naisten (ja tyttöjen) alapäähän tungetaan milloin minkäkin muotoista keppiä ja oksanpätkää. Periaatteessa samanlaista irvokkuutta on myös Tyhjien sielujen saaressa ja Utopiassa, joista molemmista tykkäsin paljon. Niissä on kuitenkin myös oleellisempaa sisältöä. Hauru on vahva kirjoittaja, mutta enempää en tämän tyyppisiä tekstejä jaksaisi lukea.