Nura Farah: Aavikon tyttäret
Otava 2014, 236s.
Nura Farah muutti perheensä kanssa Somaliasta Suomeen ollessaan 13-vuotias. Farah on kirjoittanut esikoisteoksensa suomeksi, eikä kielessä olekaan mitään silmiinpistävää kankeutta havaittavissa.
Aavikon tyttäret sijoittuu 1950-luvun Somaliaan. Khadijan isä saa surmansa ennen tyttären syntymää ja äiti, hooyo Fatima, keskittyy isoveljen ylistämiseen. Veljeä kohdellaan jo perheen päänä, Khadija on pelkkä tyttö ja tätä iskostetaan lapsen mieleen hyvin pienestä asti. Lyhyin kappalein etenevä tarina kuvaa Khadijan elämää lapsesta varttuneeksi naiseksi. Arjen työt ja naisiin kohdistuvat vaatimukset ovat näkyvässä osassa, mutta vähän kuin vaivihkaa lukija näkee välähdyksiä väestöä jakavista näkemyseroista.
Aavikon tyttäret on kirjoitettu sellaisella tyylillä tai rytmillä, jota en aivan tavoittanut. Onnistuin eksymään aavikolle juomapaikalle kulkevalta polulta ja tunsin itseni hyvin ulkopuoliseksi. Koin henkilöhahmot hivenen yksipuolisiksi, pelkistetyiksi. Ulkopuolisuudentunteen vaivaamasta lukukokemuksesta huolimatta pidin kerronnan suoruudesta ja vilpittömyydestä. Farahin nimi kannattaa painaa mieleensä.
Tämä kirja on kiinnostanut minua siitä lähtien, kun luin Farahin lehtihaastattelun. Mielenkiintoista, että maahanmuuttajat alkavart saada ääntään kuuluviin myös kirjallisuuden puolella!
VastaaPoistaKaisa Reetta, Toivottavasti pääset lukemaan tämän pian. :)
VastaaPoista